Eilen taas syyllistyin miltei puolialastomana ulkona hillumiseen. Silloin siellä ei sentään satanut lunta, niinkuin nyt. Hohhoijakkaa, ei tässä muu auta kuin myöntyä luontoäidille, piilottaa kevättakit ja koristella eteisen naulakko toppatakeilla.
 

 

 

Löysin muuten Lindexiltä söpöt "kodittoman" hanskat. En tiedä näiden oikeaa nimitystä, mutta varmaan hiffaatte pointin. Hanskan varsi ulottuu melkein kyynerpäähän asti ja väriltään ne sopivat täydellisesti lempi pantani kanssa. Jos joku tietää kodittomien hanskojen virallisen nimityksen kuulisin sen mielelläni 🙂

 

 

Saari vaihtoehtoja pidemmän aikaa pähkäiltyämme päädyimme Koh Chang saareen. Enemmän ehkä reppureissajien suosima, rennompi paikka verrattuna turistien valloittamiin biletys saariin.
Toisaalta, Koh Changinkin suosio kasvaa vuosi vuodelta enemmän ja paikalle virtaa kaikenlaisia turisteja massoittain. En usko, että menee enää kauaakaan kun siitä tulee uusi "bile-saari"

Matkamme Koh Changille alkoi ensin bussilla satamaan 5-6 tuntia, josta isolla auto lautalla puolisen tuntia saarelle. Matka meni minusta vaivattomasti ja nopeasti. Mitä nyt nukuin koko bussi matkan ja heräsin vain syömään kaikkien pullat.

Hotellimme (jonka löydöstä otan kaiken kunnian) oli aivan loistava. Hinta/laatu suhde parhaimmillaan.
En tosin tiedä onko hintataso hotellissa (Warapura) enään niin alhainen, koska muistelisin sen olleen silloin aika epätodellisen halpa.

 

 

 

 

 

 

 

Ja jälleen kerran mikä parasta. Loistava aamiainen!

 

 

 

 

 

 

Loistava hotellimme oli myös loistavalla sijainnilla. Nopeasti opimme pienet metsäreitit, mistä pääsi muutamassa minuutissa päärannalle.
Rannalla oli myös iltaisin kaikki juhlat. Emme tietenkään hoksanneet, sinne illalla suuntaessamme, että metsät ovat pirun pimeitä paikkoja öisin. Muistan etten nähnyt eteeni edes sentin vertaa ja kompastelin jokaiseen oksaan ja pelkäsin aivan helkkaristi. Seuraavalla kerralla kuljimme reitin kolmen fikkarin voimin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toisina iltoina järjestettiin hieman isompia juhlia, toisina hieman pienempiä. Ei siis mikään kuollut mesta kuitenkaan. Rannalla oli kaikki baarit ja ihmiset tanssivat hiekassa ja vedessä. Oli tuli näytöksiä ja musiikkia laidasta laitaan.

 

 

Hotellimme lähellä oli ihana meksikolainen ravintola jossa söimme todella hyvää ruokaa. Paikka oltiin sisustettu myös todella kivasti ja siellä meni iltaisin elposti useampikin tunti syödessä, istuessa tai biljardia pelatessa.


Vaikka tiet saarella olivat todella jyrkkiä ja mutkikkaita uskaltauduimme Laurin kanssa vuokraamaan skootterit. Olin kyseistä ajopeliä viimeksi ajanut (yrittänyt ajaa) joskus 16 vuotiaana. Skootterin vuokraajalle sanoin tietysti haliitsevani ajoneuvon kuin ajoneuvon.
Pienen haparoinnin jälkeen homma aloikin luistaa ja oli ihanaa kitää ympäri saarta tukka hulmuten upeissa maisemissa. Todellisuudessa tupruttelimme mopoillamme 30kilometrin tuntivauhtia eteenpäin ja olimme oikeastaan aika säälittävä näky paikallisten naisten vieressä jotka siis ajoivat kyydissään kolme lasta ja kanakori. Toinen käsi ohjasi ja toinen piti sylissä vauvaa. He kiitivät sellaista vauhtia, että siinä kohtaa se minun tukkani oikeasti vasta hulmusi.

Suosittelen kuitenkin skootterin vuokrausta. Liikennettä ei juurikaan ole, joten tarvii vain selvitä jyrkistä mäistä ja mutkista niin pärjää ihan hyvin.
Skootterilla pääsi kätevästi kiertämään saarta jossa oli vaikka mitä tehtävää ja nähtävää.
Me ajoimme katsomaan norsuja.

