Lähdettiin yksi päivä Saaran kanssa pienelle skootteriajelulle. Kierreltiin kiemurtelevia teitä ylös alas kukkuloilla minkä varrella kökötti toinen toistaan isompia taloja. Teki mieli kurkkia kaikkiin sisään ja katsoa mitä ne pitävät sisällään. Olen mm. Melko varma että Saaran naapureiden uudessa talossa on yökerho sisällä ja toisessa elokuvateatteri.

No, pidin uteliaan pääni kuitenkin porttien ulkopuolella ja tyydyin vain hidastamaan pientä ajoneuvoani niiden upeimpien kohdalla.
Lukuisia kerroksia, isoja ikkunoita, pitkiä terasseja, uima-altaita, leijonapatsaita, pylväitä, portteja, porscheja pihoilla. Mitäköhän nämä ihmiset tekevät työkseen? Mitä noin isolla talolla tekee? Viihtyisikö siellä edes? Tuli hetkeksi jopa ikävä omaa rikkinäistä sohvaa hieman ylihintaisessa vuokra-asunnossamme. Oma koti on aina paras koti. Lomakoti Etelä-Afrikassakin kyllä tosin myös kelpaisi – sitä ei voi kieltää.

Kelpaa tosin enemmän kuin hyvin ”lomakodikseni” tämä Saaran ja Ryanin muumitalokin. Aloin kutsumaan tätä taloa muumitaloksi koska ovet ovat aina avoinna – tai siis visusti lukossa, mutta idea on sama jopa lukitun tuplaoven takaakin. kaikki ovat tervetulleita.

Hillopurkkien tilalla on tosin vain hyviä Etelä-Afrikkalaisia viinejä ja huuliharppu vaihdettu kitaraan, mutta vilskettä välillä riittää ja grilli on aina kuumana.

Nyt muumitalo on hieman hiljentynyt ja sitä asustaa vain meidän suomalainen viiden hengen ryhmämme. Ryan on palannut töihin ja niin on suurin osa heidän ystävistäänkin.
Meillä on onneksi edessä vielä vaikka mitä hauskaa! Viinitiloja, safaria, toivottavasti vähän varjoliitoakin. Katsotaan mitä kaikkea keritään vielä kokeilla 🙂

Tänään on ollut jälleen yksi hyvä päivä loistavien muiden joukossa.
Ollaan vietetty se hyvin rennosti ja rauhallisesti. Kävelty päivällä rannalla, missä isot aallot paiskautuivat rantaan ja kastelivat vaatteemme täysin. Hävitin kenkäni, mutta Lauri löysi ne rantaan huuhtoutuneena täynnä levää ja mönjää. Syötiin jäätelöä – minä valitsin sinisen jäätelön, se maistui ihan lapsuudelle. Loput annoin pienelle tytölle, joka katsoi jäätelökuppiani käsi sitä kohti ojentuneena.

Illalla vietettiin meksikolaista iltaa, missä me suomalaiset vieraat vaadimme tehdä isännälle ruuat ja siivota jäljet. Meksikolainen kanakeittoni oli kuulemma parasta keittoa mitä Ryan on koskaan syönyt. En ole varma onko se totta, mutta tuntui kivalta kuulla että maistui. Nyt istumme katselemassa auringonlaskua ja juomme Coronaa.

 

Olen aika onnellinen täällä.

Uutenavuotena ilta oli täällä ehkä lämpimämpi kuin koskaan. Talo oli täynnä ihmisiä ja musiikki pauhasi.

Laskimme suomalaisia olevan talossa jopa yhdeksän, ehkä enemmänkin. Jossain vaiheessa iltaa jonkun tuttu tunsi jonkun tutun, jolla oli suomalainen tuttu ja se kutsuttiin myös. Taisin puhua illan aikana paljon enemmän suomea kuin englantia.

Terassille oltiin raahattu myös isot kaiuttimet, mikrofoni ja ties mitä vempaimia. Ryan ja hänen kaverinsa soittivat pitkin iltaa ja vielä kello kahdelta yöllä meillä pauhasi livebändi niin kovaa, että kuului karkelot varmaan Botswanaan asti. Tämä tuntematon suomalainen tyttökin tuli ja yllättäen tarttui mikkiin laulaen siihen mitä uskomattomimmalla äänellä.

 

Jostain alhaalta kaupungista näin ammuttavan kaksi pientä rakettia, mutta muuten taivaalla leijaili vain paljon tulilyhtyjä. Pilvetön, pimeä taivas täynnä tulilyhtyjä ja tähtiä. Oli mielettömän näköistä. 

Kultamuseoon emme koskaan ennättäneet. Aika kului ohitse aivan liian nopeasti ja olisin viihtynyt tuolla täydellä terassilla vaikka vielä toisenkin illan. Kun vihdoin tuli aika vieraiden lähteä, keräsivät he kaikki pullot ja lasit paikoilleen ja taisi joku pyyhkiä vielä pöytiäkin? En ole ikinä nähnyt niin isojen juhlien jäljeltä kenenkään kotia niin siistinä.  

 

Kyllä oli taas yksi ikimuistoinen ilta takana.