Olin eilen tuttavani kuvattavana. Hän kuvaa ihan harrastusmielessä ja silloin tällöin olen hänen ns. mallinaan.
En koe olevani mikään kovin kuvauksellinen ihminen ja kuvattavana oleminen vaatii minulta 100% rentoutumista. Menen aina ihan vaikeaksi ja ujottaa 🙂 Tähän olen onneksi jo tottunut.

 

Tunteja kuvattavana oleminen on muuten rankkaa! Tiedän, minäkin ajattelin ennen (mm. katsoessani huippareita) että, mitä ne nyt siellä valittaa, ei toi kauhean vaikealta näytä. Voi kyllä se on. Ei nyt mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos on vähääkään haastavampi kuvaus aihe, niin hyvä kun nouset seuraavana päivänä sängystä ylös. Olin kerran balleriina aiheisissa kuvauksissa. Minä joka olen yhtä notkea kuin rautakanki yritin epätoivoisesti saada tätä korteani ties mille mutkalle. olin kuolla kesken kuvauksien ja aamulla särki varmaan jokaista lihasta.

Onneksi tänään ei ollut mitään sellaista, silti "uupuneena" ajoin hesen drive inen kautta katsomaan täykkäreitä nauhalta ja nautin (ei millään pahalla ihanalle poikaystävälleni sinne Hollantiin) täysin rinnoin yksinolosta! Olen aina ollut himan yksinäinen suksi ja vasta nyt tämän seurustelusuhteen myötä olen tottunut jakamaan tilaani jonkun muun kanssa. Tai pikeemminkin jakamaan kaiken tilani jonkun kanssa, nimittäin me olemme valehtelematta 24/7 yhdessä. Jopa työvuoromme ovat tismlleen samaan aikaan 😀 Se on toki ihanaa, mutta toistumiseen mainittakoon. Rakastan myös omaa aikaa!

On taas ollut kiireinen päivä. Sain nopeasti kuvattua uuden topin ja kengät jotka ovat päälläni tänään.
Nyt kun on parempi valaistuskin. Kuvista huomasin ,että viherkasvini ei voi oikein hyvin 😀 Multien vaihto operaatio odottaa edessä. Onneksi meillä ei ole täällä kuin 4 kasvia. Edellisessä asunnossani oli yli 10! En tiedä mitä kasvihuonetta yritin pitää silloisessa kaksiossani. Tomaattipensaitakin parvekkeella. Huh, mikä homma.
 

 

Uudenmaankadulla on nyt kuukauden verran ollut pystyssä uusi ravintola/coctailbaari/clubi Kokomo tikibar & room.
Yritimme jo kerran aikaisemmin käydä siellä syömässä, mutta paikka oli jonoksi asti tupaten täynnä. Viisaampina varasimme nyt pöydän ja menimme kuuden hengen porukalla nauttimaan sunnuntai-illallista.
 

 

 

 

 

 

Sisustus oli todella tunnelmallinen, rento ja hauska kaikkine olkikattoineen ja tiki-patsaineen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Drinkkilista oli monipuolinen ja juomat tarjoiltiin tämmöisissä hauskoissa kipposissa.
 

 

Alkuruoaksi söimme Rotileipää kana täytteellä. Ihanan mausteista, mutta ei tulista.
 

 
 
Bananakana

pääruuaksi valitsin bananakanan, koska se kuulosti niin hauskalta.
Siis kananrintaa banaanikastikkeessa. Yllättävän hyvin kastike sopi annokseen, mutta ei ehkä kantanut tarpeeksi pitkälle. Jossain vaiheessa ruoka alkoi maistua liian kuivalta. Onneksi varastin poikaystäväni mangodippikastikken jonka jälkeen söin jokaisen lautaseni melkein tyhjäksi. Muiden mielestä ruoka oli vain ihan ok. Päädyin siihen tulokseen, että tuskin tulen syömään täällä uudestaan.
 

Chicky tiki

 

 

 

 

Aloha kokomo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Syömisen jälkeen menimme katsomaan Matt Damonin tähdittämää Kohtalon vartijat elokuvaa.
Tiesittekö muuten, että Mattin isovanhemmat ovat Suomalaisia. Tai isoisä ainakin on. En tiedä 😀 Pakkohan tämäkin oli mainita. 
Näyttelijöissä Suomalaista syntyperää tai ei. Neljä tähteä saanut elokuva oli minusta tylsä. 
Ihan hauska tarina, muttakin ennalta-arvattava ja tuntui kuin elokuvassa ei olisi oikeastaan tapahtunut mitään. Elokuvan ainut "jännittävä" osuus oli leffan lopussa Mattin minuutin "ehdinkö jollekkin ovelle" juoksu kohtaus. Noh, tämä oli siis vain minun mielipiteeni. Meitä oli porukassamma 6, joista 2 piti elokuvasta, toiset kaksi sanoivat sen olevan ihan ok ja minä ja poikaystäväni luonnollisesti olimme nukahtamaisillamme.