Kaupallinen yhteistyö: Crème Bonjour

 

On vaatinut kesän jälkeen hieman ponnisteluja olla ostamatta jotain valmista toimistolle, tai olla tilaamatta noutoruokaa kotiin kun pitää etätoimistoa. Jääkaapissa on vilkkunut vain valo, mutta puhelimessa senkin edestä noutoruoka-sovellusten ilmoitukset.
Ei yksinkertaisesti tehnyt mieli kokata. 

Kunnes pääsin mökille. Syyskuut mökillä on parasta ruokainspiraation herättelyaikaa. Mökkisaareen kun ei ruokalähetit souda, siellä ei ole mikroa missä valmistaa pika-aterioita, eikä kesäaurinkokaan enää vie jäätelöllä ruokahalua. Sen sijaan pimenevät illat houkuttelevat lieden äärelle ja sienimetsä tarjoaa illallista suoraan takapihalta.
Jos näissä maisemissa ei käy pannu kuumana, niin en tiedä missä. 

Opin myös tämän; jos kokkausinto on kateissa, aloita yksinkertaisesta. Aloita jostain tutusta.
Crème Bonjour tuorejuustot ovat tuttuja – et voi mennä vikaan näiden kanssa, ja simppelin pastan tekeminen on helppoa. Miltei lohdullista.

Rakastan kantarellipastaa ja Crème Bonjourin kantarellituorejuustoa. Kun nämä yhdistää, valuu kuola jo pelkästä ajatuksesta. Täydellistä syysruokaa.

 

 

Helppo Crème Bonjour kantarellipasta

 

AINEKSET

  • n. litra kantarelleja (n.400g)
  • 1 sipuli
  • pieni kesäkurpitsa
  • 1 prkl 200g Crème Bonjour kantarelli-tuorejuustoa
  • voita paistamiseen
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • nippu persiljaa
  • parmesaaniraastetta
  • tuorepastaa
  • n. 1dl pastan keitinvettä

 

VALMISTA NÄIN

  • Puhdista kantarellit harjalla/pensselillä rapsuttelemalla ne puhtaiksi. (Älä pese vedellä). Isoimmat kantarellit voi repiä puoliksi, mutta jätä pienet kokonaisiksi.
  • Laita sienet kuumalle puhtaalle pannulle. Pyörittele sieniä pannulla, kunnes sienistä alkaa lähteä nestettä. Anna paistua niin kauan, että neste on haihtunut.
  • Silppua sipuli. Lisää pannulle nokare voita ja sipulit. 
  • Siivilöi kesäkurpitsasta ohuita suikaleita. Käytä apuna juustohöylää, tai mandoliinia. Lisää kesäkurpitsa pannulle sienien ja sipulin joukkoon. Hauduta keskilämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet.
  • Keitä tuorepasta paketin ohjeiden mukaan. Ota 1dl keitinvettä talteen.
  • Sulata pienemmässä kattilassa Crème Bonjour ja notkista sitä sopivalla määrällä pastan keitinvettä. Purista joukkoon sitruunan mehua. Sekoita kunnes tasaista ja kaada pannulle sienien joukkoon.
    (Voit myös halutessa skipata kattilan ja tehdä tämän suoraan sienten joukkoon pannulla).
  • Valuta keitetty pasta ja nosta pasta pannulle sienikastikkeeseen. Ripottele päälle nippu persiljaa, rouhi hieman mustapippuria ja raasta reilusti parmesaania.
    Nauti heti, jotta pasta säilyttää kermaisuutensa 🙂

 

 

Psst. Pasta testattu myös kotioloissa. Noukin mökiltä mukaan sieniä ja valmistin ne seuraavana päivänä nopeasti kotona etäpalaveria odotellessa. Meni loppupäivä paljon leppoisammin kun sai ajatukset hetkeksi pois töistä ja mahan täyteen lämmintä kotiruokaa.

 

Ota muita hyviä Cèrme Bonjour reseptejä talteen TÄÄLTÄ 🙂

 

 

Sisäpihallamme oli koko kesän kestävä remontti. Nosturin piiip, piip -ääni kaikuu korvissani pelkästä remontin ajattelemisesta. Jättimäinen ilmastointilaite kököttää olohuoneen ikkunan alla ja muistuttaa hellekesästä. Laitteelle ei ole säilytystilaa missään ja näen jo sieluni silmin, miten se jatkaa oleskeluaan siinä vielä talvellakin joulukuusen tilalla.
Televisiomme on hajoamispisteessä. Kuva pikselöityy kun viereisen jalkalampun laittaa päälle, mutta odotas vain, jos eteisen käytävän liiketunnistinvalo edes välähtää. Silloin telkkarin ruutu alkaa muistuttaa ufojen teknojuhlia.

