Ruokakojujen keskellä 20 elo

Tänä kesänä olen syönyt näköjään aika paljon kadulla. Enkä nyt tarkoita missään sillan alla, vaan tiedättehän – ruokakärryt, festivaalit, tapahtumat ja niin edelleen. En edelleenkään voi vastustaa tacokärryn possutacoja (vaikkakin viime kerralla otin possuburriton ja sekin oli taivaallista!) Tuntuu, että parhaat ruokaelämykset tänä kesänä on saatu juurikin vastaavanlaisista paikoista – pikku kojuista.

Viimeisimmät kojut mitä kolusin läpi, sijaitsivat hetkellisesti Narikkatorilla edellisviikonloppuna. Muistelisin käyneeni samassa tapahtumassa viimeisenä parinakin vuotena. En koskaan vain tiedä milloin tapahtuma on, tai mikä se on nimeltään, mutta aina jotenkin satun tupsahtamaan paikalle.

Tällä kertaa olimme ystäväpariskunnan ja muutaman tuhannen ampiaisen kanssa siellä. Tosiaan pieni pistiäisheimo-ongelma oli ilmestynyt ties minkä hunajateltan mukana ja ampiaisia oli kaikkialla! Pörräsi leivoksissa ja letuissa, oliiviämpäreissä ja suklaavalikoimissa. Näin yhden leipurin, joka yritti imuroida ampiaisia leivoksistaan, niin että tomusokeri vain pöllysi!

Muuten kaikki oli hyvin. Söin ison lämpimän leivän, missä oli lihaa ja sipulia välissä. En ottanut kuvaa, koska hotkaisin sen ennen kuin muistin edes kameran olemassa olon. Kokeilimme myös jotain thaimaalaista ruokakojua, mutta pakko myöntää että olen syönyt parempaankin, sen sijaan suklaalla päällystetyt hedelmätikut maistuivat ja lopuksi löysin itseni tietysti vielä lettujonosta. En tosin tajunnut jonotussysteemiä ja suutuin ihan toden teolla kun olin jonottanut lettuani turhan pitkän tovin jossain ”väärässä jonossa”.

Kyllä. Ruoka tekee minut erittäin onnelliseksi, mutta ehkä vielä enemmän se, että vuosi vuodeta sitä alkaa Helsingissäkin saamaan aina vain enemmän ja enemmän erilaisissa tapahtumissa ja monipuolisemmin.

Hyvä!