Olen juuri niitä ihmisiä, jotka hukkaavat puhelimensa ties minne.
Aina se löytyy sängyn alta, hyllyn takaa, kerran jopa jääkaapista. Puhelin on myös kokenut ääriolosuhteita pakkasessa lumihankeen unohtuneena, laukun pohjallani teräesineiden seassa (kyllä kannan mm. vasaraa käsilaukussani) tai kimpoillessaan käsistäni vaikka konepellin kautta asfaltille.
Huolimattomuuteni rakasta esinettä kohtaan on jostain ihmeen syystä jättänyt jälkeensä vain naarmuja- tosin aika paljon.

Vähän aikaa sitten Mirablingin tarjoutuessa antamaan käyttööni kaksi iPhone kuorta ja järjestämään teille kilpailun ei siis tullut mieleenkään kieltäytyä. Eihän se mikään pommisuoja puhelimelle ole, mutta kätevä minimaalisoimaan ainakin niitä naarmuja.

Valikoima nettisivuilla oli laaja ja jouduinkin selailemaan pitkän tovin kuorien parissa kunnes päädyin näihin kahteen:
 

                                                                   iPhone3 Snake ja Bottega dark brown

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen ollut kuoriin todella tyytyväinen. Pysyvät tukevasti puhelimessa, tuntuvat mukavalta kädessä ja mikä parasta eivät paksunna puhelinta sellaiseksi kumipalloksi, mitä useat kuoret tekevät (jos ehkä ymmärrätte  mitä tarkoitan)

Ja siihen kilpailuun (tai pikeemminkin arvontaan). Jos sieltä löytyy yhtä holtittomia iPhonen omistajia, niin käykää valitsemassa mieleisenne 17-35€ maksava kuori iPhone3:seen TÄÄLTÄ, tai iPhone4:seen TÄÄLTÄ.
kirjoittakaa kommenttiboksiin mikä on mieleisin kuori ja sähköpostiosoitteenne. Arvon maanantaina joukosta yhden voittajan, jolle Mirabling lähettää tuotteen sitten kotiovelle 🙂

 

Kun lentokenttäpenkeillä oltiin nukuttu niskat jumiin, mahassa turposi kolme bratwurstia ja lentokoneleipä oli oikein hehkeä olo liittyä siitä suoraan muun juhlakansan joukkoon.

Yhdeksänhenkisessä suomalaisporukassamme tallustimme sitten kohti uutta yökerhoa, mikä sijaitsi jossain kaukana rantakadun perus turistibaareista ja sehän sopi meille.
Paikallinen ystävämme oli järkännyt yökerhossa meille pöydät koreaksi ja eihän siinä kauaa mennyt kun väsymys vaihtui herttaiseen humalaan ja turvonneet jalat tanssikelpoisiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinäpä pitkästä aikaa erittäin hauska ja hieman sekavahko ilta. Jopa laiskaLauri- joka ei yleensä juo kuin yhden kaljan innostui juomaan shotteja ja drinkkejä kilpaa meidän muiden kanssa.
Valokuvat joutuivat käymään läpi rankan sensuurin. Olin nauraa itselleni pissat housuun selailtuani yli sataa sekavaa kuvaa (sen siitä saa kun jokainen haluaa vurollaan lainaa kameraani mukavassa muutaman promillen humalassa) ja mietin miten mahdottoman noloilta olemmakaan ulkopuolisten silmin näyttäneet.
No, sellaista sattuu.

Huh ja puh kotona ollaan. Pieni väsymys puskee päälle- se on näitä yöihmisen aamulentoja. Ei viitsi valvoa kokoyötä, mutta unikaan ei tule, joten reissuun lähdettiin molempina kertoina silmät puolentoistatunnin unien jälkeisessä ummessa.

 

Menomatka meni jo sen verran puihin, että koneemme lähdön viivästyessä Helsingistä meni jatkolennot Saksassa myös täysin pieleen.
Siellä me sitten munichin kentällä  katkerana mussutettiin bratwursteja odottaen seuraavaa lentoa, muiden kumotessa sangria kannuja ja juhlien synttäreitä Barcelonassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No, omapahan on vika kun sopii menoa muutaman tunnin päähän oletetusta saapumisajasta, kyllähän se tieto, että lennot voi myöhästyä pitäisi olla jo tuolla pääkopassa paremmin.

Paluulento puolestaan onnistui täysin mutkitta. Jos ei sitä kuolemanväsymystä oteta huomioon ja puhun nyt vain puhtaasta väsymyksestä, en krapulaisesta sellaisesta. Se vasta sitä matkustamisen mahtavuutta onkin. Onko joku kaikessa fiksuudessan joskus onnistunut lentämään joko vielä täysissä juhlatunnelmissa, tai sen jälkeisissä? Pakko nostaa itse käsi ylös ja myöntää, että joskus on molemmat koettu ja ne on niitä hetkiä kun tekisi mieli vetää itseään turpaan, kun kappas aika nopeasti huomasi, ettei se niin fiksu idea loppupeleissä ollutkaan.

 

 

 

 

 

Tags: