No en nyt voisi sanoa, että käydessäni hieman fiilistelemässä syyspukeutumista Polyvoressa olisin riehunut ihan sateenkaaren väreissä siellä. Ei, syksy –ja talvi on minulle aina neutraaleja ja turvallisia värejä täynnä. Isoja harmaita jättineuleita, beigeä, mustaa ja viininpunaista.


Sen huomaa varmaan näistä kokoamistani kollaaseistakin.

Vaikka minulla periaatteessa onkin kaikkea millä selvitä läpi kaamoksen ja kylmyyden en voinut olla huokaisematta noiden mokkanahkaisten ylipolvensaappaiden kohdalla ja täydellisesti istuva ruskea villakangastakkikin olisi ihan tervetullut. Ei siinä että minkään muunkaan kohdalla kieltäytyisin, mutta miksi joka vuosi ylipolvensaappaat ovat kiven alla ja ainoa ruskea villakangastakki mistä todella pidin otti ensitöikseen eräänä uutena vuotena pienen ilotuliteraketin maalitaulun kunniapaikan.

Muistan että käytin polvisukkia muutama vuosi sitten aina. Siis kokoajan. Myös housujen päällä.Jossain vaiheessa sukkainnostukseni laantui. Onkohan se nyt tulossa takaisin? Tuntuu, että bongaan sukkia, kaikenlaisia, kaikkien päällä kokoajan ja ne jotenkin vetoavat minuun.

Sukka ja vetoava ei ehkä kuulu samaan lauseeseen, mutta pointtini oli nyt kuitenkin jotain sinne päin.

Olen myös oivaltanut miten saan tuosta donitsinutturasta rennomman – ei niin huolitellun näköisen.
Nukahdan vain vahingossa sellainen päässäni.

 

 

Kuvat: Miisa Salminen

Tags:

Oliko ehkä hienoin syysuu mitä muistan. Saatiin aurinkoa ja syksyn raikkautta. Sai olla hellemekossa ja villapipossa.

Muistan miten istuttiin piknikillä vihreällä nurmikolla ja tallusteltiin puutarhassa. Miten iloisena käytin taas viinipunaista lempipipoani ja kuinka jäässä juoksin sen yhden aamulenkin.

Kaikki neljän viikon sisällä.

No, nyt on vielä tuo ihana värien kirjo puissa, mutta tähän loppui tämä säästä puhe. Minulla on hirveä nälkä ja lähden etsimään ruokaa. Tekee mieli uuniperunoita.  

Tags: