”Welcome home mr. Aleksiii and miss Toivolaaa”
Iloiset tervehdyshuudot kantautuivat skootterinkypäränkin läpi Regali Villan ulkoilma respasta aina kurvatessamme takaisin hotellimme pihaan.

Osuvasti henkilökunta toivotteli kotiinpaluuta, nimittäin aika kopeasti kodilta Villa alkoikin jo heti ensimmäisen päivän jälkeen tuntua.

 

 

En ole koskaan ennen ollut hotellissa, missä minulla olisi oma uima-allas (ja sen lisäksi vielä tunnelmallinen oleskelutila, keittiö, ulkoilma kylpyhuone ammeella ja suihkulla ja leveä parisänkyä varusteena). Hotellin nettisivujen kuvat eivät tosiaan tehneet tälle täysin oikeutta ja vaikka saavuimme sateisena yönä, haukoin henkeä ihastuksesta kun näin huoneen ensi kertaa.
Halusimme synttäreideni kunniaksi (kaikki törsääminen ikävuosien piikkiin) jotain spessua ja tämä oli kyllä meille juuri oikea valinta.

Tuntui ihanalta syödä aamupalaa omassa rauhassa, käpertyä huoneemme oleskelutilaan iltaisin tuijottamaan telkkaria ja riehua kahdestaan auringonpaisteessa altaalla.
Hotelli yllätti meidät myös pari kertaa sirottelemalla kukkia uima-altaaseen ja laskemalla meille ulkoilma kylpyammeeseen kukkakylvyn. Sitä tunnelmallisempaa kylpyä saan luultavasti elämässäni tämän jälkeen kyllä hakea.

 

 

 

Regali Villa sijaitsi Canggussa Jl. Padang Lingjon kadulla, niin että Villan takana ei oikein ollut enää mitään, mutta kulkiessa katua rantaan päin oli kävelymatkan päässä kivoja kahviloita, automaatti, salonkeja, marketti jne. Muille Canggun ”pääkaduille” ja toisille ravintolaspoteille oli kuitenkin lopulta juuri sen verran liikaa matkaa, että ensimmäisen päivän jälkeen tajusimme tarvitsevamme skootterin nopeampaan kulkemiseen. (Canggussa ei ole ubereitä tai takseja).
Onneksi saimme hotellilta helposti Skootterin 50 000 rupian (n.3,50€) päivähintaan ja muutenkin kaikki venelippujen varukset Gilille, haku lentokentältä, päiväreissu Ubudiin ym hoitui kätevästi hotellin kautta.

Enpä olisi voinut olla tyytyväisempi henkilökunnan todella ystävälliseen palveluun. Poikaystäväni sieltä lähdettyämme jopa muutaman päivän jälkeen kertoi ikävöivänsä heitä haha.

Ainut miinuspuoli oli hotellin suppeahko aamiainen, mikä tilattiin listalta ja mihin lopulta aika nopeasti kyllästyi. Rakastan aamiaisbuffetteja joten olisin kaivannut paljon enemmän vaihtoehtoja. Muuten ihan täydet pisteet tästä hotellista. Villojen lisäksi hotellissa oli myös yleinen uima-allasalue, sekä pienehkö ravintola. Todella rauhallinen ja kiva kaikinpuolin.
(Ja ei tämä ei ole mainospostaus. Itse rakastan lukea hotelliarvosteluja, joten on niitä myös itse kiva muille kirjoitella :).

Tags:

 

Täällä sitä ollaan taas kotona. Lennettiin jo muutama päivä sitten takaisin Finnairin uudehkolla revontulikoneella (lempinimeni A350 koneelle, koska koneessa on vuorokaudenajan ja vuodenajan mukaan vaihtuva LED-tunnelmavalaistus ja värit vaihtuvat ihan revontulien lailla).
Voisin useamminkin lennellä juuri tämän koneen sinivalkoisilla siivillä – todella paljon enemmän jalkatilaa! Nukuin molemmat yölennot melko hyvin juurikin sen takia, että sain jalat kokonaan suoriksi edessä istuvan penkin alla.

Indonesiassa kello on 5 tuntia edellä ja tuo pieni aikaero onkin saanut meidät heräämään kotona nyt joka aamu ennen kukonlaulua. Ollaan katsottu sarjoja peiton alla ja skeitattu pääsiäiseksi tyhjentyneen Helsingin aamuaurinkoa tulvivilla kaduilla. Niin hauskaa!

Vaikka Helsinki näyttää kauniilta ja on ihan kiva olla kotona, en olisi ollut läheskään vielä valmis palaamaan lomalta. Onneksi tultiin juuri pääsiäiseksi joten sai vielä hyvillä mielin ennen arkeen paluuta loikoilla kotona.

Paljon Balipostauksia vielä tulossa 🙂

 

Olen huomannut, ettei rentoutuminen toimi kohdallani pikakelauksella. Kroppa voi kyllä loikoilla missä tahansa – sen voi laittaa makaamaan lauteille mökkisaunaan, antaa sille hieronnan spassa. Voit lennättää sen unelmarannoille saakka, mutta loikoilusta ja rentouttavista ympäristöistä huolimatta mieli saattaa silti juosta maratoonarin lailla.

Olen lukenut monia kirjoja ajatuksista, mielestä, läsnäolosta. Yrittänyt jopa meditoida. Olisi niin mielenkiintoista päästä näkemään joskus toisten ihmisten pään sisään – onko sielläkin samanlainen hulina? Onko muidenkin sitä yhtä vaikea kontrolloida?

Minulla on aina ollut mielikuvitusta. Pääni sisällä tuntuu olevan ihan oma Avatar ja Narnia. Yleensä siellä on kaunista, mutta viime aikoina siellä on ollut ihan liikaa myös kaikkea muuta. Kuulostaako oudolta olla todella rentoutunut ja onnellinen, mutta samaan aikaan omien ajatuksiensa ns. ”piinaama" ja stressaama?

Odotin tältä reissulta tietynlaista mielenrauhaa ehkä enemmän kuin aurinkoa ja kauniita maisemia. Matkan alussa kun aina innostuneena tutkii uusia paikkoja, puolivälissä tahti hidastuu mutta mieli ei malta vielä loikoilla kanssasi rantatuolissa. Vasta loppulomasta havahtuu siihen, että toljottelee villikissojen rapujahtia rannalla, kaivertaa ajatuksissaan kookospähkinään kynnellä kuvioita ja tajuaa ettei ajattele oikeastaan yhtään mitään – ja se jos mikä tuntuu rentouttavalta.

 

Siksi suosin pitkiä lomia. Rentouttavista maisemista huolimatta mieli vain joskus itsepäisesti pyörii ihan hyrrän lailla. Kestää aina hetken että vauhti kierros kierrokselta hidastuu, kunnes se lopulta kellahtaa kumoon ja jää paikoilleen lepäämään muun kropan kanssa. 

 

Balilla hyrrä pyöri onneksi ennätyksellisen hitaalla. Hitsi miten hyvältä tuntui olla täysin lomalla <3