Siinä missä viime viikko meni täydellä energialatauksella, matelee tämä viikko miinusteholla aikaansaamattomana eteenpäin. Vaikkakin herään edelleen ennen herätyskelloa, ei ole tietoakaan siitä että olisin se pirteä aamuvirkku. Kahvikaan ei auta, eikä supersmoothiet, edes aamulenkki ei kulkenut eilen, joten hiljensin vauhtia todella laiskaan kävelyyn ja lampsin pitkin Helsingin katuja melkein kaksi tuntia. Jostain kun sain vielä päähäni, että haluan nähdä Pieni Roobertinkadulla sijaitsevan sisäpihan, sen missä joskus kauan sitten asuttiin. Tämän jälkeen piti nähdä vieressä asuneiden kavereidenkin sisäpihat, ne missä pidettiin mielikuvitus hevostalleja ja leikittiin tuntitolkulla dinosauruksia. Kaikki näytti edelleen samalta, pienemmältä, mutta jopa tuoksu oli sama ja vaikka ympäristö olikin pelkkää asfalttia ja liukumäkenäkin toimi silloin vain kellarinportaikon peltikatto, ei koskaan tullut mieleen, että haluaisin sinne muuta – meillä riitti mielikuvitusta rakentaa ympärille kaikki tarvittava ja lapsuuteni näissä taloissa oli pelkkää onnea.

Tästä innostuneena kiersinkin näkymättömiä pikku-Julian jalanjälkiä pitkin Helsinkiä. Kirkon pihat, missä syötettiin mummon kanssa lintuja, puistot missä pyörittiin ja kiikuttiin kavereiden kanssa telineissä, suihkulähteet, lempipuut, kadut, portaat ja salapensaat! Hyvä etten ryöminyt siellä puskissa katselemassa että onko sielläkin nyt kaikki yhä ennallaan.
Hullu lenkkeilijä kurkistelemassa yksityisiin pihoihin ja julkisiin pensaisiin. Kukapas muu kuin minä.

Kun tulin kotiin oli mieli tulvillaan ihania lapsuudenmuistoja, mutta kroppa edelleen niin väsyneenä, että nukahdin vahingossa sohvalle ja heräsin vasta monta tuntia myöhemmin.
Herättyäni, olin vielä niin pökerryksissä, että luulin nähneeni vain unta niistä betonipihan heppaleikeistä. Mietin hetken oliko kummallista aamulenkkiä koskaan edes tapahtunutkaan.

 

Bleiseri- Zara // Paita – VeroModa // Housut – Zalando // Kengät – Zara // Laukku – Prada
Kuvat: Kira Kosonen @ Blond Rivets

Yksi suosikki farkkupaidoistani on poikaystävältäni osa-aikaiseen lainaan lunastettu miesten Tommy Hilfigerin paita. Myönnettäköön, että se saattaa olla minulle hieman iso, mutta tiedättekö kun kerran jo pääsin sen makuun, ei omat ryppyiset vastaavat denim paidat enää näyttäneetkään miltään sen rinnalla.

Niinpä tuo denim silmissäni kiiluen ja muutenkin tulevasta illasta innosta hihkuen suuntasin viime maanantaina Mikonkadun Tommy Hilfigerin liikkeeseen. Meillä oli luvassa ihana ilta; Tommy Hilfigerin spring15 muotinäytös suorana liikkeeseen pystytetyltä screeniltä, ihania blogikollegoita, Tommy Hilfigerin syksyn vaatteiden hypistelyä ja illallista Brondassa.

Ja löysin kuin löysinkin liikkeestä sopivan paidan! Se on toki kevyempää kangasta ja varmaan kymmentä kokoa pienempi, mutta se on juuri sellainen mitä olen etsinyt. Ehkä etsiskelen jatkossakin vastaavia paitoja suoraan sieltä liikkeestä enkä poikaystävän vaatekaapista. Näytti nimittäin Tommy Hilfigerin tuleva kevään mallistokin aivan mahtavalta muotinäytöksessä.

 

Ilta jatkui illallisella pitkän kaavan mukaan Brondassa (yhtä pitkässä pöydässä) ja vaikka olen syönyt siellä jo muutaman kerran, tämä oli ehdottomasti niistä se parhain. Menu Esplanad nimittäin sisälsi herkkuja toisensa perään, vaikkakin pakko myöntää, että eniten pidin alkuruuista ja keittiön tervehdyksistä. Sekä tiramisusta! Voi luoja, minulle osattiinkin jo etukäteen kertoa sen vievän kielen mennessään ja niinhän se vei. Ja tämä kieli ei ole todellakaan ennen lähtenyt yhdenkään tiramisun matkaan.


Loistava maanantai, kiva porukka! Kiitos vielä ihanasta seurasta Marianna, Aino, Mona, Anna, Hanna, Kira, Piia, Jenni ja Marsaanan Tytti, Sekä Tommy Hilfigerin jengi.  

 

Henkilökuvat: Kira Kosonen

Eilen tuli sadetta sitten oikein kunnolla, tumma pilvi peitti nopeasti kirkkaan taivaan ja seuraavaksi kadut vain tulivat virtaavaa vettä. Minusta se oli jotenkin kaunista. Varsinkin kun huomasin sateenkaaren alkavan asfaltista juuri autoni vierestä. Hyvä etten hypännyt ikkunasta! Olen halunnut aina seistä siinä sateenkaaren alussa, en tiedä miksi, mutta toisaalta miksipä ei.

Sateenkaarenvärejä oli enemmän muuten asfaltissakin kuin tämän postauksen asuissani. Kokosin tähän kesäsuosikkejani ja muutamaa kukkakimonoa lukuun ottamatta näyttää todella mustavalkoiselta.
Eipä siinä, minä olenkin aina mieltänyt kokovalkoisen kesän lempivärikseni ja sen kanssa useimmiten käsikädessä kulkee helpoiten musta.
Ehkä syksymmällä sitten kurotellaan sinne sateenkaareen päin, ainakin eilen jo innoissani hypistelin VeroModan uuden liikkeen avajaisissa kaikkea muuta kuin sitä valkeaa kangasta.

Nyt menen hypistelemään vaatteita matkalaukkuuni, lennän tänään Berliiniin!