Päivät täällä vain vierivät vikkelästi ohi. Tekisi mieli tehdä kaikkea ja kokoajan, mutta ennen kuin huomaatkaan on jo ilta ja päivällä porottanut aurinko paahtanut energiasi pois.
Onneksi meillä on vielä paljon aikaa jäljellä ja hauskoja juttuja tulossa. (Olemme olleet täällä vasta neljä päivää ja minä jo ihan paniikissa että aika kuluu liian nopeasti!)

Tänään juostiin taas aamulenkki Lions Headille päin. Päästiin pidemmälle kuin aikaisemmin, mutta mitä pidemmälle menet sitä pienemmäksi ja jyrkemmäksi polku käy ja joka puolelta lentelee ötököitä naamaan ja liskoja vilisee jaloissa. Okei näin vain yhden liskon, mutta sen jälkeen olin ainakin näkeväni niitä joka puolella!

Tänään lenkkipolulla oli muitakin meidän lisäksi. Jokainen moikkasi kohteliaasti ja jopa sama leijonakoira tuli vastaan kuin viime vuonna! Onpas kotoisa olo.

 

Kohta lähdetään jouluostoksille. Luulin ehkä hieman pakenevani joulua tänne, mutta mites ei pieneen mieleeni mahtunut se että tietysti vietämme huomisen päivän Ryanin vanhempien luona ja tietysti he ovat ostaneet myös meille lahjoja ja tietysti minäkin nyt haluan ostaa kaikille lahjoja.  Ei se mitään, olen aika innoissani tästä ja pääni sisällä lahjalista vaan loistaa ideoita. Katsotaan mitä mieltä olen sitten kun pääsen mitä ruuhkaisimmalle WaterFront ostoskeskukselle enkä kuitenkaan löydä mitään.

Joulustressiä Afrikassa. 

 

 

Toppi – VeroModa
Shortsit – BikBok (tulossa keväällä)
Kengät – Zara
Laukku – Alexander Wang
Aurinkolasit – RayBan
Kello – Marc Jacobs
Koru – My iMenso 

Kuinka ihanaa olla täällä taas, vaikka tavallaan tuntuu, että en kovin kauaa olisi poissa ollutkaan.
Tajusimme juuri, että olen onnistunut olemaan täällä jo kolme kertaa vuoden sisällä. Se on mahtavaa jos mikä. Se että minulla on mahdollisuus siihen, tai vaikka ei olisikaan – luultavasti tekisimme sen väkisin mahdolliseksi.

 

Lento meni paremmin kuin koskaan. Pikainen vaihto Ranskassa meni terminaalista toiseen seikkaillessa ja jonottaessa, ja pian istuimmekin jo taas koneessa. Katsoin elokuvan We’re The Millers ja hirnuin yksikseni samalla kun yritin syödä lentokone versiota tikka masalasta. Tämän jälkeen käperryin muurahaispesän näköisen keon alle, minkä olin rakentanut vilteistä ja neuleestani ja nukahdin. Melkein kahdeksaksi tunniksi! Okei keko saattoi välillä kaatua Laurin syliin, tai päin edessä istuvan selkänojaa ja minä säikähtää siellä sisällä niin että rimpuileva kasa muistutti kohtauksen saanutta Muumilaakson Mörköä, mutta nukahdin aina heti uudestaan ja heräsin kunnolla vasta aamupalalle.

Energiaa siis riitti ensimmäisenä päivänämme täällä vielä paljon ja se tulikin tarpeeseen, nimittäin Saara ja Ryan oli järjestänyt pienet illanistujaiset/juhlat, missä viini virtasi ja terassilla raikui musiikki ja puheensorina. Oli ihanaa nähdä vanhoja tuttuja, sekä uusia kasvoja. Pidän näistä ihmisistä paljon.

 

Aamulla olo oli muutamasta viinilasistakin huolimatta edelleen virkeä ja vietimmekin sen Laurin kanssa lenkkeillessä Lions Headille. Tai siihen puoliväliin. Siinä kuumuudessa pieninkin kukkula oli silmissäni Mount Everest ja vesipulloni vesi kiehui ensimmäisen viiden minuutin jälkeen niin paljon, että ainut lohtuni oli hidastaa hetkeksi pienen pensaan tarjoavan varjon alle. Ei ihme, että lenkkipolulla ei tullut muita vastaan. Kuka hullu juoksentelee aamupäivällä pahimpaan helleaikaan?
45minuutin lenkin jälkeen huojuin kotiin, jaksoin juuri ja juuri riisua kengät ja housut ja heittäydyin uima-altaaseen urheilutopissani ja pikkareissa.  Sukeltelin viileässä vedessä hetken, kunnes lösähdin aurinkotuoliin lehden kera, miettien miten hemmetin ihanaa elämä voikaan olla.

 

Ja siitä lehdestä puheenollen. Minun ensimmäinen juttuni on tammikuun Cosmopolitanissa ja se tuntuu niin hassulta! Nähdä monta pikku Juliaa samalla aukeamalla ja omia kirjoituksia siinä vieressä. Olen niin kovin innoissani tästä ja Cosmopolitanista ylipäätänsä, että tietysti suosittelen kaikki alukemaan sen 🙂

 

Lehtitarjous blogin lukijoille TÄÄLTÄ.
4 lehteä hintaan 19,90€ (sisältää myös digilehden ja uusimman Cosmon iPad-versiona)
Kaikkien 15.1.2014 tilanneiden kesken arvotaan Michael Korsin laukku. 

Auringonsäteet ei tunnu enää niin lämpimältä iholla ja ilmassa voi melkein haistaa syksyn tulon, tiedetään.

Viileämmät ilmat tuovat mukanaan lämpimämmät haaveet. Olen ikuinen etelän-matka haaveilija ja tuntuu, että nyt alkaa olla aika päästää taas unelmointi rannoista ja palmuista valloilleen. Minne matka tänä talvena vie, sitä en osaa vielä ihan sanoa, mutta varmaa on, että joulun olemme poissa ja jo lokakuussa lähden luultavasti pienelle Aasian matkalle. Etelä-Afrikassakin haluaisin käydä. Ikävä siellä asuvaa ystävääni on ihan mieletön.

Katselin kuluneen vuoden lomakuvia ja tulin niin onnelliseksi. Miten mielettömän mahtavia muistoja ja kokemuksia. Kaikella nöyryydellä myönnän, kuinka onnekas olenkaan.