SADEPISARA 14 elo

Olen uudelleen löytänyt meidän parvekkeen. Viime yönä ennen sadetta oli lämmin ilta ja sisällä ahdistavan kuuma. Istuin sohvalla konetta näpyttäen jo kolmatta tuntia, koittaen olla sulamatta sohvaan. Välillä kävin parvekkeella tuijottelemassa pimeään ja haukkaamassa happea kunnes minulla välähti, että sielläkin on sohva! Ja että pöytälamppuja voi siirtää.

Keitin itselleni kupposen teetä, toin tyynyt ulos, laitoin lampun päälle ja asetuin mukavasti sohvalle. Jalat parvekkeen pöydälle ja läppäri syliin. Ei mennyt kauaakaan kun alkoi sataa ja sitten salamoi.

Onneksi parveke on lasitettu ja luoja miten kotoisa siitä sitten tuli! Sadepisaroiden ropistessa lasiin ja salamoiden välkkyessä taustalla. Olin niin fiiliksissä, että saatuani työt tehtyä vaihdoin kirjaan, keitin toisen kupin teetä ja otin vielä mukavamman asennon. Ei mennyt kauaa kun rauha rikkoontui omaan kiljuntaani. Lauri oli ennen aikojaan päättänyt hiipiä kotiin hiljaa ja hypähti keskeyttämään köllöttelyni juuri kun kirja oli jännittävässä kohdassa.

Ja edelleenkin, kun minä säikähdän, se ei ole mitään hentoa havahtumista. Se on suoraa huutoa. Kupposet kaatuu kumoon ja kirja kimpoaa kattoon. Koko kortteli herää.

Instagram @juliatoivola