PURJEILLA TURKIN AURINGONLASKUUN 14 loka

Huh, himputti. En oikein edes tiedä miten aloittaa kirjoittamaan tästä reissusta.

Turkin purjehdusreissulta odotin paljon, mutta sain niin paljon enemmän. Seitsemän yötä ja seitsemäntoista ihmistä. Kaksi purjevenettä, yksi kitara ja aimo annos huonoa huumoria. Nauroin maha kippurassa niin paljon, etten edes tiennyt sen olevan mahdollista. 

Kaksi asiaa oli meidän purkkarissa ylitse muiden. Kitara, ja se ettei meillä ollut nettiä mailla halmeilla (tai olihan meillä mokkula veneessä, mutta onneksi kippariystävämme katsoi parhaakseen jättää sen meille kertomatta). Kitaran kanssa olikin sitten sellaisia yhteislauluja, että oltiin yksi purjehtiva komedia-kuoro Turkin aalloilla. Omilla humoristisilla sanoituksilla ja oudoilla kertosäkeillä hoilattiin niin omia kappaleita kuin huonoja cover-versioita. Ihan parasta. Kun ei lauleskeltu, uitiin meresseä, pelattiin, luettiin kirjoja, syötiin, tai vain pelleiltiin vailla huolta huomisesta.

Ihan paras loma. Sain todella monelta toiveita kirjoittaa tarkemmin vielä miten ja minkä kautta järjestimme tämän reissun, joten informatiivisempaa postausta itse purjehduslomasta vielä tulossa.

Sitä ennen fiilistellään hieman auringonlaskukuvia ⚓️❤️