Sellainen pieni Turku-reissu 04 elo

Länsiväylällä ei voi ajaa auton katto auki, ellei halua hiuksiinsa ikuista trollitakkua.

Hiukset suussa ja musat täysillä yritimme silti hetken, koska mikä muukaan toisi enemmän tyttöjen roadtrippiin fiilistä kun auringonpaiste kasvoilla moottoritien vauhdissa.

Turkuun lähdettiin siis kirjaimellisesti tukka putkella ja mielettömän hyvällä energialla. Perillä ihastelin ystävämme isän asuntoa, missä saimme sen yön majoittua.
Parvekkeelta näkyi puiden ja kattojen lomasta Aurajoki ja alakerrasta pääsi vain muutamalla askeleella suoraan Turun ravintolatarjonnan ytimeen.

Ah, Turku ja ravintolat! Piti taas kysyä itseltään, miksi ihmeessä käynkään siellä niin harvoin? Ihan vain jo Blankon Tandoorikanasalaatin ja Tintån feta-vesimelonisalaatin, sekä pizzojen vuoksi voisin ajaa sinne koska vain! Olen varma, että varsinkin nuo kaksi salaattia oli vuoden parhaimmat maistamani.

Ruokaonnellisena on myös hyvä jatkaa fiilistä viinilasin kanssa terassilla. Pidin kaupungin iltaisesta tunnelmasta – tämä taisi olla itse asiassa ensimmäinen iltani ulkona Turussa. Ihmiset olivat niin hyvällä tuulella ja joka puolella soi hyvä musiikki.

Saimme kokea myös jokilaivojen menon, tungoksen ja tunnelman. Kävimme ostamassa liian monta sangriakannua, fiilisteltiin vaihtelevaa musiikkia iltasessa Blankossa ja heitettiin kadunristeyksessä Coltin sytkärin ilmaan, koska emme osanneet päättää minne suuntaan lähtisimme. Sytkäri tippui lopulta Kiran pään kautta maahan osoittaen vasempaan suuntaan ja koimme tämän olevan tarpeeksi vahva merkki mihin suuntaan jatkaisimme iltaa, joten vasemmalle ja sieltä löytyvään yökerhoon siis! Yökerhossa ilta huipentui muiden Helsingistä tulleiden ystäviemme kanssa päättömään tanssimiseen, minkä jälkeen väsyneenä, mutta erittäin Turkuonnellisina kaaduin sänkyyn kuin sahattu kuusi ja nukuin kuin tukki.

Seuraavana aamuna oli ihana herätä auringonpaisteeseen, juoda kylmää kaakaota, syödä aamiaista tyttöjen kanssa ja katsoa samalla Aladdinia telkkarista. 

Mikä siinä on että hieman railakkaamman illan jälkeen, mikään ei ole parempaa kuin piirretyt ja kaakao? Ihan kuin yrittäisi olla viaton lapsi vielä hetken.

Aamiaisen jälkeen yritimme kasvaa takaisin melkein aikuisiksi, pakkasimme tavarat ja suuntasimme lounaalle Tintåån, missä pöytäseurueellamme oli hieman levoton. Jutut huonoja, mutta ruoka sitäkin parempaa.

Kiitos Turku.