Päällä Lissabonista ostamani housut ja kengät.
Housut ovat aivan ihanat ja kätevät arki- sekä juhlakäyttöön. Nähtäväksi vaan jää onko niiden elinkaari kovinkaan pitkä. Housut on nimittäin ostettu vaateketju Bershkasta ja muut aiemmin Bershakasta hankkimani vaatteet ovat joko kutistuneet pesussa minimaalisiksi, tai menneet rikki naurettavan lyhyessä ajassa.

Sen sijaan, että olisin järkevä kuluttaja ja välttäisin näitä huonolaatuisia vaatteita, menenkin ja ostan niitä kahdet, jotta ensimmäisien mennessä rikki minulla on vielä toiset (tosin eri väriset) samanlaiset käytettävänäni.
Hups, mutta tämän kerran. Olen etsinyt vastaavia housuja jo liian pitkään.
 

 
 

Tämä oli viimeinen kokonainen päivämme Lissabonissa. Nautimme siitä samalla tavalla kuin muinakin päivinä kaavoihimme kangistuneina: Aurinkoa, kävelyä, ostoksia, nähtävyyksiä ja ruokaa.
Huomaatteko, että lomastamme puuttuu kokonaan juhliminen? Olemme hurjan tylsiä, emme edes harkinneet käyvämme baarissa. En juonut edes yhtä kaljaa, minä joka rakastan kaljaa.
Oi voi.

Tässä kuva siitä toisesta ostoskadusta jonka sijainti selitykseni olivat hieman hukassa.

 

 

 

 Aamiaiselle ja aurinkoon.

 

 

 

 

 

 

 

 Yritin syödä maniskoita. Älkää antako ilmeen hämätä, en syönyt niitä edes loppuun.
.

 

 

 

Aikamme loikoiltua lähdimme taas kävelylle (haahuilemaan) ympärinsä.

 

 

 

Otimme jossain vaiheessa taksin lähellä olevaan hieman pienempään ostoskeskukseen.
Söimme siellä aika pahaa sushia.

 

 

 

Laurin sisäinen ostoseläin otti taas vallan ja mukaan lähti jälleen kivoja juttuja.
Varastan ne ehkä myöhemmin omaan käyttööni. Vaikka hupparihameeksi!

 

 

 

 

 

Ostoskeskuksesta löysin unelma sisustuskaupan! Täällä oli kaikkea ja kaikissa väreissä ja kuoseissa ja halvalla. Olin seota. Ostin vessaani muutaman tusinan kulhoja, kippoja, rasioita ja kynsiharjoja sun muuta hyödyllistä. Lauri joutui kirjaimellisesti raahaamaan minut hiuksista kaupasta pois.

 

 

 

 

 

Asiasta toivottuani palasimme takaisin hotellille, vaihdoimme vaatteet ja lähdimme illalliselle.
Löysimme mukavan ravintolan (jonka nimeä en tietenkään muista) josta sai kerrankin ihan hyvää ruokaa.
En tiedä onko ruokatasoni liian korkea, olenko nirso, vai missä vika kun en vaan saa ulkomailla ikinä täydellistä tyydytystä aterioistani.

Meneillään oli kiinnostava keskustelu. Tältä näytän kun minulla on asiaa:

 

 

 

Tai sitten en. Toivottavasti en.

Kylläisinä ja tyytyväisinä tylsä pariskunta käveli takaisin hotellille ja meni nukkumaan.

 

 

 

 

 

Tags:

Mulla on pieni flunssa. Ei edes kuumetta, ihan vähän vaan nuhaa ja yskää.
Laurin täytyi kuitenkin ajatella että oon ehkä kuolemaisillani, koska se toi mulle kukkia ja suklaata, että piristyisin!

Voiko suloisempaa olla. Harmittaa melkein, että sairastan niin harvoin!
Ja piristihän tuo, varsinkin kun edessä on monen päivän rankka työputki.
Käperryn nyt siis mussuttamaan suklaatani sohvalle ja keräilemään voimia siihen.

Hyvää pääsiäistä!