Soho 14 huhti

Tähän asti hopeatarjottimella yökerhoihin sisään kannettujen tyttöjen egot kokivat eilen kolauksen, kun melkein tyhjän yökerhon ovella joku tarzanjumala eväsi meiltä sisäänpääsyn, koska meillä ei ollut tarpeeksi lyhyitä mekkoja. Okei saattoi olla, että meillä ei ollut mekkoja laisinkaan, mutta oliko tuolla nyt niin väliä, jos oli muuten siistit vaatteet.

Tämähän saattoi myös olla tekosyy, ehkä emme vaan tunteneet oikeita ihmisiä, emme maksaneet portsarille, tai näytimme muuten vaan rasittavilta. Jätimme kuitenkin Tarzanjumalan ovelle yksin ja vaihdoimme kulman takana sijaitsevaan yökerhoon. Sinne pääsimme housuinemme jopa jonottamatta sisään, mutta itse paikka oli tulitikkurasian kokoinen ja corona maksoi 16 dollaria. Viihdyimme hetken, kunnes vaihdoimme jälleen seuraavan nurkan taakse. Tällä kertaa tosin pizzeriaan. Pizzeriassa oli herkullista artisokkapizzaa. Söimme viisi slicea. Saimme näistä kolme kauanpäälle ja tarjoilijan ilme oli aikamoinen, kun oikeasti söimme ne kaikki.

Ennen öistä säätöämme kiertelimme Sohossa- mikä ei kai turhaan ole kehuttu kaupungin ostosmestaksi. Siellä oli paljon ja kaikkea. Ehdimme nähdä vain hieman ja siitäkin kiertää vain murto-osan. Löysin muutamat ihanat kengät, takin ja jokusen topin.

Tämän jälkeen illallistimme ihanassa Japanilaisessa Co-op ravintolassa downtownissa. Co-opin tarjoamat ruuat kirivät heti reissumme kärkeen. Olen rakastunut meriahveneen.

Nyt lähdetään urbaanille kierrokselle Brooklyniin.