Jälleen yksi loistava teksti muiden kaltaisiensa joukkoon, mutta työpainoitteisen viikonlopun keskellä tämä oli heittämällä sen kohokohta ja muistutus jälleen itselleni, että olen ahne pullahiiri.

Sunnuntaisista auringonsäteistä sai hyvän tekosyyn lähteä nauttimaan aamiaista cafe caruselliin. Olin matkalla ehtinyt fiilistellä marjapiirakkaa ja vaniljakastiketta, mutta mitä tapahtuukaan kun astumme kahvilaan sisään ja haistan ensimmäisenä tuoreen korvapuustin- välitön paniikkii ja valinnanvaikeus, rakastan vastaleivottuja korvapuusteja.
Tarjottimelle päätyi piirakka, mutta vielä kassalla asti inisin ja näytin varmaan niin surkealta, että Lauri ritarillisin ottein syöksyi jonon keskelle hakemaan minulle pullani.
Nyt tarjottimellani oli läski korvapuusti, lihava marjapiirakka, lätäköllinen vaniljakastiketta, maitoa ja kahvia. Jonon kiikkuessa hitaasti eteenpäin meinasin napata mukaani myös teekeksin, vuohenjuustoleivän, luomulimsaa ja valkoviiniä. No, eipä mennyt sen paremmin viereiselläkään tarjottimella minne lopulta päätyi myös kikkusämpylän kaveriksi mansikka-juustokakku, jääteetä ja teetä kuudella sokeripalalla?

Lopulta saaliisimme tyytyväisinä rantauduimme terassin sohvanurkkaukseen, missä löhöilimme kuin kaksi virtahepoa konsanaan nauttien kevyestä aamiasestamme varmaan auringonlaskuun asti.

Käytiin eilen testaamassa uusi Japanilainen ravintola Sumo Eerikinkadulla.
Sumo on mukana myös Cityn syö-viikoilla ja tarkoituksena olikin syödä nopea kympin lounas, mutta Lauri päätyikin ottamaan molemmat kympin ateriat ja minä listalta jotain ihan muuta.
 

 

Yakiniku naudanlihaa

 

 

Sushi moriawase

 

 

Salmon top

 

 

California

 

 

Ihmettelen taas jälleen, miksi sitä sushia on pakko maistaa aina kaikissa uusissa, tai unohdetuissa ravintoloissa.
Koskaan ikinä kun mikään ei edelleenkään ole vetänyt vertoja niille vakkaripaikoilleni.
Vai olenko totuttanut makunystyräni vain juuri lempiravintoloideni tyyliin? Kaikkialla muualla sushiriisi on pahaa, soija liian suolaista ja kokonaisuus harvinaisen häiritsevä.

Onneksi Sumossa Laurin toinen annoas Yakinuku naudanlihaa ei ollut sushia ja sai näin paremmat mahdollisuudet- se oli taivaallista. Liian hyvää, ja jätti täysin varjoonsa makirullat.
Yritin epätoivoisesti harhauttaa Lauria: "katso hevonen", "pöydän alla on hiiri" jotta puikkoni pääsisivät nopeasti varkaisiin pöydän toiselle puolelle.

Lopputulos: Yakiniku lautanen nuoltiin puhtaaksi, mutta aivan liian monta sushia jäi valitettavasti pöydälle.

 

Pahoitteluni hiljaiselosta. Nyt en voi edes syyttää kiireitä, koska töissä ei ole ollut kovin kiire ja aikaa on ollut mielin määrin.
Laurikin oli ulkomailla muutaman päivän ja vaikka kuinka pidänkin tuon ihanan avomieheni läsnäolosta, olen nauttinut yksinolosta täysin rinnoin (olen edelleen se yksinäinen suksi, niinkuin joskus täällä olen asian fiksusti ilmaissut).

Eilen ruokakaupassa sain idean kokata kaikkea sitä mitä Lauri ei syö- nyt kun kerrankin ei tarvinnut ottaa huomioon toisen ruokamieltymyksiä.
Illan menusta tuli mielenkiintoinen: pesto-kukkakaalivuoka, uunilohta ja sienisalaattia.
No, se epäonnistui. Onneksi Lauri ei tosiaan ollut paikalla edes näkemässä lopputulosta, muuten olisi pestosta, sienistä ja lohesta jäänyt varmaan vielä pahemmat traumat, kuin mitä valmiiksi jo löytyy.

Kummalisien kokkailujeni lomassa olen myös löytänyt aikaa katsoa varmaan 17 jaksoa arvostele mun illallinen- ohjelmaa, lakkaillut kynsiäni, lukenut tuntikausia kirjaa, nähnyt tyttöjä ja haahuillut kaupungilla.
Kehittäviä juttuja.