Barcelonassa juhlaillan jälkitunnelmissa herättiin pehmeistä hotellilakanoista hehkeästi meikit poskilta.
Vastapainoksi niille muutamalle litralle alkoholia Lauri oli nukkuessani kipaissut jostain kulmilta luomukaupasta hakemassa meille erilaisia hedelmiä ja luomujogurtteja aamiaiseksi.
Enpä ole koskaan syönyt niin hyviä jogurtteja ja hintakin oli kuulemma alle eurossa per putilo.
Tahdon vastaavan luomubaarin kotiinkin samalle kadulle kiitos.

Aamiaisen jälkeen olo oli kuin uudestaan syntynyt ja lähdimme kiertelemään kaupungille.
Sunnuntaina kaupat olivat kiinni, joten haahuilimme vain ympärinsä, söimme tapaksia ja tuijottelimme taloja ja puita.
Illalla pikaisten päiväunien jälkeen menimme porukalla syömään sushia ravintola Nomoon ja kipusimme W-hotellin korkeuksiin vielä muutamalle drinkille.

Sunnuntai meni siinä, kuin siivillä.
Muistan sanoneeni, että ensikerralla kun menen Barcelonaan, teen sitä ja tätä. Tahdon nähdä tämän ja tuon. Noh, karu totuushan oli se, että söimme samoissa rvintoloissa kuin aikaisemminkin, kävelimme samoilla kaduilla ja näimme ne samat asiat.
Hups.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun lentokenttäpenkeillä oltiin nukuttu niskat jumiin, mahassa turposi kolme bratwurstia ja lentokoneleipä oli oikein hehkeä olo liittyä siitä suoraan muun juhlakansan joukkoon.

Yhdeksänhenkisessä suomalaisporukassamme tallustimme sitten kohti uutta yökerhoa, mikä sijaitsi jossain kaukana rantakadun perus turistibaareista ja sehän sopi meille.
Paikallinen ystävämme oli järkännyt yökerhossa meille pöydät koreaksi ja eihän siinä kauaa mennyt kun väsymys vaihtui herttaiseen humalaan ja turvonneet jalat tanssikelpoisiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinäpä pitkästä aikaa erittäin hauska ja hieman sekavahko ilta. Jopa laiskaLauri- joka ei yleensä juo kuin yhden kaljan innostui juomaan shotteja ja drinkkejä kilpaa meidän muiden kanssa.
Valokuvat joutuivat käymään läpi rankan sensuurin. Olin nauraa itselleni pissat housuun selailtuani yli sataa sekavaa kuvaa (sen siitä saa kun jokainen haluaa vurollaan lainaa kameraani mukavassa muutaman promillen humalassa) ja mietin miten mahdottoman noloilta olemmakaan ulkopuolisten silmin näyttäneet.
No, sellaista sattuu.

Tääsä muutama kuva reissusta. Kirjoittaisin mielelläni myös romaanin pituisen tekstin kylkeen, mutta yritämme tässä samalla katsoa elokuvaa ja joku tuolla huutelee, että näpyttelyni on muka häiritsevää ja eikö minun pitäisi keskittyä elokuvaan.

Hah, onneksi olen niitä ihmisiä, jotka kykenevät (tai ainakin yrittävät) tehdä miljoonaa asiaa samaan aikaan. 
Kirjoitan, katson elokuvaa, syön, lakkaan kynsiä ja puhun vähän puhelimessa tässä. Ei mitään ongelmaa, sitäpaitsi näpyttelyn äänihän on vain rauhoittavaa.