Pidän sitä harrastuksenani- syömistä.
Kotona, tai ravintolassa. Voisin sanoa, että maailman paras harrastus.

Viimepäivinä olen ollut pää kattilassa tuolla keittiössämme melkein koko ajan.
En ole viitsinyt joka päivä läjäyttää näköelimillenne purjoja ja perunoita, joten tehdään sen nyt näin, että kaikki kerralla! Vähän niinkuin ruokapäiväkirjana olkaa hyvät.

 

 

 

 

Paprikoita kuskus-sieni- pinaattitäytteellä.

 

 

Kananmunakastike, lohta, perunaa ja salaattia.

 

 

Tortilloja

 

Naposteltavaa

 

 

 

Kasvissosekeitto

 

 

Aamiainen

 

Kanaa kasvispedillä

 

 

 

Uunissa paistettua porsasta sinappikastikkeella, bataattilohkoja ja kasviksia

 

Naudan luomu sisäfilettä, teryaki- kastikkeella, uunikasviksia ja salaattia.

Katsokaa olen reaaliajassa.
Ei eilistä, eikä tulevaa. Ei tarinoita stalkkereista, tai turhista tavaroista.
Ihan ollaan tässä ja nyt tänään- lähdössä skiexpoille.
 

 

Okei, voisin sittenkin heti vetää pohjan ensimmäiseltä lauseeltani. Ei minulla ole enempää sanottavaa.
Hypätään eiliseen.

Huomasin Ruoholahden kauppakeskuksessa uuden liikkeen/kojun/luukun/pisteen. Vaihda hopeat rahaksi- Huusi kyltti siinä edessä.
Iihan mielenkiinnosta (niin, tai rahan ahneena) lähdin kotona kaivamaan unohdettuja korujani.
Saalis jäi aika pieneksi. Muutama rikkinäinen ketju, pari hassua nilkkakorua ja varvassormusta Balilta, sekä muutama kultainen riipus ja yksi löytösormus.

Osaassa koruista ei ollut mitäään leimaa ja osa näytti niin rihkamalta, että oikein hävetti edes kokeilla. Painoa korukasallani ei ollut mihinkään suuntaan.

Viidentoista minuutin luukulla korujen tutkimisen ja raaputtamisen jälkeen kourassani oli silti 300euroa. Kätevää.

 

Olin ihan unohtaa!
Varmaan siksi, että osa lojuu jo likapyykissä ja kengistäkin piti pyyhkiä muutama likatahra pois.
Mutta, niinkuin aikaisemmin taisin mainita tarjonta kaupoissa oli hyvä ja kerrankin minusta tuntuu, että tein hyviä ostoksia- käytännöllisiä ja edullisia.

Okei, paitsi nämä ensimmäiset kengät eivät ehkä suoranaisesti huuda käytännöllisyyttä.

 

Yleensä suosin hieman lyhyempiä ja paksumpia korkoja ja olinkin jättää kengät kauppaan, kunnes Lauri välttämättä halusi ne minulle ostaa. Kai se tykkää nauraa hoipertelulleni.
Liikkeessä oli myös toiset kengät joita olin kuolannut. Pikaisen pään sisäisen matemaattisen suorituksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että jos Lauri pakko-ostaa nämä kengät minulle, voin ihan hyvin ostaa itselleni ne toiset. En häviäisi mitään, mutta voittaisin silti.
Ihan turha väittää muuta.

 

 

 

 

 

 

Ja nyt päästään siihen käytännöllisyyteen. Nämä olivat juuri ne likatahraiset. Olen ehtinyt käyttää niitä jo töissä, arjessa ja juhlassakin.
Molemmat kengät oli Blancosta.

Vaatepuolelta sain haalittua myös massatuotantoa halvalla mm. neuleita Pimkiestä seitsemällä eurolla.
Enpä mene vannomaan tuotteiden kestävyydestä, laadusta puhumattakaan, mutta eipähän tullut tuhlailtuakaan.