Pääsin tänään pitkästä aikaa raahautumaan kuntokeskus satsiin. Olen viimeiset kuukaudet vedellyt vain salitreeniä ja aerobinen on jäänyt suorastaan naurettavalle tasolle.
Iltapäivällä oli zumba tunti ja oli kyllä mahtava fiilis. Tekee niin hyvää keholle ja mielelle kunnon hyppely. Niin. Kunpa muistaisin sen vaan vielä suraavallakin viikolla. Olisi ihanaa saada hinattua tämä laiska takapuoleni aerobiselle tunnille edes kerran viikossa.
 

Todistusainestoa

Tunnin jälkeen ahkerana tyttönä menin vielä salin puolelle hetkeksi treenaamaan. Eipä kauaa ahkeruus kantanut, eikä energia riittänyt kun jalat tuntuivat jo spagetilta.
Kipitin siis kotiin ja asetuin tomaattikeittoni kanssa kahdeksi tunniksi sohvallen tuijottamaan American idolsia.
Kyseistä sarjaa en ole pahemmin enää jaksanut menneinä vuosina seurata, mutta nyt koukutuin pahemman kerran kun tuomaristossa istuu mitä ihanin Steven Tyler. Arvostan tyyppiä jo artistina paljon, mutta ohjelman myötä luonne ja mieletön huumorintaju on jakanut kyllä lisää propseja. Jennifer Lopez taas on ihan mielettömän kaunis liian upealla tukallaan ja kilpailijoista voin sanoa sen verran, että onhan se nyt mielenkiintoista seurata heidän tasoaan kun suomalainen idols versio tulee tismalleen samaan aikaan. Ei millään pahalla rakkaat suomalaiset idols kokelaat, mutta onhan se vähän niinkuin vertaisi mersua ladaan.

Noniin, nyt olen vahingossa haukkunut suomalaiset ja jaaritellut turhia idolsista niin että jokaisella on varmaan mitta täynnä ja kiinostus kympin tasolla. Tulikin muuten mieleen, että tämä on jo neljäs teksti jonka tänään kirjoitan! On selvästi ollut paljon "asiaa". Ei mutta siis oikeasti ehdittekö/jaksatteko te edes lukea näitä? Missä menee liian monen tekstin raja? Nyt saa antaa ruusuja ja risuja. (aina saa ja pitääkin antaa) Toivepostauksia kuulisin myös mielelläni 🙂