Tartaania tulee ovista ja ikkunoista ja vaikka skottiruutu ei ole koskaan kuulunut suosikkikuvioihini koen olevani onnistuneesti aivopesty tähän tämän hetken trendiin, kun ”kas yllättäen” halusin pukea päälleni tämän edes hieman tuota tartaanikuosia muistuttavan ruutupaidankin.

En sentään mennyt ja ostanut sitä. Ei tarvinnut kun näkökentässäni kiikkui houkuttelevasti poikaystävän omaa ruutukokoelmaa.

Lupaa kysymättä pujahdin paksun paidan sisään, mutta heti kun pääni kaula-aukosta pilkahti ulos, seisoikin omistaja edessä ja sanoi ehkä hieman huvittuneena, että no lainaa sitten vaan.
(Yhdenpuoleinen ristiinpukeutuminen meidän taloudessamme on siis edelleen pysynyt tapana ja toki olen tyytyväinen, että se menee vieläkin vain näin päin).

 

Paksu ruutupaita tykkäsi muuten erittäin paljon Ysibarissa leijailevasta tunkkaisesta keittiön tuoksusta ja imikin sitä itseensä koko illallisen ajan kun ystävien kanssa käytiin syömässä siellä.
Paita palautettiin siis kaikkea muuta kuin söpösti tyttöystävälle tuoksuen. Tyttöystävä tuoksui nyt houkuttelevasti vain baarin perunoille, pihveille, rasvalle ja savulle.  

 

 

Paita – Ralph Lauren
Takki – Zara
Nahkahame – HM
Kengät – Bianco
Laukku – Marc by Marc Jacobs
Kaulahuivi – Gt


Kuvat: Mona Salminen

Tags:

Minusta tuntui viime syksynä, että kaupoissa oli kivojen kenkien kansainvälinen katoamistempaus.
Muistan etsineeni nilkkureita ympäri kauppoja suomesta ja sen vierestä, mutta harvemmin mitään koskaan löytäen.
Nyt tuntuu, ettei syksy ole vielä edes kunnolla alkanut ja voisin ostaa jokaisesta kaupasta vähintään yhden parin.
Joko olen kasvanut nirsoudestani ulos (epäilen) tai sitten vain syksyn mallistot ovat todella minun näköiseni ja erityisesti – sekä hieman yllättäen – Biancon mallisto.

Eilen kierrellessäni Jumbossa jumahdin nimittäin täysin Biancoon juuri saapuneiden uutuuksien luokse. Ensin silmääni pisti muutama pari täydellisiä nilkkureita ja seuraavaksi huomasin nurkassa vielä ylipolvensaappaatkin. Juuri sellaiset mitä tiedän monien etsivän nyt kissojen ja koirien kanssa – Ja muutama perille on kai löytänytkin, nimittäin harmikseni minun kokoa ei ollut kyseisessä liikkeessä enää jäljellä, mutta eipä se mitään, takaisin vain nilkkureiden maailmaan ja vaikka vastaavanlaiset juuri Nellyltä tilasinkin, niin näitä en vain voinut jättää ostamatta.

 
Varsinkaan sen jälkeen kun ne todella korkeasta korosta huolimatta tuntuivat jaloissa mukavilta ja kenkä tukevalta.
Ainut miinuspuoli oli todella liukas pohja, mutta ystävällinen myyjä osasi neuvoa että suutarilla voi laittaa kenkään paremman pohjan, tai ostaa heiltä sellaiset kenkään itse liimattavat liu’un esto pohjat.
Ajattelin kokeilla kyllä niitä, mutta tumpelouteni tuntien, minua ei estäisi talvella kaatumasta vaikka kenkien pohjassa olisi kasapäin piikkejä, liimaa ja liisteriä.
Nähdään siis jossain katuojassa kohta.

 

 
Nyt on ainakin syksy/talven juhlakenkä-kokoelma yllättävän hyvällä mallilla ja voinkin keskittyä seuraavaksi täydellisen villakangastakin etsimiseen. Edellisestä tykkään toki vieläkin, mutta tämä olisi sen raukan neljäs vuosi jo ja aavistan, ettei se kovin pitkälle enää kestä.

 
P.S. Tämä ei ollut mainos.

Tags: