Istuin eilen Teatteri Delin salaattibaarissa ja hyttysiä pörräsi ihan joka puolella. Miksi kesän ensimmäiset hyttyset olivat sisällä ravintola Teatterissa? Näytin varmaan pakko-oireiselta kun huidoin yksin nurkassa ja epäilin haisenko raadolta, kun ei niitä näyttänyt olevan kenenkään muun kimpussa.
Vasemmassa nilkassa oli molemmilla puolilla jo isot puremat ja joudun jatkuvasti kumartua raapimaan nilkkoja. Ärsytti hetken, mutta sitten muistin, että kohta vasta olenkin paikassa missä on hyttysiä ja puremia.
Hyttysenpuremat eivät varmasti tunnu yhtä ärsyttäviltä kun niitä raapii Balilla.

Pienenä nukuimme Balilla aina hyttysverkon alla. Hyttysverkko tuntui silloin prinsessaverholta ja kukonlauluun herättiin viideltä aamulla. Aamiaiseksi syötiin banaanilettuja ja päivällä leikittiin apinoiden kanssa.
Muistan vieläkin lapsuuden reissuistamme paljon. Paikkoja, makuja ja hajuja. Sinne on aina yhtä ihana palata.

Ja juurikin siksi me päätimme poikaystäväni kanssa reissata Balille Singaporen kautta. Balilta ehkä Lombokille, mutta vasta alkumatka on suunniteltuna. Muuta emme tiedä kuin että olemme kaksi yötä Singaporessa ja viisi Canggussa.
Canggussa asuu ystäväni Ayu, jonka kanssa leikittiin pienenä apinoiden kanssa ja syötiin niitä banaanilettuja. Viimeksi nähtiin muutama vuosi sitten käydessäni Ubudissa. On jo aika vaihtaa taas kuulumisia 🙂

Finnairin suora iltalento lähtee taas tapansa mukaan tänään yhdeltätoista illalla (sama lento ja sama kellonaika aina kun olen Singaporeen matkaamassa – luo jotenkin tuttua ja turvallista tunnetta).
Tässä on siis tänään vielä hyvin aikaa säntäillä ympäriinsä, hoitaa asioita ja pakkailla viimeisiä tavaroita.

Ajastettuna on muutamia postauksia, mutta aikomuksena on ehdottomasti myös päivitellä paikanpäältä sen verran kun se on mahdollista. Varmasti kahden viikon aikana saadaan ulos aika monta postausta.

Olen niin innoissani! – Banaaniletut olen tulossa!

Tags:

 

Viime sunnuntain Afrikkakuvien kivasta palautteesta tuli mieleen ajatus – mitä jos aina silloin tällöin julkaisisin sunnuntain kunniaksi menneitä matkakuvia ja muistoja?
Niitä on paljon ja monia julkaisemattomiakin. Kovalevyt pursuaa reissukuvia ja varsinkin siltä ajalta kun aloin kuvaamaan Canonin järjestelmäkameralla.

Tutkailin tuota levyä ja ajattelin aloittaa sieltä ihan vanhimmasta kansioista. Ikimuistoinen Balin matka Saaran kanssa vuonna 2010. En edes muista millä kameralla nämä on kuvattu. Ehkä Sony? Ostin sellaisen pikkukameran ennen reissua ja vaikka kuvan laatu ei ollutkaan ihan huippua, niin sen verran taisin innostua, että lopulta tämäkin blogikin sai alkunsa.

Moni asia on kameran lisäksi muuttunut noilta ajoilta. Tässä muutamia outoja reissumuistoja Balilta:

– Tupeerasin tukkani ja meikkasin aika paljon siihen nähden että oltiin tropiikissa.
– Jaksettiin hyppiä yökerhoissa ja tanssia rantajuhlissa yllättävän useana iltana.
– Vietettiin seuraavat päivät silti ihan freesinä altaalla.
– Hyppiäkseen vain uudestaan täydellä energialla öisin ties missä.
– Kuuneltiin Rolling Stonesia kajareista samalla kun ajettiin skootterilla.
– Joku taisi ajaa skootterilla vahingossa pakoon poliisia? (pitkä tarina).
– Pystyttiin juoda olutta ilman minkään näköistä turvotusta.
– Vietettiin koko ilta yökerhossa minne oli juuri soitettu pommiuhkauksia.
– Tanssittiin siellä silti huolettomana, vaikka oltiin muistaakseni täysin tietoisia tilanteesta.
– Otettiin aurinkoa niin paljon että alettiin muistuttamaan kidneypapuja.

Vähän erilaista lomailua nykypäivänä. On vain korkeita aurinkorasvan suojakertoimia, aikaisempia nukkumaanmenoaikoja, järkeäkin kai enemmän päässä ja skootterilla ajetaan alinopeutta haha. 

 

// Memorable trip to Bali. Many things have changed from that period:

– I used a lot of make-up and tease my hair considering that we were in tropics.
– We could celebrate nightclubs and beach parties almost every night.
– And yet we spent the next days by the pool without any kind of hangover.
– We listened Rolling Stones from speakers while driving scooters.
– Drank a lot of beer without swelling at all.
– We spent the whole night in a nightclub where had just been given a bomb warning.
– But still danced without any worries, even though we were fully aware of the situation.
– And of course we spent so much time in the sun that we began to look like kidney beans.

Tags:

 

Blogihistoriani aikana eniten pyydetty postaustoive: videoita.
Blogihistoriani aikana eniten pilalle menneet postausyritykset; videot.

Te pyydätte näitä usein ja aina minä näytän punaista valoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi! Yritykset eivät vain kovin usein (koskaan) päädy tänne.

Katsokaas, en voisi suoranaisesti sanoa hyppiväni mukavuusalueellani kun puhutaan videoista, mutta ehkä voin hyppiä Balin rannoilla kun sitä videoidaan? Tämä oli ajatukseni kun Indonesiaan suuntasimme viime maaliskuussa. Pyysinpä saada mukaani lainaan vielä Canonin Legria mini –videokameran projektia varten – sen verran kovat oli aikeet. Mutta minne sekin ”projekti” lopulta jäi? iMovien kirjastoon virtuaalisesti pölyttymään kuukausiksi.

 

Tavallaan löysin tämän vahingossa toissapäivänä ja tavallaan tulin sitä katsoessani aika iloiseksi. Mitä sitten jos kamera heiluu, leikkaus on kuin lapsen tekemä ja musiikki rätisee kirjaimellisesti taustalla? Videolla meri on turkoosi, palmut vihreitä, apinat syö kameraani ja minä voin melkein tuntea tuon auringonpaisteen ihollani.

 

Miksi sitä ei nyt voisi näyttää?

 

 

Ehkä pitää ottaa vain tavaksi videokuvailla. Totutella. Ainakin lomilla ja tällaisissa maisemissa!