 

 

 Ja hulluja apinoita. Tämä apina hameeni alle kurkkimisen jälkeen ryösti ponnarini ja oli siitä niin innoissan, että pissasi sen päälle.

 

 

 

 

 Ei haitannut, koska kiinnitin huomioni mitä suloisimpaan apina vauveliin.

 

 

 Ne oli Laurin kanssa kuin kaksi marjaa.

 

 

Juuri kun luulin olevani maailman paras skootterin ajaja. Kaaduin.
Onneksi Lauri oli kaatunut minua ennen, joten olin silti parempi.
Tietysti menin turmelemaan itseni ja ajopelini syrjäisellä, erittäin tasaisella hiekkatiellä missä ei ollut ketään. Olisin ymmärtänyt kaatumiseni paremmin jonkun hurjan vaaralliseen kaarteen tai kolarin takia, mutta ei. Minä ajan nyrkin kokoisen kiven päälle. Säikähdä, painan kaasua jarrun sijaan ja lennän skootterini kanssa suoraan ojaan jääden vielä käynnissä olevat mopon alle.
Ei minulle mitään saatunut, Muutama vähän syvempi haava tuli ja skootterissakin vain muutama hassu naarmu.
Että, näin hyvin minä osaan.

 

 

 

 

 

 

 Sniikkasimme vieressä olevan luksus hotellin uima-altaalle, missä oli hauskoja poreammeita.

 

 

Teimme myös pienen päivä reissun jollekkin pienemmälle saarelle. Kävimme sukeltamassa ja katsomassa apinoita, sekä jollain ihanalla rannalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaiken kaikkiaan oli siis loistava valinta tämä Koh Chang. Kaikille sinne matkaaville suosittelen myös Warapura hotellia.

 

 

 

 

 

 

Lensimme Thaimaaseen Aeroflotilla. Venäläisellä lentoyhtiöllä. Odotukset olivat mitä olivat, mutta lentokone oli todella hieno ja moderni. Lentäisin koska vaan uudestaan.
Paluu matkalla tosin olimme 17h Venäjän lentokentällä. Sen voisin ehkä jättää väliin.
 
 

Eräs lukija pyysi kertomaan viime talven Thaimaan matkastamme.
Reissu oli todella onnistunut ja ajattelinkin, että postaukseni myötä ehkä pystyn jakamaan joskus sinne matkaaville vinkkejä ja neuvoja.

Yritin karsia reissukuvista turhat pois ja tiivistää höpinäni mukavaan pakettiin.
En onnistunut.
Olen siis pahoillani, mutta tämä postaus tulee nyt kahdessa osassa 😀

Elikkä. Tammikuussa 2010 lähdimme ystäväni Saaran ja poikaystäväni Laurin kanssa muutamaksi viikoksi Thaimaaseen. Olimme viikon Bangkokissa ja viikon Koh Changilla. Tämä postaus on Bangkokista ja seuraava Koh Changin saarelta.

Yövyimme Bangkokissa  Somerset Lake Point nimisessä hotellissa ja olin paikkaan todella tyytyväinen. Koska meitä oli 3 henkilöä. Tarvitsimme huoneen kahdella makuuhuoneella ja saimme täältä todella kivan ison huoneen. 2 makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja 2 kylpyhuonetta, sekä parveke.

 

 

 

 

 

Hotellin sijainti oli loistava. Rauhallisella alueella, mutta suht lähellä keskustaa ja sky trane aseman vieressä. Uima-allas alue oli ihan kiva ja mikä tärkeintä hotelli aamiainen loistava ja monipuolinen.

 

 

Bangkokissa on luonnollisesti pakko kierrellä ostoksilla ja paljon.

 

 

 

 

 

Kolusimme läpikotaisin pakollisen MBK halpishallin mistä saa mitä vaan.
Kävimme muutamaan otteeseen Night market lumpinilla. Kuulin juuri, että tätä ei enää ole. Harmi, sieltä nimittäin löysin suurimman osan ostoksistani.
Kävimme myös weekend marketeilla, joka maailman isoin alue täynnä kaikkea sukista helikopterin osiin. En pitänyt paikasta, koska eksyin ja minulta meni yli tunti löytää edes pois alueelta. kun pääsin poistumisporteille, huomasin olevani väärässä päässä ja että muut odottavat minua toisella sisäänkäynnillä ihan toisella puolella. Lähdin sinne, mutta eksyin taas. Läysin itseni uudestaan juuri lähtemältäni poistumisportilta. Niin, en tykännyt.

