Studiokuvaus 16 maalis

Olin eilen tuttavani kuvattavana. Hän kuvaa ihan harrastusmielessä ja silloin tällöin olen hänen ns. mallinaan.
En koe olevani mikään kovin kuvauksellinen ihminen ja kuvattavana oleminen vaatii minulta 100% rentoutumista. Menen aina ihan vaikeaksi ja ujottaa 🙂 Tähän olen onneksi jo tottunut.

Tunteja kuvattavana oleminen on muuten rankkaa! Tiedän, minäkin ajattelin ennen (mm. katsoessani huippareita) että, mitä ne nyt siellä valittaa, ei toi kauhean vaikealta näytä. Voi kyllä se on. Ei nyt mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos on vähääkään haastavampi kuvaus aihe, niin hyvä kun nouset seuraavana päivänä sängystä ylös. Olin kerran balleriina aiheisissa kuvauksissa. Minä joka olen yhtä notkea kuin rautakanki yritin epätoivoisesti saada tätä korteani ties mille mutkalle. olin kuolla kesken kuvauksien ja aamulla särki varmaan jokaista lihasta.

Onneksi tänään ei ollut mitään sellaista, silti "uupuneena" ajoin hesen drive inen kautta katsomaan täykkäreitä nauhalta ja nautin (ei millään pahalla ihanalle poikaystävälleni sinne Hollantiin) täysin rinnoin yksinolosta! Olen aina ollut himan yksinäinen suksi ja vasta nyt tämän seurustelusuhteen myötä olen tottunut jakamaan tilaani jonkun muun kanssa. Tai pikeemminkin jakamaan kaiken tilani jonkun kanssa, nimittäin me olemme valehtelematta 24/7 yhdessä. Jopa työvuoromme ovat tismlleen samaan aikaan 😀 Se on toki ihanaa, mutta toistumiseen mainittakoon. Rakastan myös omaa aikaa!