Lauantain juhlat jatkuivat ruoan ja juomisen merkeissä.
Koska minä olin ruokavastaavana, oli tarjolla mitäs muutakaan kuin poronappeja! Niin ja vähän lohisalaattia, pikkuleipiä ja kakku. Ei yhtä kakkua, vaan kaksi tietysti.
 

 

 

 

 

 

 

 

Meitä oli täällä meillä pieni viiden hengen tyttöporukka ja lisää testosteronia tuomassa Lauri, joka loisti läsnäolollaan- eli nukkumisella.  Kuka pystyy nukkua, kun viereisessä huoneessa kälättää akkalauma?

 

 

 

 

 

 

Kun juorut oli juoruttu, mahat täytetty, muutama drinkki kumottu ja nenät puuteroitu- lähdimme kohti muuta juhlakansaa keskustaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tätä kutsutaan hellyydeksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja tytöt varastivat kakkutuliaisista kortisteet.

Siellä rantauduimme Kappeliin, missä oli ravintolan kesäkauden avajaiset. Paikka oli täynnä, siis aivan tupaten täynnä, mutta kaikesta siitä tungoksesta, tönimisestä, vessajonoista ja taistelusta baaritiskille huolimatta meillä oli todella hauskaa ja viihdyimme paikanpäällä tietysti loppuun asti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamun koitteessa käppäiltiin Saaran kanssa hakemaan Lauri töistä. Tai ehkä toisinpäin, koska olimme kyytiä kalastelemassa.
Aina kaikkina niinä harvoina lauantaiöinä kun olen liikenteessä jaksan ihmetellä taksijonojen pituutta. Silloin kun minä käyn ulkona (säälittävä sunnuntai) taksien jonot koostuvat takseista ja ihmiset loistavat poissaolollaan.

No, nyt on juhlat juhlittu (vaihteeksi) ja täydellisesti onnistunutta lauantaita ei tarvitsekkaan ihan heti lähteä yrittämään uusiksi.

 

 

Olipas täydellisesti onnistunut lauantai-ilta!- kerron siitä myöhemmin.
Täydelliset illat kun vievät vähän lievästi sanottuna voimia ja nyt houkuttaa sänky-ruoka-sänky-kaava.

Tässä kuvia ällöttävän ihanasta alkuillasta. Yritin ottaa asukuvaa, mutta aurinko hyppi silmille ja varjot väritti raitoja vaatteisiin.
Tarvitsen tosiaan lisää sitä unta.

 
Voiko mikään muuten olla parempaa, kuin kesäillat jolloin aurinko laskee vasta kymmenen maissa? Ihan vaan näin välipointtina.
 
 

 

 

tuhkakupin pussailukin on normaalia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja Saara joka kiikaroi naapureita.

 

 

 

 

 

 

 

🙂 tähän on kai hyvä lopettaa.

 

 

 

 

 

 

Palataan selväjärkisimpinä asiaan.

 

 

Tässä muutamia kuvia torstain illalliselta Meccasta.
Ilta oli todella onnistunut, ruoka hyvää ja seura tietysti mitä parasta.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saaran juhlat jatkuvat tänään ja koska minä olen ne luvannut järjestää, juoksen täällä kuin päätön kana kiireissäni.
Pahoittelen tämän postauksen kuvapainoitteisuutta- tekstien kanssa väkerran aina liian kauan ja nyt mennään sieltä, missä aita on matalin.

Kivaa viikonloppua kaikki! Minulla on niin pitkästä aikaa vapaa lauantai, että ihan jännittää.