Muistatteko kuinka kehuin GinaTricot'n uutta Say Blue –mallistoa? Yhteistyössä Say Lou Loun kanssa tehtyä musiikkia ja inspiroivaa markkinointia?

En koskaan maininnut, mutta GinaTricot järjestää myös ehkä maailman ensimmäisen HeartBreak Concert –tapahtuman Say Lou Loun kanssa huomenna.
Mielestäni jotenkin hyvin suloista ja ihanan erilaista. Konsertti sydänsuruista kärsiville.
Kampanja on saanut mm. Monet ruotsalaiset bloggaajat jakamaan tarinoita eroista ja ensimmäisitä sydänsuruistaan, joten niinpä päätin kertoa minäkin.

 

Sydänsurut ja ero. Pahimmillaan se outo tila, kun viimeinenkin järjen hiven katoaa, kuin pissa lumeen. Ruokahalua ei ole laisinkaan, tai sitten se tuplaantuu. Öisin ei todellakaan nukuta, aamuisin ei päästä sängystä. Yhtäkkiä aletaan uskoa hölmöjen rakkauslaulujen sanoihin, ehkä vähän yliluonnolliseen, miksei johonkin uskonlahkoonkin. Useimmiten kuitenkin menetetään usko kokonaan. Osa ryyppää, toiset hurahtaa joogaan. Jotkut ei kykene kumpaankaan.
Ihan sama minkä ikäinen olet, tuntuu kuin olisit takaisin teini-iän hormonimyllerryksessä ylä-asteella.

Hullunkurista puuhaa ja niin hemmetin rankkaa.

 

Jos ei lasketa sitä, että ylä-asteella poika jonka kanssa olin ”kimpassa” jätti minut legendaarisesti post-it lapulla kahden päivän kimpassa olon jälkeen, niin te varmaan muistattekin, että oma ensimmäinen eroni tapahtui tosiaan vasta hiljattain.
Vaikka suhteen lopettaminen oli harkittu, sovussa ja ilman riitoja päätetty, sain silti muutaman viikon uuden elämän viehätyksen jälkeen kokea miltä eroahdistus todella tuntuu.

Siinä missä edellisenä iltana olin aivan onneni kukkuloilla uudessa asunnossani, heräsinkin seuraavana aamuna elämänilon kummallisesti leikkien piilosta. Muistan mittailleeni kuumetta – olenko flunssassa? Seuraavaa päivänä mietin paniikissa olenko mahdollisesti muka masentunut. En kai, kun juuri piti alkaa niin hauska uusi elämänjakso. Googletin jopa kaiken maailman oireita ja keksin itselleni ties mitä lääketieteellisiä diagnooseja. Seuraavaksi lähti ruokahalu, sitten yöunet ja niiden mukana lopulta lähes kaikki voimat. Suoraan sanottuna ketutti, mutta samalla niin äärettömän nöyräksi se teki – koskaan ennen en ollut niin kiitollinen ystävien ja perheen tuesta. Siitä omasta helposta elämäntilanteesta, kun pystyi irtaantua hetkeksi töistä ja ns. Paeta paikalta.

Muistan, että hävetti niin paljon, oli jotenkin niin älyttömän heikko.

 

 

Nyt myöhemmin naurattaa.
Molempien elämät lähti loputa erillään siihen suuntaan mihin oli aina halunnutkin. Oma elämäni heitti vielä eteen sellaisia uusia juttuja, että en olisi osannut niistä edes haaveilla. Nyt tuo pieni kompurointi tuntuu olleen vain hyvästä. Pakollinen irtaantumisvaihe ennen uusia juttuja.

 

 

  

 

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti monia erilaisia erotarinoita.
Erilaisia. Rankkoja, ehkä helppojakin. Niitä saa jakaa tänne jos haluaa. Aikoinaan auttoi muiden kokemukset kummasti myös minua, ehkä ne voisi auttaa nyt jotain toista?

 

 

Vaatteet: Gina Tricot Say Blue -mallistosta
Kuvat: Mona Salminen

Tiedättekö niitä muotiviikoilta napattuja kuvia, missä tyylikkäät naiset harppovat pitkin askelin suojatien yli katse kännykässä. Näyttäen hyvin huolettomilta, mutta samalla siltä kun olisivat suoraan muotilehden keskiaukeamalta?

