Pesukarhukolari 29 loka
Länsiväylä yöllä on eläintarha. Että jos ei ole aikaa, rahaa tai kiinnostusta korkeasaareen niin suosittelen tuota moottoritietä.
Ajeltiin Laurin kanssa yömyöhään typötyhjää tietä. Olin niin väsynyt että silmät meinasi mennä väkisin kiinni ja yritin tarmokkaasti laulaa radiosta kuuluvan kappaleen mukana. Mikään ei herätä niin hyvin kuin oma ”kaunis” ääneni – voin kertoa, mutta sekään ei meinannut nyt auttaa. Oli pysyttävä erityis-skarppina teitä ylittävien eläimien takia – kettuja, porsaita ja poroja kipitti siellä täällä ja tuli sellainen olo kuin koko suomen metsän elukat olisi kömpineet täysikuun aikaan koloistaan sille yhdelle tientaipaleelle kokoukseen. (Okei huijasin nuo kaksi viimeistä eläintä, eikä tainnut olla täysikuukaan).
Olin juuri ohittanut söpön kettuperheen, kun näin kauempana tietä ylittävän hassun hieman kettua isomman karvaisen elukan jolla oli iso häntä. Näytti pesukarhulta (taisi kuitenkin olla supikoira, mutta kutsun sitä nyt pesukarhuksi vaikka ei niitä meillä täällä suomessa pitkin teitä tallustelemassa olekaan). Saapuessani siihen kohtaan mistä eläin oli mennyt vasempaan puskaan olin tarkkana ettei se vaan hyppäisi sieltä autoni eteen. En nähnyt sitä enää, kunnes se yhtäkkiä tosiaan seisoi paikoillaan suoraan siinä autoni edessä ja katsoi minuun.
Minusta se oli hassua kun pesukarhu vain tapitti minua pyöreillä silmillään, ilme täysin peruslukemilla.
Sen puolikkaan nanosekunnin aikana kun itse avasin suuni, kiljuin, katsoin pikaisesti peruutuspeilistä voinko tehdä äkkijarrutuksen, painoin jarrua, käänsin rattia oikealle ja kiljuin edelleen – mietin koko ajan kuitenkin vain; miksi tuolla typerällä pesukarhulla on noin tyyni ilme?
En tiedä tosin mitä odotin. Vastakaikua kauhulleni supikoiralta? Että se eläin siinä olisi alkanut haukkoa henkeään, nostanut tassut ilmaan ja huutanut kanssani iiik? Olisin luultavasti sen nähtyäni ajanut suuremmalla todennäköisyydellä poloisen päälle ja vielä autonikin suoraan seuraavaan puuhun.
Takki HM // Housut GT // Sormus YSL & HM // Kaulakoru Zara // Paita Bershka // Saappaat DKNY // Laukku Michael Kors
Kyllä pesukarhu ajovaloissa herättää sittenkin paremmin kuin oma lauluääneni. Olin nyt täysin hereillä, pesukarhu oli elossa ja Lauri innoissaan että minulla on refleksit vielä tallella (käyn joskus vähän hitaalla). Olin kuulemma ohittanut eläimen viime sekunneilla ja puolikkaalla senttimetrillä. Se oli siinä hetken vielä seissyt paikoillaan ja kipittänyt sitten pois.
Toivon pesukarhulle hyvää loppuelmää, mutta tuolla meiningillä se ei taida valitettavasti olla kovin pitkä.
Tämä teksti ei taaskaan liity mitenkään postauksen kuviin, mutta koska ne nyt liittyisivätkään. Olette ehkä huomanneet että pelkät vaatteista löpinät ei niin luonnistu minulta ja höpöttelen mieluummin liikaa näitä omiani ja länttään pari päivän asua sitten siihen perään. Jonnekin sekaan vielä mistä ne koltut on hankittu ja tämä puuro on valmis. Toivottavasti ei häiritse kauheasti.
Sitäpaitsi siitä pesukarhusta olisi ollut vaikea saada kuvia.
Linda
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKato Sami Hedbergin Kokovartalomies 2 dvd! Siinä on viimisenä sketsi nuista tietä ylittävistä supikoirista. Sopii tähä postaukseen ku nenä päähän 😀
Skiåa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahaha mietin tätä lukiessa ihan samaa 😀 mut onneks hyvin kävi, odotin vähän kauhulla ikävempää tarinan loppua 😀 kaunis Julia enivei <3
susssuu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMulla tuli aivan sama mieleen,tätä lukiessani 😀
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhaha, pitää katsoa 😀
lolita
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHuutonaurua klo 8:10 maanantaiaamuna, tätä ei tapahdu usein, kiitos! :D:D:D
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMahtavaa! 😀 Kiitos itsellesi.
Ellu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhana juttu että tää pallero jäi henkiin. Ajan ite joka päivä länäriä duuniin, ja aina aamusin tienvarteen on ilmestynyt sinne tänne noita yön kohtalokkaita uhreja 😀 Yhyy, en tiedä mitä ite tekisin jos joskus ajaisin sammakkoa isomman elukan yli. Pitäisi varmaan järkkää joku muistoseremonia ja itkeä itseni uneen, jotta olis mitään tsäänssiä päästä tapahtuneen yli. 😀
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItsekin usein törmännyt aamusella näihin yön uhreihin ja olen ainacmiettinyt miten niitä on muka niin vaikea väistää, mutta nyt tiedän! Se oli oikeasti ihan super vaikeaa 😀
Miaminttu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tarinankerrontataidot on jotain ihan mieletöntä. Juttuihin uppoaa ihan totaalisesti ja muu maailma unohtuu, kun ahmii vaan rivejä saadakseen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu 🙂
riiri
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAllekirjoitan tän kommentin kyllä täysin! Onpa meinaan taitavaa ja hauskaa, superia!
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhan mieletöntä ja kiva kuulla 🙂 En ole koskaan ollut oikein mikään tarinankertoja niin tämä on aika hyvää palautetta kuules! 😀
Minna
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahah että kun sai heti aamun naurut 😀 Blogisi on mielestäni juuri siitä syystä paras, ettet keskity vain kertomaan asuistasi vaan kerrot tapahtumia ja sattumia elämästäsi 🙂
t. Minna / http://simplehappiness-minna.blogspot.fi/
Herminica
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMeikä komppaa! Se nimenomaan tekee tästä erilaisen ja oikeesti niin paljon kivemman lukea :)!
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos teille <3
M
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTää oli paras postaus. ikinä
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEhkä ei nyt sentään, mutta kiva kun pidit 🙂 🙂
Nina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoi että mä tykkään näistä sun höpötyksistä, ihan loistavia 🙂
Ja onneksi pesukarhu slash supi selvisi, inhottaa aina katsella tienvarsilla niitä raatoja :/ Mä en oo muistaakseni koskaan ajanu minkään yli mutta muutama vuosi sitten tapoin työpaikallani tapaturmaisesti lepakon jättämällä sen vahingossa ikkunan väliin. Se oli kamalaa 🙁 Tyyppi oli jostain ilmestyny kesken päivän roikkumaan mun avoimen ikkunan karmiin (näin Sherlockina päättelin) ja sitten kun paukautin ikkunan kiinni niin arvata saattaa miten sille kävi. Oli ihan hirveä olo monta päivää.
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunooouh 🙁 Voin vain kuvitella tilanteen ja sun olon! Itsehän jos astun edes etanan päälle vahingossa niin tuntuu ihan kamalalta!
Jade
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSamaa mieltä kuin ylemmät! Mikään ei aloita paremmin aamua kuin sun kertomat mahtitarinat höystettynä kivoilla asukuvilla. Älä luobu niistä 😉
http://mustikkamuru.blogspot.fi/
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEn 🙂 Kiitos erittäin paljon.
eij
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhttp://www.iltasanomat.fi/kamalaluonto/car-1288511106677.html Tää sarjakuva sopii niiiiiiin hyvin tähän! 😀
Riikka
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahhhaaa, kiitos nauruista 😀 Sä osaat kyllä kirjoittaa tosi hyvin! Mulla kävi kerran tollanen samantapanen tilanne KISSAN kanssa, onneksi ehdin väistää ja kissa jäi henkiin.. Siinä olisi joku perhe voinut olla huolissaan että minne se meidän pikku-mirri on jäänyt :S
Annina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun postaustyyli on just hyvä:D!
Emmi L.
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoi ihanat aamun naurut sait aikaiseksi!
Czech Blondýn
Posted at 00:00h, 30 marraskuunBeautiful coat!
nita
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos tästä! :D:D:D
Ewelyn
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHhaha. Itse ajoin ko.otuksen yli viime vuoden syksyllä. Traumatisoituneena itkua tihrustan soitin isälle asiasta, että ajoin pesukarhun yli, johon rakas isäni sanoi lohduttaen, että pienokaiseni pesukarhun yli et tasan voinut ajella täällä Suomen maassa, mutta ehkä se oli joku peltohiiri mitä taas suurentelet. 😀
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoih 🙁 Oliko se isokin supikoira? Tämä yksilö oli mielestäni ihan valtava ja mietinkin mitä damagea törmäyksestä olisi tullut autoonikin jos olisin osunut.
Ewelyn
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOli se oikeasti varmaan 2x jäniksen kokoinen, pullukka suloinen kaveri. 🙂 Autosta meni puskuri (?haha,mikäs se musta siinä edessä on? :D) palasiksi, mutta suurena eläinten ystävänä en itkenyt auton takia, vaan sen raukan pesukarhun. 🙁
Alma
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSä kirjoitat todella luontevasti ja hyvin! Hauska tarina, ja onneksi kaikki selvisivät naarmuitta! Ihania asuja myös! 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunkiitän erittäin paljon 🙂
Kaisu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tarinat on kyllä aina niin hyviä! nytkin rupes suupielet vääntyy hymyyn 🙂
ps ihana asu!
Candy
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJos sulla on vauhtia yli 60 km/h niin eläin ei enään huomaa sua. Sen takia ei varmaan myöskään tajunnut varoa.
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOho en tiennytkään tätä. Nyt olen viisaampi. Kiitos.
noracarolin
Posted at 00:00h, 30 marraskuunahahahaaa, ihana olet! <3
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAHAHAHHAHA PARAS KOSKAAN !!! NÄITÄ LISÄÄ!!! oikee hädällä rullaa postausten kuvien yli että saa tietää mitä tapahtu, ja vasta kun pääsi loppuun, palasin takasin kuvien pariin jotka on huippua nekin. Kiitos tästä 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahahah. Kiitos vaan sinne kun luet ja ilmeisesti tajuat myös näitä outoja juttujani 😀
Jossu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHaha, ei vitsi mistä sä revit näitä juttuja? Pistää väkisinkin hymyn huulille 😀
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJaa’a 😀 Välillä mietin itsekin samaa 😀
sanni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoi että mä nauroin tätä postausta lukiessa 😀 ! Ja tää nyt ei liity postaukseen millään tavalla, mutta oon yrittänyt etsiä sun blogista, missä hotellissa yövyitte Los Angelesissa ollessanne? Oon itse menossa sinne keväällä ja nyt onkin alustavasti hotelli mietinnässä. 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHmm.. Losissa asusteltiin Santa Monicassa (n.30 min hollywoodista) ja siellä hotellissa nimeltä Marina Del Ray. Hotelli oli ihan ok, mutta ensi kerralla valitsisin kyllä jonkun toisen eli en ehkä viitsi suositella tätä 😀
sanni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOkei, kiitos paljon 🙂
Karoliinaaa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahaha, en kestä. :DD En naura siis sun paniikille tai pesukoirasupikoira -raukalle, vaan tälle miten kerroit tän. Sait kyllä kaiken stressin unohtumaan hetkeksi. 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKyllä sille mun paniikillekin saa nauraa 🙂
Kiva kuulla että höpöjuttuni auttoivat hetkeksi. Toivottavasti stressi muutenkin pian laantuu!
s
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSupikoira ja pesukarhu _eivät_ ole sama asia. Häiritsi aika paljon kun vaihdoit tota eläinlajia lauseesta toiseen. 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTiedän etteivät ne ole sama asia (siitä mainitsinkin jo tekstissä).
nq
Posted at 00:00h, 30 marraskuunÄhähä nää sun ihmeselitykset on ihan parhautta! 😀
Laura
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahaha, mulle tuli myös mieleen Sami Hedbergin supikoira-video mieleen! Ehkä tässä oli sitten kyseessä jonkun näköinen kamikaze-supikoira/pesukarhu.
Ihana piristys maanantai-iltaan, kiitos siitä! 🙂
r
Posted at 00:00h, 30 marraskuunvoi, juuri tätä postausta lukiessani ajattelin että kuinka ihanaa onkaan miten selität tälläisiä ihan omasta arjesta kertovia juttuja ja samalla saa vilkuilla upeita asujasi! 🙂 gogo!
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOkei, kiva kuulla että tämä sekasoppa ei siis ilmeisesti häiritse kovin monia 🙂 Jatketaan siis näin!
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKIITOS kaikille kommenteista ja siitä että nauratte <3
jenni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhttp://www.youtube.com/watch?v=LHAUCfZakqA
Tossa toi supikoira video ja toi sopii niin hyvin tähän! 😀
Linda
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKato Sami Hedbergin Kokovartalomies 2 dvd! Siinä on viimisenä sketsi nuista tietä ylittävistä supikoirista. Sopii tähä postaukseen ku nenä päähän 😀
Skiåa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahaha mietin tätä lukiessa ihan samaa 😀 mut onneks hyvin kävi, odotin vähän kauhulla ikävempää tarinan loppua 😀 kaunis Julia enivei <3
susssuu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMulla tuli aivan sama mieleen,tätä lukiessani 😀
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhaha, pitää katsoa 😀
lolita
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHuutonaurua klo 8:10 maanantaiaamuna, tätä ei tapahdu usein, kiitos! :D:D:D
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMahtavaa! 😀 Kiitos itsellesi.
Ellu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhana juttu että tää pallero jäi henkiin. Ajan ite joka päivä länäriä duuniin, ja aina aamusin tienvarteen on ilmestynyt sinne tänne noita yön kohtalokkaita uhreja 😀 Yhyy, en tiedä mitä ite tekisin jos joskus ajaisin sammakkoa isomman elukan yli. Pitäisi varmaan järkkää joku muistoseremonia ja itkeä itseni uneen, jotta olis mitään tsäänssiä päästä tapahtuneen yli. 😀
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItsekin usein törmännyt aamusella näihin yön uhreihin ja olen ainacmiettinyt miten niitä on muka niin vaikea väistää, mutta nyt tiedän! Se oli oikeasti ihan super vaikeaa 😀
Miaminttu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tarinankerrontataidot on jotain ihan mieletöntä. Juttuihin uppoaa ihan totaalisesti ja muu maailma unohtuu, kun ahmii vaan rivejä saadakseen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu 🙂
riiri
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAllekirjoitan tän kommentin kyllä täysin! Onpa meinaan taitavaa ja hauskaa, superia!
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhan mieletöntä ja kiva kuulla 🙂 En ole koskaan ollut oikein mikään tarinankertoja niin tämä on aika hyvää palautetta kuules! 😀
Minna
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahah että kun sai heti aamun naurut 😀 Blogisi on mielestäni juuri siitä syystä paras, ettet keskity vain kertomaan asuistasi vaan kerrot tapahtumia ja sattumia elämästäsi 🙂
t. Minna / http://simplehappiness-minna.blogspot.fi/
Herminica
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMeikä komppaa! Se nimenomaan tekee tästä erilaisen ja oikeesti niin paljon kivemman lukea :)!
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos teille <3
M
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTää oli paras postaus. ikinä
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEhkä ei nyt sentään, mutta kiva kun pidit 🙂 🙂
Nina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoi että mä tykkään näistä sun höpötyksistä, ihan loistavia 🙂
Ja onneksi pesukarhu slash supi selvisi, inhottaa aina katsella tienvarsilla niitä raatoja :/ Mä en oo muistaakseni koskaan ajanu minkään yli mutta muutama vuosi sitten tapoin työpaikallani tapaturmaisesti lepakon jättämällä sen vahingossa ikkunan väliin. Se oli kamalaa 🙁 Tyyppi oli jostain ilmestyny kesken päivän roikkumaan mun avoimen ikkunan karmiin (näin Sherlockina päättelin) ja sitten kun paukautin ikkunan kiinni niin arvata saattaa miten sille kävi. Oli ihan hirveä olo monta päivää.
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunooouh 🙁 Voin vain kuvitella tilanteen ja sun olon! Itsehän jos astun edes etanan päälle vahingossa niin tuntuu ihan kamalalta!
Jade
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSamaa mieltä kuin ylemmät! Mikään ei aloita paremmin aamua kuin sun kertomat mahtitarinat höystettynä kivoilla asukuvilla. Älä luobu niistä 😉
http://mustikkamuru.blogspot.fi/
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEn 🙂 Kiitos erittäin paljon.
eij
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhttp://www.iltasanomat.fi/kamalaluonto/car-1288511106677.html Tää sarjakuva sopii niiiiiiin hyvin tähän! 😀
Riikka
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahhhaaa, kiitos nauruista 😀 Sä osaat kyllä kirjoittaa tosi hyvin! Mulla kävi kerran tollanen samantapanen tilanne KISSAN kanssa, onneksi ehdin väistää ja kissa jäi henkiin.. Siinä olisi joku perhe voinut olla huolissaan että minne se meidän pikku-mirri on jäänyt :S
Annina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun postaustyyli on just hyvä:D!
Emmi L.
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoi ihanat aamun naurut sait aikaiseksi!
Czech Blondýn
Posted at 00:00h, 30 marraskuunBeautiful coat!
nita
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKiitos tästä! :D:D:D
Ewelyn
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHhaha. Itse ajoin ko.otuksen yli viime vuoden syksyllä. Traumatisoituneena itkua tihrustan soitin isälle asiasta, että ajoin pesukarhun yli, johon rakas isäni sanoi lohduttaen, että pienokaiseni pesukarhun yli et tasan voinut ajella täällä Suomen maassa, mutta ehkä se oli joku peltohiiri mitä taas suurentelet. 😀
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoih 🙁 Oliko se isokin supikoira? Tämä yksilö oli mielestäni ihan valtava ja mietinkin mitä damagea törmäyksestä olisi tullut autoonikin jos olisin osunut.
Ewelyn
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOli se oikeasti varmaan 2x jäniksen kokoinen, pullukka suloinen kaveri. 🙂 Autosta meni puskuri (?haha,mikäs se musta siinä edessä on? :D) palasiksi, mutta suurena eläinten ystävänä en itkenyt auton takia, vaan sen raukan pesukarhun. 🙁
Alma
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSä kirjoitat todella luontevasti ja hyvin! Hauska tarina, ja onneksi kaikki selvisivät naarmuitta! Ihania asuja myös! 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunkiitän erittäin paljon 🙂
Kaisu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tarinat on kyllä aina niin hyviä! nytkin rupes suupielet vääntyy hymyyn 🙂
ps ihana asu!
Candy
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJos sulla on vauhtia yli 60 km/h niin eläin ei enään huomaa sua. Sen takia ei varmaan myöskään tajunnut varoa.
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOho en tiennytkään tätä. Nyt olen viisaampi. Kiitos.
noracarolin
Posted at 00:00h, 30 marraskuunahahahaaa, ihana olet! <3
Nimetön
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAHAHAHHAHA PARAS KOSKAAN !!! NÄITÄ LISÄÄ!!! oikee hädällä rullaa postausten kuvien yli että saa tietää mitä tapahtu, ja vasta kun pääsi loppuun, palasin takasin kuvien pariin jotka on huippua nekin. Kiitos tästä 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahahah. Kiitos vaan sinne kun luet ja ilmeisesti tajuat myös näitä outoja juttujani 😀
Jossu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHaha, ei vitsi mistä sä revit näitä juttuja? Pistää väkisinkin hymyn huulille 😀
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJaa’a 😀 Välillä mietin itsekin samaa 😀
sanni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunVoi että mä nauroin tätä postausta lukiessa 😀 ! Ja tää nyt ei liity postaukseen millään tavalla, mutta oon yrittänyt etsiä sun blogista, missä hotellissa yövyitte Los Angelesissa ollessanne? Oon itse menossa sinne keväällä ja nyt onkin alustavasti hotelli mietinnässä. 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHmm.. Losissa asusteltiin Santa Monicassa (n.30 min hollywoodista) ja siellä hotellissa nimeltä Marina Del Ray. Hotelli oli ihan ok, mutta ensi kerralla valitsisin kyllä jonkun toisen eli en ehkä viitsi suositella tätä 😀
sanni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOkei, kiitos paljon 🙂
Karoliinaaa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahaha, en kestä. :DD En naura siis sun paniikille tai pesukoirasupikoira -raukalle, vaan tälle miten kerroit tän. Sait kyllä kaiken stressin unohtumaan hetkeksi. 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKyllä sille mun paniikillekin saa nauraa 🙂
Kiva kuulla että höpöjuttuni auttoivat hetkeksi. Toivottavasti stressi muutenkin pian laantuu!
s
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSupikoira ja pesukarhu _eivät_ ole sama asia. Häiritsi aika paljon kun vaihdoit tota eläinlajia lauseesta toiseen. 🙂
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTiedän etteivät ne ole sama asia (siitä mainitsinkin jo tekstissä).
nq
Posted at 00:00h, 30 marraskuunÄhähä nää sun ihmeselitykset on ihan parhautta! 😀
Laura
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahaha, mulle tuli myös mieleen Sami Hedbergin supikoira-video mieleen! Ehkä tässä oli sitten kyseessä jonkun näköinen kamikaze-supikoira/pesukarhu.
Ihana piristys maanantai-iltaan, kiitos siitä! 🙂
r
Posted at 00:00h, 30 marraskuunvoi, juuri tätä postausta lukiessani ajattelin että kuinka ihanaa onkaan miten selität tälläisiä ihan omasta arjesta kertovia juttuja ja samalla saa vilkuilla upeita asujasi! 🙂 gogo!
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunOkei, kiva kuulla että tämä sekasoppa ei siis ilmeisesti häiritse kovin monia 🙂 Jatketaan siis näin!
JULIA Toivola
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKIITOS kaikille kommenteista ja siitä että nauratte <3
jenni
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhttp://www.youtube.com/watch?v=LHAUCfZakqA
Tossa toi supikoira video ja toi sopii niin hyvin tähän! 😀