Saksikäsi Edward asuu mökin alla 13 touko

Pikku Julian kuvitelmat mökin ulkohuussin säiliössä asuvasta pahasta taruoleto Näkistä, palaavat vielä aikuisiässäkin mieleeni aina kun käyn mökkihuussissa. Välillä jopa kurkkaan, ettei kaarnaihoista ja levähiuksista järvenvartijaa näy siellä kakkakasan päällä kyttäämässä.

Miksi ihmeessä olin sen sinne alun perin edes kuvitellut?

Mökillä päähän pulpahtaa helpoiten lapsuudenkuvitelmia. Viime viikonloppuna näissä maisemissa naureskelin pienelle itselleni ja muistoilleni siitä kuinka olin ihan varma mm:

Että mustikat osaavat puhua keskenään, mutta eivät puolukoiden kanssa.

Järvessä asuva kuningashauki näykkii lapsilta isovarpaita.

Muurahaisilla on tarkat liikennesäännöt mistä ei saa poiketa.

Ukkosilmalla takasta tulee aina pallosalama.

Saksikäsi Edward asuu mökin alla.

Lattialautojen oksakohdat on oikeasti puuhun törmänneiden peikkojen naamoja.

Hassua miten sitä pienenä sai luotua mielikuvitusmaailman ympärilleen vaikka pahvilaatikosta.

Joskus leikin dinosaurusta niin kauan, että metsä oikeasti alkoi muistuttamaan Maa Aikojen Alussa –laaksoa. Toisinaan mielikuvitusystäväni Giida oli niin läsnä, että sen kanssa pystyi kikatella, ja mites se pyöräkellariin kuvittelemani hevostalli! Se vaati ehdottomasti jokapäiväistä huoltoa. Hevoset oli ruokittava ja niitä kaikkia piti ratsastaa joka päivä monta tuntia.
Ei myöskään unohdeta pehmolelukoiraani Kakkaa (kyllä, luitte nimen oikein). Se oli mielestäni ihan oikea koira.