Äitini toi minulle New Yorkin reissultaan Rachel Royn neuleen.
Pakko myöntää, että aluksi katsoin sitä vähän hämmästyneenä- mitä ihmettä minä tuolle teen? Siinä on hassuja "roikkuvia" osia, mutta vyön kanssa ne saa aisoihin ja pidän neuleesta todella paljon. Kesällä se voi olla rennon upea shortsien kanssa. Kiitos äiti.
 

 

Eilen ja tänään on ollut niin normaali päivä, että en saa mistään nyt mitään kirjotettavaa irti.
Olen siivonnut/hengaillut kotona, käynyt zumbassa (urotyö!), kahvitellut ystäväni kanssa, ollut töissä ja katsonut elokuvaa Laurin kanssa. Pitkästä aikaa vuokrasimme hyvän elokuvan! Next three days. Trilleri/draama. Saanut todella hyvät arvostelut, eikä turhaan. Jännitin läpi elokuvan sormet suussa.

 

 

 

Ostin viikko sitten mangosta tämän laukun myös beigenä (aikaisemmin mustana. Näkyy melkein kaikissa kuvissa- ei ehkä ole jäänyt huomaamatta?) Nykyään olen kyllä sitä mieltä, että hihnna on liian pitkä.
Asia on kuitenkin korjattavissa, muuten niin ihana, simppeli ja juuri sopivan kokoinen laukku. Saan tungettua sinne järkkärin, meikkipussin ja lompakon. Joskus jää jopa tilaa aurinkolaseille.

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi jo perus puuroa tälle postaukselle.
Nyt alan keräämään tahdonvoimaa, että jaksaisin mennä salille. En pidä iltatreeneistä.

 

 

 

 

 

 

Ravintola Gaijin. Bulevardi 6.
Jos minulta kysyttäisiin minne haluaisin ravintolani pystyttää, olisi se ehdottomasti tänne.
Bulsa on aina kuulunut lempi paikkoihini Helsingissä ja ruttopuisto (jopa kaikkinen spurguineen ja teinigootti laumoineen) on myös kaunis.
Kyllä, täällä se olisi, vaikka tossa ihan vieressä.

Jokatapauksessa, jos palataan takaisin todellisuuteen ja siihen ravintolaan, joka oikeasti on jopa olemassa, niin kyse on siis Farangin omistajien Tomi Björckin & Matti Wikbergin toisesta ravintolasta.
Farangin tyyliin tarjotaan täälläkin modernia pohjois-aasialaista ruokaa,- pohjautuen kiinalaiseen, japanilaiseen ja korealaiseen keittiöön.
 

Sijaintiakin parempaa oli ruoka. Makuyhdistelmät hipoivat taivaallisuutta ja annokset olivat kauniita.

 

 

Japanilainen tee.

 

 

 

 

 

Alkupaloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paahdettuja tomaatteja.

 

 

 

 

Beef tataki.

 

 

 

 

 

 

Kanavartaat.

 

Side dish, kasviksia.
Koko helahoito.

 

 

 

Ja jälkkäreitä.

 

 

 

White tofu.
Geisha.

Paikkana ravintola oli tyylikkäästi sisustettu, mutta ehkä hieman ahtaan oloinen, koska pöydät olivat aivan liian vieritysten. Toisaalta tuskin sinne oltiinkaan haettu intiimiä ja romanttista tunnelmaa? Ehkä enemmän rentoa fiilistelyä ja ystävien kesken hengailua.

Pahoittelen, etten muista annoksien oikeita nimiä. En myöskään pysty niitä lunttaamaan kotisivuilta, koska ne takkuilevat hieman.
Mutta, jos joku käy paikan joskus katsastamassa, voin lämpimästi suositella kuvassa näkyviä paahdettuja tomaatteja, kanavartaita ja jälkiruuista kallistuisin enemmän raikkaan ja erilaisen white tofun puoleen.
Kaikki kolme alkuruokaa mitä kokeilimme olivat myös todella hyviä.
Ainoa vähiten pisteitä kerännyt oli kimchi-salaatti, joka oli liian tulinen makuuni.
Beef tatakin liha oli paikoittain sitkeää, eikä siis niin mureaa kuin olen sen tottunut olevan.
Mutta, nämä olivat vain pikkujuttuja.

Viinilista oli hyvä ja hinta-taso kohdallaan, sekä viineissä, että ruoassa.
Ehdottomasti menossa uudestaan.

Odottaessamme Saksan lentokentällä jatkolentoa, olin luonnollisesti jumittamassa Tax-freessä.
Hypistelin meikkejä ja suihkuttelin tuoksuja. Kävin myös vähän vertailemassa viinojen hintoja ja haikailemassa makeisten perään.
Pisimpään vietin kuitenkin aikaani valtavan O.P.I kynsilakkahyllyn edessä. Siinä oli jokaista väriä tsiljoonissa eri sävyssä ja oli mattaa ja oli glitteriä- valinnanvaikeutta!
Muutenkin, jos minulta kysytään, voisin viihtyä Tax-free – kaupoissa tunteja. Harmi, että nyt kysyttiin enemmänkin Laurilta, joka ei kestänyt sitä "meikkien tuoksua" ja odotti kärsimättömän näköisenä suoraan ovien ukopuolella.
Enhän minä voinut keskittyä, kun näin kokoajan hänen pitkäveteisyyttä huokuvan olemuksensa!
Miksi tax-freet edes ovat niin avonaisia, nyt olisin kaivanut seiniä.

Lopulta nenästään kiinni pitäen Lauri marssi minun ja o.p.i hyllyn väliin ja ilmoitti, että nyt otat sieltä jonkun värin, ihan sama se on minkä. Paitsi et noita goottisävyjä! Ja marssi tiehensä.
Tästä hieman ärsyyntyneenä valitsin kirkkaan sinisen sävyn, mistä ajattelin Laurin pitävän vähiten. Lakkasin kynteni jo samantien lentokentällä ja olen pitänyt kynteni sinisinä siitä asti! (ainakin melkein).
P.s saatoin keksiä itse tuon "nenästä kiinni pitäen" jutun, mutta se ei olisi kyllä ollut kaukana!

 

O.P.I no room for the blues

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oltiin Yannan kanssa samoilla aaltopituuksilla vappu kynsissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei yhtään ryppyinen räpylä?

Oikeasti en ole kostonhimoinen katkera akka, vaan satun rakastamaan sinistä kynsilakkaani ihan aidosti.
Uskon, että jopa Lauri on nyt antanut sille hyväksyntänsä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tags: