Tästä lomasta on puhuttu varmaan jo vuosia. Mentäisiin Balille kaikki yhdessä. Vietimme siellä paljon aikaa lapsena ja se on tuntunut aina todella kotoisalta paikalta. Kaikki tuoksut ja maut tuo mieleen lapsuuden matkat. Muistan jopa miltä viemäri haisee! Lisäksi alkoihan aikoinaan tämä bloginikin kymmenen vuotta sitten Balilta. Kaikin puolin nostalgista. 

 

Isosiskoni asuu edelleen Kanadassa ja pikkusiskonikin on muuttanut Australiaan (kylläpäs ollaan nyt ripoteltuna ympäri maapalloa), joten siitäkin syystä perhetreffit Balilla tuntui hyvältä idealta. Alunperin meidän piti mennä sinne jo joululomalla, mutta emme saaneet kaikkien aikataulua sopimaan yhteen, joten matka siirtyi helmikuun loppuun ja tuli myös itselleni melko lähelle Etelä-Afrikan reissua. 

Onneksi pääsin molempiin. Näistä olisi ollut nimittäin aika vaikea valita! Työni kun on vielä niin joustava, että läppäri vaan kainaloon niin homma hoituu myös etänä – olin sitten kuinka kaukana tahansa. Mieheni sen sijaan joutui jäämään Suomeen toimistolleen, joten matkustan yksin ja tapaan kaikki muut perheenjäsenet sitten Ubudissa.

Yksin matkustamisessa on kyllä puolensa. Viihdyn olla yksin matkassa ja nyt minulla on vielä yksi isompi projekti alla, mikä pitää viimeistellä, joten ajattelin pyhittää koko matkan sen näpyttelyyn ja editoimiseen. Saan yleensä todella hyvin keskittyä ja tehtyä töitä lentokoneessa, joten veikkaan että olen valmis ennätysajassa ja sitten otan lasin viiniä, katson elokuvia, nukun ehkä hieman ja kun herään, ollaankin jo kostean trooppisella Balilla. 

 


 

Yksi lempimuistojani oli muuten pienenä se hetki, kun astut ulos koneesta ja tunnet kuuman kostean ilman iholla. Se oli niin erilaista mitä Suomessa ja tykkäsin siitä. Taidan tykätä edelleen 🙂

Tags:

1. Aamukahvin sijasta kookosta 2. Pakollinen lentokonemaisemakuva 3. Se rantapätkä Gili Menolla, missä oli vielä valkoista puhdasta hiekkaa 4. Canggun aamiaiskahvilat! <3

1. Singaporen lumpeita 2. Pahvipillejä oli Canggun kaikissa tuorepuristetuissa mehussa. Ei muovia <3

3.Rantapuu Gilillä 4. Kukkakylpy Regali Villassa

1. Kissaseuraa aamiaisella 2. Holding hands

3. Seri Resortin terassi 4. Metsurin rapsutuksessa

1. Singaporen Marina Bay Sands katukuva. 2. Shoppailemassa

3. Ainut selfie mitä löysin koko kuukaudelta 4. Lisää aamiaislautasia

1. Auringonlaskua Canggun rannalla 2. Lisää kookosta

3. Lisää pahvipilli-smoothieita  4. Koko hotellihuone täynnä oksia ja kukkia.

Tags:

 

Ubudin pyhä apinametsä. Täynnä isoja puita, sammaloituneita patsaita, puroja, liaaneja, temppeli, ja laumoittain apinoita. Täällä on tullut käytyä lukuisia kertoja ja melko vankalla apinametsäkokemuksella tiedän, että nämä makaki-apinat ovat uteliaita ja taipuvaisia ketteriin taskuvarkauksiin. Varsinkin jos he näkevät että kannat ruokaa mukana! Laukku kannattaa pitää kiinni, taskuista voi lähteä vaikka lompakko ja aurinkolasitkin päästä jos et ole tarkkana. Banaanejahan he etsivät, mutta uteliaisuuttaan kelpaa jopa nappikin paidasta. (Nimimerkillä kokemusta on kun olin 5-vuotiaana samaisessa metsässä ja itkin kauhuissani tuntikausia pelottavan nappivarkaan kohtaamista). Ennen kuin huomaatkaan apina on jo sekunneissa korkealla puussa pyörittelemässä saalistaan.

Mitä todennäköisemmin pääset kuitenkin läpi metsän ilman apinoiden sen suurempaa mielenkiintoa. Metsä on isohko, turisteja on paljon. Apinoille saa syöttää esim. Porteilta ostettavia banaaneja ja juuri banaanin kanssa kun saat kokea karvakaverin kanssa lähempää tuttavuutta. Eipä heitä oikein muuten kiinnosta. Apinametsä ei ole mitenkään aidattu ja apinat saavat sieltä halutessaan poistua, mutta mikäs heillä on siellä ollessa. Ruokaa, hoitoa ja turistien banaaneja.
Vähän ristiriitaisia fiiliksiä tämä metsä kuitenkin nykyään aiheuttaa. Ihmisiä on liikaa, osa turisteista kiusoittelee apinoita tahallaan. Tehdään mitä vain saadakseen kuva apina olalla, joten eipä ihme että apinat hyökkäilet kimppuun miten haluavat. Välillä sitä pistää miettimään kummat ovat tämän metsän suurempia apinoita – ihmiset vai apinat?

Oma vinkkini on, että pidä tavarat tallessa, kunnioita apinoita ja poikkea pienille sivukujille (esim. temppelin reunoille), missä voi katsella rauhassa apinoiden elämää ja antaa niiden itse tullaa hissukseen tekemään lähempää tuttavuutta. Välttääksesi suurimmat turistimassat kokeile mennä metsään aamulla tai illalla (apinametsä on auki yleisölle 08-18 ja sisäänpääsy n. 3 euroa).

Tags: