Tultiin tänne ystäväni Monan kanssa halpojen lentotarjouksien innoittamana. Lentojen ostohetkellä Barcelona kelli säätietojen mukaan vielä +20 asteisessa aurinkoisessa säässä, mutta toki heittäytyi heti meidän saapuessa ihan kurakelituulelle ja ekat pari päivää on ollut todella harmaata ja sateista. Eipä siinä, täällä on sateesta huolimatta juostu ympäri kaupunkia, syöty hyvin, käyty ostoksilla ja koitettu ottaa kaikki irti tästä kaupungista.

Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt kaikista uusista ravintoloista missä ollaan käyty – pakko koota teille vinkkilistaa, sen verran hyviä mestoja 🙂

Huomenna otetaan juna kohti Sitgesiä ja vihdoin aurinkoista säätäkin on kuulemma luvassa.
 P.s meidän valitsema hotelli on ollut ihan huippuvalinta, siitäkin pakko tehdä vielä omaa postausta, mutta nyt syömään mitäs muutakaan kuin ah tapaksia <3

 

 

Olen blogihistoriani aikana tuputtanut teille viinitiloja varmaan kokonaisen Etelä-Afrikan kylän verran. Vuorien reunustamissa satumaisen kauniissa Stellenboshin viinitiloilla on ihan oma taikansa, mutta ihanaa vaihtelua ja omaa tunnelmaansa löytyi myös puolentunnin ajomatkan päästä Barcelonan keskustasta.

Edelleen perheyrityksenä toimivan Anna Codorníun tila on pullollaan kuohuvaa ja historiaa. Kauniiden maisemien lisäksi päästiin sukeltamaan syvälle viinikellareiden maailmaan – samaiseen paikkaan missä vuonna 1872 pullotettiin Espanjan ensimmäinen cava.

20 metriä maan alla kiemurteli kilometrikaupalla viinipullojen reunustamia tunneleita ja yllätyksekseni siellä oli myös juna. Tai no veturi, minkä ohjuksiin hyppäsi 40 vuotta tilaa hoitanut Vincent-herra. Väli pullojen ja veturin välissä oli kapea. Alla ei minkään näköisiä kiskoja ja käännökset jyrkkiä, mutta Vincent ajoi hämärän sokkeloisessa tunneleissa tottuneesti ihan sata cavaa lasissa.

Onnistuneeseen viinitilapäivään ei yleensä tarvita muuta kuin hieman auringonpaistetta, hyvää viiniä ja kauniita maisemia. Täällä saimme kaiken sen lisäksi nauraa veturissa, syödä erikoisia, mutta todella hyviä tapaksia (niistä voittaja: banaani-pekonirullaa on pakko kokeilla myös kotona), tehdä drinkkejä coctail-kurssilla, (yllättävän helposti onnistui meidän pöytäseurueelta, mistä minä, Kira, sekä Elisa olemme kaikki työskennelleet joskus aikoinaan baarimikkoina), sekä löytää Anna Organic Brutista uuden viikonloppujen suosikkikuohuva.

Nyt Barcelona on jo takana ja junan ikkunasta alkaa pikkuhiljaa vilahdella maisemia Madridista.

 

 

Matkan tarjosi Anna Codorniu*
Kuvat: Kira, Elisa & minä

 

Ei tosin eilen. Eilinen meni tuiki tavallisesti töiden, salin ja kotiaskareiden parissa, mutta mielelläni olisin voinut teleportata itseni juuri tuoksi viikonpäiväksi Barcelonaan ja Apolo yökerhoon.

 

Saavuttuamme nimittäin reilu kuukausi taaksepäin Ibizalta Barcelonaan, Leina raahasi minut oitis tähän Apolo nimiseen baariin lähellä La Ramblasia. – Pakko myöntää, että kun kuulin neidin suunnitelmat, ne eivät kuulostaneet kovin houkuttelevilta.
Ensinnäkin mielestäni Ramblasin lähettyvillä ei ole yhtäkään järkevää baaria ja toisekseen oli maanantai ja vielä kolmanneksi, illan nimi oli Nasty Mondays.

 

Tyhjä baari, lämmintä sangriaa, irstaita miehiä ja likaiset vessat? Jotain tällaista kuvittelin maanantai illan kohtaloni olevan, mutta miten kävikään.

 

Hitsi. Se maanantai meni heittämällä yhdeksi elämäni hauskimmista maanantaista.
Kuvitelmani paikasta tyhjyydestä haihtuivat heti nähdessäni paikan jonon kiemurtelevan seuraavan talon kulmalle asti.
Siis se jono oli pitkä, jos mikä! Miten missään voi maanantaisin olla noin pitkä jono, ja vielä kun ei ollut mikään turistien sesonkiaika.
No, jonossa olikin paljon paikallisia, mutta myös turisteja ja vaikka se vetikin melko nopeaan tahtiin olin hurjan tyytyväinen, että Leina tunsi paikan porukat ja saatiin ohittaa koko homma ja kivuta jonnekin henkilökunnan tiloihin hieman tiirailemaan minne sitä kohta joutuukaan.

 

Klo 01 baari oli aivan tupaten täynnä ja tunnelma katossa. Baari itsessään ei ole kummoinen ja taisinkin osua oikeaan niiden vessojen kohdalla, mutta kivoja ihmisiä löytyi laidasta laitaan ja kaikilla oli todella rento ja iloinen meininki. Ei siis mitään Port Olimpic rantabaari hienosteluhommaa, vaan rentoa ja mukavaa. Tänne voit tulla korkkarit, tai konssit jalassa. Sillä ei ole väliä, mutta tanssia pitää ja sitähän me (valitettavasti) tehtiin.

 

 

Tämä oli taas niitä iltoja kun tajuaa vain pysähtyä hetkeksi kertomaan itsellensä, että nyt on hauskaa.
Taisin kertoa myös paikan työntekijöille, että tulenkin tästedes ”viikonloppu matkoilleni” Brcelonaan vain maanantaisin.

 

Ja joku kerta vielä toteutan sen.

 

Eli, jos olet Barcelonassa maanantaisin ja kaipaat meininkiä, niin Nasty Mondays on kai se paikka.
Illan järjestäjä kertoi minulle että Nasty Mondays on ollut jo vuosia pystyssä ja joka ilta jengiä on jonoksi asti. Suosittelen siis saapumaan ajoissa.
Sisäänpääsymaksu jotain 10-15e luokkaa.