Yhden näistä syyskuun lämpimistä päivistä vietimme Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Laurin idea.
Sillä on aina kova tarve päästä tallustelemaan ties mille pellolle. Olen varma, että se on ollut edellisessä elämässään joku peikko.

Joka tapauksessa, oli ihanaa, että minut raahattiin nauttimaan auringosta kukkien keskelle ja kaikenhan kruunasi vielä se, että kyseisessä puutarhassa oli kahvila, mistä sai omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta!
Istuin siinä pikkuisella puutarhapöydällä piirakan, kahvin ja Laurin kanssa niin kovin tyytyväisenä, että Lauri joutui miltei kinumaan minua jatkamaan matkaa.

Puisto oli kaunis ja rauhallinen. Papparaiset istuskelivat puutarhapenkeillä ja rouvat lukivat kirjoja.
Jos asuisin Kumpulassa, minäkin lukisin kirjani siellä.

Tags:

Tänään keskellä kaunista päivää, eksyimme ystäväni kanssa pienelle polulle puutarhaan.
Välillä kaikkien pitäisi eksyä kukkien keskelle. Tahalteenkin käy.

Kohta niitäkään ei nimittäin enää näy. Katsokaa nyt miten panikoin jo talven tuloa! Kukat ovat kivoja.
En tarvitse kuin muutaman, niin luulen olevani kuin Mary Lennox Vista salaisessa puutarhassaan.  

 

Kivaa keskiviikkoa!

 

Paita - Zara
Mekko - Stradivarius
Kengät - Tory Burch
Aurinkolasit - Rayban
Laukku - Mulberry
Tags:

Viime maanantai oli kummallinen päivä. Olin todella allapäin, mutta halusin silti osallistua Giorgio Armanin uuden Sì -tuoksun lanseerausillalliselle. Kutsu oli mystinen. Se sisälsi pukukoodin, paikan ja ajan minne tulla ja pienen lauseen jostain bussimatkasta.

Ajattelin, että ilta varmasti piristäisi minua. Voi, olisinpa vain tiennyt.


Sali oli katettu kauniin valkoiseksi ja katossa roikkuivat kimaltelevat kristallit. Istahdin nimelläni merkitylle paikalle, vilkaisin pöydällä olevaa haalean vaaleanpunaista menuuta ja olin ruokaonnellinen jo etukäteen.

Enkä turhaan. Söin joka ikisen suupalan. Ihana seura, kaunis kartano ja mahtava ruoka. Mietin ettei tästä maanantai parane, mutta sitten lavalle kipusi kaksikko. Mies ja nainen, jotka lauloivat surullisia lauluja. Pupulandian Jenni kirjoittikin erittäin hyvin siitä mitä meidän hullussa pöydässämme tapahtui – itkureaktio.

Olin niin hämmentynyt omasta pillittämisestäni, että taisin ihan oikeasti järkyttyä. Kappaleita laulettiin kolme ja kyyneliä valui niin paljon, että olisi voinut melkein vaikka luulla minun suihkuttaneen koko hajuvesipullon vahingossa silmääni. Heti kun musiikki loppui pystyin keräämään itseni kasaan ja nauramaan hiljaa tilanteelle, mutta oli se outoa. Mitä ihmettä tapahtui?

En vieläkään tiedä, mutta kiivettyämme takaisin bussiin olo oli tosiaan oudolla tapaa piristynyt. Haistelin uutta Si -tuoksua ranteessani. Se oli voimakas, mutta pehmeä, hieman vaniljaan vivahtava ja makeampi kuin omat tuoksuni, mutta päätin, että pidän siitä.

Tags: