En ole käynyt kampaajalla sitten miesmuistiin.
Hiukseni olivat jo ennen Balin matkaa huonossa kunnossa ja väri todella haalistunut.
Voitte kuvitella miltä ne auringon polttamina ja meri sekä kloori vedessä kuukauden lilluneina näyttävät! Hehkeiltä.

Onneksi  pikku apukeinoja on saatavilla.

 

Olen käyttänyt näitä hoitavia sävytteitä nyt melkein jokaisella pesukerralla.
Color maskin caramel sävyä pitkiin hiuksiin ja goldwellin colorance dark brownia tyveen.
Pesen siis hukseni ensin shampoolla, pyyhekuivaan ne ja mönjät levitettyäni annan tuotteiden vaikuttaa 5-10min.

Suosikkini on ehdottomasti tämä color mask tuote. Se säväyttää, hoitaa ja korjaa samalla, tehden
hiuksista ihanan pehmeät ja silkkiset.
Kannattaa valita naamion väri oman hiusvärin mukaan.
Kerran kokeilin tämän sarjan mandarin sävyä ja se värjäsi hiuksieni vaaleat kohdat aivan oransseiksi! Siis kirjaimellisesti mandariinin värisiksi. Onneksi sävy lähti pestyäni hiukseni heti peräjälkeen muutaman kerran.
Myöhemmin kokeilin sekoittaa hieman mandarin sävyä caramel sävyyn ja lopputulos oli paljon parempi.

 

 

 

 

 

Vaikka kuinka pidänkin kolmella eri naamiolla lotraamisesta olen vihdoin saanut aikaseksi varata ajan omalle ihanalle kampaajalleni tiistaiksi!
Mitään radikaalia ei ole tapahtumassa, mutta aijon olla rohkea ja ukaltaa antaa ystäväni jopa hieman leikata latvoja! Tämän lisäksi tyven värjäystä, värin kirkastamista ja raitoja. En malta odottaa.

 

 

Sisustus on kivaa puuhaa, valitettavasti se vaatii myös kivasti rahaa. Minun kohdallani siis lottovoittoa jos allaolevista kuvista ruvetaan tosissaan haaveilemaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Anteeksi jos hukutan teidät näihin sisustus kuviin. Innostuin vähän.
Mutta, kyllä minusta tuo melkeen jo loppuun kulutettu moderni itämäinen sisustus on edelleen minun silmilleni kauneinta.
Tiilijäljitelmä seinissä tuo myö ihanan kodikasta tunnelmaa.
Enitenhän tosin haluaisin vaatehuoneen! Joku kopperokin kelpaisi. Siihenkin lottovoittoa odotellessa. Turhamainen tyttönen kun olen, vaatekaappini luonnollisesti pursuaa kaikenmaailman rättejä. Joudun nyt pakon edessä valtaamaan puolet poikaystäväni vaatekaapista.
Rakkaat puseroni poikaystäväni kalsareiden vieressä ei ole hyvä juttu.

Hei vaan. Nyt on sellainen juttu, että meikäpoika on elänyt niin tylsästi viimeaikoina, että eihän tässä ole mitään kirjoittamista. On niin kylmä (lupaan että tämä on viimeinen kerta kun mainitsen kylmyydestä) että olen linnottautunut sisälle. Ajanut autolla töihin ja takas. Ostanut kaupasta kerralla läjäpäin ruokaa ja vuokrannut sata leffaa niin että kyllä täällä on ihan hyvä olla.
Eilen katsottiin Karate kid. Se oli ihan ok. Ei siitä sen enemäpää, mutta minusta mainittavan arvoinen asia on kuitenkin se, että elokuvan aikana söin kaksi suklaalevyä ja pienen pussin karkkia? Tämän takia suklaata ei ole hyvä säilyttää kotona. Poikaystäväni oli tuonut ystävänpäivänä Fazer-omar ja marabou-digestive suklaalevyt joten vika ei ole minun. Rakastan suklaata minne on tungettu keksinpalasia, toffeeta tai pähkinää! Ei vaan pysty vastustamaan, vaikkakin joku kohtuu pitäisi säilyttää.

Onneksi suklaan ahmimisen vastapainoksi olen raahannut itseni myös nyt jokapäivä yläkerran salille. Satsissa käyminen on vielä kaukainen haave, koska unirytmini ja aikatauluni ei mene yksiin heidän ryhmätunti aikataulunsa kanssa. Joopajoo. Voisin myös myöntää olevani nirso tuntitarjonnasta. Olen kokeillut niistä melkein kaikkia, mutta suostun käymään vain kolmella tunnilla.