”surfing” 22 tammi

Olen ollut neljä kertaa Kapkaupungissa ja keksinyt joka kerta loistavia (samoja) syitä miksi en niin kovin hingu aallonharjalle heilumaan sen surffilaudan kanssa.
Joka kerta kun mielestäni vesi on nimittäin jäätävän kylmää (länsirannikolla kylmä Benguela-merivirta ja vesi oikeasti siis todella kylmää), kaikkialla uiskentelee aina vain enemmän haita, (näin jo itseni rantaan huuhtoutuneen hain pureman hylkeen tilalla) ja jos ne eivät riittäneet syiksi, niin muistan kyllä hyvin aaltojen voiman kun pienenä Balilla pyörin niissä voimattomana räsynukkena lähellä hukkua. Niin, nämä kaikki ja vielä laudan kanssa. Kuulostaa kivalta!

No, tavallaan kuulostaa jos jättää hait pois. Olen kyllä aina halunnut kokeilla, mutta ehkä tarvitsin vain muita ensikertalaisia seurakseni ja nyt kun tuttavapariskuntamme intopiukeana oli jo päät vedessä juoksin minäkin perässä.
..Perässä varpaat jäässä ja Saaran kokeneiden surffaajien pikkulaudalla, suoraan sinne yli aaltojen backlinelle.
Sieltä minä sitten lähdin innoissani aallon tullessa ”nopeasti” huitomaan poispäin, odottaen aallon antamaa vauhtia ja sitä maagista hetkeä kun noustaan laudalle ja ratsastetaan tukka vain hulmuten aaltoa pitkin.
Niin. Harmi vain, että minun tukkani oli silmillä ja aalto kippasi minut saman tien laudalta kuin lantakasan lapiosta ja heitti meren syövereihin, missä pidinkin hetken oman keskiviikon keno-arvonnan pyörien arpakoneen keltaisten pallojen lailla ympyrää varmaan puoli päivää.

No, ei muuta kuin ylös ja uusi yritys, ja tätä samaa rumbaa niin kauan kunnes keuhkot kelluvat vedessä, mutta kroppa ei jaksa edes koittaa kellua. Tai siltä minusta ainakin tuntui.
Taisin aloittaa vähän hassusti, nimittäin seuraavana päivänä jäin lähemmäs rantaa pienempiin aaltoihin ja pääsin jopa pystyyn hitailla aallon vaahdolla.
Siellä minä rämmin pari tuntia kiljuen kuin kakara joka kerta kun sain koipeni suoristettua laudalle jonkinnäköisessä aallonjämässä.
Kyllä, minulla oli lopulta ihan mielettömän hauskaa ja aiompa tästä lähtien koittaa tätä joka kerta! Ehkä joskus vielä pääsen isommalla aallolla pystyyn, mutta nyt vasta tosiaan tajuan miten mielettömän vaikea tuo laji onkaan, enkä varmaan ikinä tule sitä oppimaan, mutta ainakin saan hyvät naurut yrittäessäni 🙂 

Jos ikinä eksytte Kapkaupunkiin ja haluatte kokeilla tätä hullujen hommaa, niin suosittelen BigBayn rantaa.
Sieltä löytyy aloittelijoille aallot, laudat, märkäpuvut ja opettajatkin varmasti.
Pienen virkistävän aaltokylvyn jälkeen on ihana istua joillekin monista rannan lähettyvillä sijaitsevista terasseista, nauttia paahtavasta auringosta, kylmästä juomasta ja nauraa kokemukselle kaverin kanssa.