SUNDAY MEMORIES – Mexico 27 maalis

Ensimmäinen matkani Meksikoon vuonna 2013. Karibianmeren, ison ystäväporukan ja jättimäisen hotellimme lisäksi taisin intoilla mm.

– Nutturadonitseista.
Koko maailman naiset tuntuivat tuohon aikaan löytäneen nutturadonitsit. Mitä isompi, sen parempi. Väkersin kuvissa näkyvän nutturan jo lähtöpäivänä niin tiukasti päälaelle, ettei sitä tarvinnut  ottaa varmaan koko lomana pois. Luulin löytäneeni täydellisen lomakampauksen – oikeasti taisin näyttää vain linnunpesäpäältä.
 

– Intoilin keskellä hotellihuonettamme sijaitsevasta poreammeesta. Ennen kuin ehdin antaa veden sinne ensimmäistä kertaa kunnolla edes valua, aloin malttamattomana näpräämään kaikkia ammeen nappuloita.
Ne oli niitä hieromaporeiden voimakkuusnappuloita. Harmi, vain ettei vedenpinta ollut ehtinyt niiden kohdalle, joten poreet viskoutuivat valtavalla paineella suoraan ilmaan! Jokaisesta reiästä pitkin hotellihuoneen seiniä, tauluja ja verhoja. Yritin nappuloita painamalla saada vedenroiskinnan loppumaan, mutta säädin vain lisää voimakkuutta. Lopulta hyppäsin poreammeeseen ja yritin tukkia reikiä varpailla ja sormilla. (siinä onnistumatta). Vasta jollain 9 painalluksella löysin sammutustavan, mutta koko hotellihuone oli jo täysin veden vallassa.
 

– Intoilin meksikolaisesta ruuasta, mutta petyin karvaasti alueen turistiravintoloiden liiallisesta tarjonnasta. Lähdin etsimään aitoja meksikolaisia makuja ja löysinkin paikallisen tacokärryn kymmenine kastikevaihtoehtoineen. Kauhoessani eniten sitä miedoimman näköistä valkoista kastiketta tacooni, ihmettelin paikallisten Bablojen tirskuntaa. Ensimmäisellä haukulla tajusin hekotuksen syyn – valkoinen kastike oli tulisinta habaneroa varmaan koko mantereella.
 

– Intoilin Maya-temppeleistä. Kuvittelin juoksevani pitkin raunioiden portaita ja seikkailevani temppelien tunneleissa. Löytäväni vähintään Eldoradon tai edes jotain Maya-maalauksia, mutta kompuroin vain turistilaumojen jaloissa. Kaikki temppelit oli (ymmärrettävästi) aidattu, mutta näin sentään pienen suloisen Maya-mummon joka hymyili minulla hampaatonta hymyään.
 

– Intoilimme luonnon omassa viidakko-vesipuistossa. Hypimme vahingossa kielletyiltä kallionkielekkeiltä ja eksyimme poluilta. Ihme että pääsimme koko porukalla ehjinä pois sieltä. Paikka oli täynnä luolia, liaaneja, vesiputouksia, jokia, köysinaruja, ankkoja, iguaaneja, jälleen loputtomasti turisteja ja all inclusive meiningillä ruokaa ja jopa alkoholia. Muistan miten oudolta tuntui konsepti; viidakon vesipuisto ja muovimukeista mojitoja?