Arvatkaa mitä. Täällä paistaa kaunis ilta-aurinko, talo on täynnä ihania ihmisiä, maha pullollaan hyvää ruokaa ja lasissa kylmää viiniä. Jostain alhaalta musiikkihuoneesta kuuluu laulua ja kitaransoittoa. Loput suunnittelevat huomista uuttavuotta terassilla. Taidamme pitää isot juhlat ja minua jännittää jo hieman – hyvällä tavalla tietysti, olen aika innoissani.

Sen verran innoissani, että en malta olla koneella juuri yhtään. Minusta taitaa kuulua seuraavan kerran vasta ensi vuonna, mutta lupaan tulla mahdollisimman pian kertomaan miten uusi vuosi vaihtui täälläpäin ja mitä kaikkea kommelluksia saimmekaan aikaan.

Suunnitelmissa olisi käydä myös Dj ystävämme järjestämissä juhlissa kultamuseossa. Kuka vuokraa kultamuseon ja tekee siitä yökerhon uutenavuotena? Kultamuseon, missä on kaikki kulta vielä sisällä. Kummallista, mutta kuulostaa aika kivalta. 

Kyllä, tästä tulee todella hyvä uusivuosi. 

 

Kun täällä blogin puolella ei ole mitään, niin toivottavasti Instagrammissa (@juliatoivola) vilahtelee edes jotain uusia kuvia. Tein ensimmäisen Ig videonikin muutama päivä sitten. Siinä vasta oli aivopähkinä kun koitin liittää puhelimella kuvattuja videoita toisiinsa ja lisätä sitä sitten ties minne, mutta pikkuhiljaa pääsen kärryille (kaikkeen) videointiin liittyvän.
Niin varmaan.

 

Nyt minä hyppelehdin terassijengin joukkoon. Pitäkää mahtava uusivuosi kaikki. Nähdään 2014 puolella <3

Tänään haetaan meidän tuttavapariskunta kentältä. He majoittuvat myös tänne samaan taloon meidän kanssa ja sitten meitä onkin jo kuusi.

Molemmat ovat ensimmäistä kertaa Etelä-Afrikassa ja odotan jo innolla heidän reaktioitaan kaupungista. Istun varmaan koko matkan lentokentältä talolle nenä kiinni kummankin poskessa ja tuijotan intensiivisellä tarkkuudella heidän ilmeitään kun ensin ohitse lipuu township alueet, minkä jälkeen pikkuhiljaa alkaa avautua kaupunki, vuorimaisemat, sininen meri ja mitä korkeammalle ajetaan sitä mielettömämmät maisemat on tarjolla.

Olen itse ajanut tuon saman matkan monta kertaa, mutta silti joka kerta nenä kiinni auton ikkunassa katselen hämilläni miten Kapkaupunki avautuu matkaajalleen sekavana; köyhänä ja karuna, mutta silti niin kauniina ja mahtavana.

 

Meillä tulee olemaan niin hauskat seuraavat pari viikkoa!

 

 

Shortsit – BikBok
Paita – Saatu ystävältä
Sandaalit – HM
Laukku – Céline
Aurinkolasit – RayBan Clubmaster 

Saaran naapuriin on rakennettu uusi talo. Hulppea, varmaan 7 kerroksinen jättiläinen, missä on ovia ja ikkunoita enemmän kuin kerrostaloissa. Tuijottelin sitä kun istuttiin kivi kynnyksellä odottelemassa taksia. Oltiin tavallaan lukittu itsemme ulos talosta, mutta ei se haitannut kun oltiin muutenkin lähdössä.

Takanamme koditon mies kaivoi hiljaa roskiksiamme. Tuli niin voimaton olo siinä hulppean lukaalin, oman lukitun oven ja kodittoman miehen välissä. Tuijottelin lakattuja varpaitani enkä voinut tehdä mitään. Varpaani ärsyttivät minua. Miksi minulla edes oli nätisti lakatut varpaat kun toinen syö minun eilen roskiin heittämiäni ruuantähteitä.

Tällä alueella ei näe paljon köyhyyttä ja sen jotenkin liian helposti unohtaa. Tätä miestä en kyllä saanut pois mielestäni. En vaikka tänään Lauri antoi sille mansikoita, pastasalaattia, omenapiirakan ja vettä. 

 

Tässä muutamia kuvia viime päiviltä. Emme ole paljon muuta tehneet kuin viettäneet rennosti pyhiä ja säästelleet aktiviteetteja sitten ensi viikkoon. Mukavaa viikonloppua 🙂