Näitä tapauksia oli Tukholman kadut täynnä. Ei jäänyt epäselväksi, että muotiviikot olivat käynnissä. Pitkillä mustilla objektiiveilla varustetut järjestelmäkamerat räpsivät kuvia, kun isot aurinkolasit nenällä, helmat liehuen käveltiin edestakaisin katuja. Ja niitä harpottiin niin kauan, kunnes street style -kuvaajat saivat sen täydellisen ”en huomaa että kuvaat, kun ylitän tätä katua ja viittaan taksin lennosta” –otoksen. Vaikka tilanne olikin lievästi sanottu hieman lavastettu.

Lavastetuista taksin viittomisista ja hieman ilmeettömistä kasvoista huolimatta en saanut silmiäni irti näistä tyylitaitureista. Toinen toistaan upeampia tyylejä, kokonaisuuksia, yksityiskohtia. Kadut olivat pullollaan inspiraatiota. Eniten kiinnitin huomiota minimalistiseen linjaan ja siihen tarkoin harkittuun huolettomuuteen.
Löysiä niskanutturoita, matalia kenkiä (valkoiset lenkkarit pitävät pintansa), oversize muotoja, kauniisti laskeutuvia kankaita, leveitä lahkeita ja ehkä eniten; farkkuhameita ja ruskeita mokkanahkahameita.

Tietenkin tahdon nyt sellaisen – farkkuhameen, mitä en kuvitellut käyttäväni enää sitten yläasteen.

 

 

Suosikkinäytökseni mallistonsa puolesta oli Filippa K:n kevät-kesä 2016.
Naisellisen neutraali, mutta silti niin mieleenpainuva. Juuri sellainen, mistä jokainen vaatekappale olisi täysin tervetullut kaappini uudeksi kulmakiveksi.

 

Kiitos vielä Zalando, että sain vierailla nämä muutamat päivät muotiviikoilla. Enpä usko, että asukriiseilen enää koko loppuvuonna. Inspiraatiovarasto on nyt pulloillana ideoita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkan tarjosi Zalando
Filippa K näytöskuvat: Spalt PR

Terveiset Tukholmasta. Muotiviikot ovat täydessä käynnissä ja hieman pää pyörällä täällä itsekin palloillaan ympäri kaupunkia ja eri näytöksiä.

 Suuntavaistoni ei valitettavasti vieläkään kanna kovin pitkälle, varsinkaan etäisyyksien ollessa aika pitkiä näytöksien välillä, joten taksilla mennään ja huokaistaan hieman helpotuksesta aina kun päästää sen suurempia seikkailuja takaisin tukikohtaan – Hotel Bernsiin, tai sen lähellä sijaitsevaan Zalandon House of Now –tiloihin.

 

Zalando on Tukholman muotiviikkojen yksi pääsponsoreista ja on mielestäni järjestänyt kivan pop-up-tilan Smålandsgatanille, missä kuka tahansa voi seurata isolta näytöltä livenä meneillään olevia muotinäytöksiä, kävellä hauskalla interaktiivisella catwalkilla, tai muuten vain hengailla ja katsella vaatteita.

 

Illalla suunnistimme Björn Borgin näytökseen, mikä pidettiin ison sillan alla Västerbrossa. Kesti hetki löytää paikka, nimittäin sillan luokse mentiin kiertäen asuntovaunualue ja kivuten loivaa hiekkamäkeä. Ilta alkoi jo hämärtyä eikä korkokengät jalkoihinsa laittaneilla ollut ehkä ihan helpointa maastoa jalkojensa alla. Pääsimmepä kuitenkin lopulta kaikki sillan alle rakennettuun telttaan, minkä ympärillä valosäteet piirtyivät kohti taivasta ja keskellä kiersi spiraalimaisesti punaiset hiekkapolut.

Björn Borgin teemana oli ”training for Mars”. Näytös oltiin omistettu avaruusprojektille Mars One:lle, eikä avaruusteema jättänyt varmaan ketään kylmäksi. Eturivissä kun istui neljä itse Mars One projektiin mukaan lähteviä astronautteja. Niitä vapaaehtoisia jotka kai oikeasti yritetään lähettää Marsiin asumaan elämänsä loppuun asti. Pakko myöntää, että projekti on alusta asti kiehtonut minua ja kun muotinäytöksen jatkoilla näin näiden neljän saapuvan ravintolaan, en voinut olla tuijottamatta. Teki mieli mennä kysymään kaikkea siitä vaativasta koulutuksesta, syytä miksi lähteä loppuelämäksi Marsiin ja kirjaimellisesti kaikkea maan ja avaruuden väliltä.

 

 

Kaikkeen sitä törmääkään muotiviikoilla ja varmasti vielä kaikkea hauskaa edessä!

Palaillaan huomenna 🙂