 

 

Ostoksien jälkeen käytiin kerran fisu hoidossa. Silloin tämä oli viellä ihan uusi juttu (ainakin minulle) ja nauroin vedet silmissä koko hoidon ajan.

 

 

Poikaystäväni haluaa aina koluta kaikki mahdolliset vesi/huvipuistot.
Niinpä siis menimme molempiin. Siam park vesi/huvi puistoon ja dreamworld huvipuistoon. Molempiin oli matkaa Bangkokin keskustasta n.puoli tuntia.

Dreamwordissä oli laitteita ja kaikenmaailman linnoja ja lampia ja patsaita ja norsujakin.
Siam parkissa vesiliukumäkiä, uima-altaita ja huvipuistolaitteita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki huvipuistoissa oli tietysti suurta ja "hienoa" ja erittäin pelottavaa. En vaan uskaltautunut puoliinkaan laitteista, koska joissain ei ollut minkäänlaista turvavyö systeemiä. Kuten yllä olevassa laitteessa joka pyöri ja pomppi tuhatta ja sataa. Ihmiset pitivät itse yläpuolella olevista kaleteriesta kiinni. Laite hyrräsi niin kovalla vauhdilla, että ihmiset eivät pysyneet penkissä kiinni, vaan leijuivat ilmassa ainoastaan käsivoimiensa varassa. Joltain paikalliselta tytöltä loppui voimat kesken kyydin ja hän lensi lattialle. Laite sammutettiin, tyttö kipusi takas paikalleen ja ei kun laite uudestaan pyörimään.

Pelottavaa oli myös se, että huvipuistot olivat tavallaan hyvin autioita. Ihmisiä ei ollut juurikan missään ja melkein kaikkiin laitteisiin pääsimme ihan keskenämme.

Kuten paikalliseen viking laitteeseen, jonne menimme Laurin kanssa kahdestaan. Viking kiikkui aikansa edestakaisin ja kun tuli pysäytyksen aika ei se ihan tahtonutkaan pysähtyä, vaan lähti suoraan uudelle kierroksellensa. Sama toistui seuraavalla kerralla. Kun laite oli vetänyt kolme kierrosta putkeen ja halusimme todella pois rupesi tämän laitteen huvipuistityöntekijä lukemaan ohjekirjaa hämmentyneen näköisenä. Laite lähti neljännen kerran käyntiin. Työntekijä kohautti olkapäitään ja lähti pois, En tiedä lähtikö hakemaan apua vai mitä, mutta olimme nyt istuneet edestakaisin kiikkuvassa laivassa yli 15 minuuttia, enkä olisi kestänyt hetkeäkään enempää joten hyppäsimme kesken vauhtien pois.

Löysimme myös hylätyn huvipuisto alueen, jonne ei ollut mitään päsykieltoa. Siellä oli mm. ruosteinen vuoristorata ja iso esterata alue, missä oli köysiä, narusiltoja ja tiesmitä kaikki ison lammen yläpuolella. Narut ja käydet/ tikkaat ja sillat olivat katkenneita ja lampi liejun peitossa. Ihmettelin vaan miksi aluetta ei oltu rajattu mitenkään. Ei mitään porttia. Sinne kun joku lapsi eksyy, niin helposti tipahtaa veteen. Suomessa ihmisiltä olisi tippuneet silmät päästä ja huvipuisto olisi varmaan suljettu samantien.

Näiden kaikkien hyvin kokemuksien jälkeen voin kuitenkin todeta, että pidin molemmista puistoista. Niissä oli kiva kierrellä ja ihmetellä, vaikkakaan ei uskaltanut kun muutamaan laitteeseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävimme tietysti myös katsastamassa Bangkokin yöelämän. Meillä oli kaupungissa asuva suomalainen tuttumme, joka näytti parhaat yökerhot ja yöelämän Bangkokissa. Hauskaa oli.

Kaikenkaikkiaan vaikka Bangkokissa on paljon nähtävää ja tekemistä, en pystyisi viettämään siellä viikkoa pidempään. Kaikki se ihmismäärä, meteli ja ilmasto täynnä pakokaasua ottaa loppupeleissä voimille.

 

Tags: