HERÄSIN AAVIKOLTA 01 helmi 2019

Monenmoisissa hotelleissa olen saanut ilokseni elämäni aikana majailla, mutta en koskaan missään vstaavanlaisessa kuin tämä.

Tuntui absurdilta herätä auringonnousun säteiden pilkottaessa ikkunasta, tepastella paljain jaloin huoneesta ulos, hieraista unihiekat silmistään vain saadakseen äkillisen tuulenpuuskan mukana ihan oikeat hiekat takaisin. Olimme nimittäin keskellä Al Ainin aavikkoa.

Suoraan huoneemme takapihalta aukesi silmänkantamattomiin jatkuva hiekkadyynimaisema. Hieman punertavaa silkkisenpehmeää hiekkaa, jonka tuuli on tasoittanut upean aaltoilevaan kuvioon. Missään ei näy ketään. Gasellien jalanjäljet kulkevat muutaman metrin päässä, mutta muuten hiekka on koskematonta. 

Tilaamme aamiaisen huoneeseen ja syömme sen siinä huoneemme takapihalla. Hiekan päällä nököttävässä pöydässä. Pannareita, hedelmiä, kananmunia, leipää ja kahvia. 

Olen onneni kukkuloilla ja kerron ystävälleni, että pian myös dyynien kukkuloilla – en nimittäin malta odottaa, että pääsen juoksemaan paljain jaloin ympäri näitä hiekkakasoja. Kumoan kahvini ennätysvauhtia ja ennen kuin pannarilautasesta näkyy edes pohja, olen jo suunnitelmaani toteuttamassa. 

Tämän opin; dyyneillä juoksentelu menee kunnon urheilusuorituksesta.

Ei hullumpi paikka nauttia aamiaista.
(Seuraavassa postauksessa sitten hieman enemmän tästä hotellista 🙂 )

Dress – & Other Stories
Shoes – Hermes
Ring – YSL
Photos: Mona Salminen / Edit by me