Olin kesällä niin paljon kotona, että tunnen asuntomme joka ikisen lankkulattian narahduskohdan ja tunnistan telkkarin oikkuilut. Huusin juuri Aleksille, ettei saa mennä keittiötä pidemmälle, tai muuten eteisen liiketunnistinvalo syttyy, enkä näe Remppa vai muutto -ohjelman remontin lopputulosta. Aleksi tietysti otti yhden askeleen liikaa ja ohjelma muuttui pikselimössöksi. Luovutin tv:n kanssa ja avasin pitkästä aikaa blogin.

Hei, miten täällä edes navigoidaan?
Klikkaan ”uusi artikkeli” ja tajuan että olen rakentanut itselleni pienoisen blogikynnyksen – jota olen tasaisin väliajoin koittanut kyllä kivuta, mutta lopulta luovuttanut viimeisellä portaalla.
Olen kuitenkin kymmenen vuoden ajan kirjoitellut tänne kaikkea ukkini lapiosta, genitaalialueen pyyhkeisiin, joten ajattelin lohduttautua ajatuksella, ettei tämä nyt voi niin katastrofaalista touhua olla.

Onkohän täällä enää edes silmäpareja?
Oli niitä sitten yksi tai tuhat, eipä sillä niin väliä. Kiva olla täällä. Voin aloittaa kertomalla teille (tai en kellekään) kesästäni. Se oli kummallinen.

 

Koko kesä tuntui ristiriitaiselta. Lyhyeltä ja pitkältä, kuumalta, kylmältä, kamalalta ja ihanalta.
Olin tietämättäni todella väsynyt vuoden kestäneestä hektisestä työtahdista. Kaksi uutta yritystä, liiketilan remontti, sekä ennätyksellinen kiire omissa töissä – plus vielä häähässäkkä (vaikka se ihanaa olikin). Lopulta kroppa vain alkoi ottaa takapakkia.

Kun sitten odotettu kesäloma (jolle olin asettanut aivan liian suuria odotuksia) alkoi, iski uupumus vasten kasvoja kuin iso märkä rätti – sellainen jolla on hingattu aamusta iltaan likaisia pintoja.
Vertaan itseäni nyt nätisti rättiin, mutta siltä minusta tuntui. Ihan kuin olisi jotenkin ihan kulutettu puhki ja riekaleina.

Se oli aika opettavaista. Olla niin onnellinen, mutta samalla täysin vailla voimia. Suoraan sanottuna se tuntui ihan hemmetin typerältä. ”Mikä minua muka vaivaa, ota päikkärit ja puske eteenpäin” – hoin itselleni viikkotolkulla, kun arki josta normaalisti niin pidin, tuntuikin nyt siltä kun olisi rämpinyt juoksuhiekassa. 

Rytmihäiriöt, ahdistus, paniikkikohtaus, unettomuus, väsymys, alakulo ja muistihäiriöt oli melko tunnistettavia oireita, mutta vähättelin niitä viimeiseen asti. Marssin lääkärin puheille vasta kun unettomuus alkoi olla liikaa ja yllätyksekseni lääkäri tunnisti uupumuksen pelkästään minua vilkaisemalla. Minimimäärä töitä ja aktiviteetteja. Se oli kesäni teema ja lääkärin tuomio. ”Jos jaksat viedä roskat, se on jo hyvä”.
Nauroin että kuka nyt roskia ei muka jaksaisi viedä. Kunnes en oikeasti jaksanut.

Oli pakko myöntää, että minusta oli tullut juuri se tyyppi, joista olin lukenut lehdistä burn out -tarinoissa. Tarinoissa joihin en osannut ikinä samaistua, mutta joita tästä edes luen todella erilaisella ja ymmärtäväisellä silmäparilla. 

 

 

Ajankohta lepolomalle oli täydellinen. Olin tyhjentänyt kalenterini jo valmiiksi kesälomaa varten ja myös kummallinen koronakesä karanteeneineen ja rajoituksineen auttoi paikallaoloa. 

Luin kirjoja (kasapäin kirjoja, enemmän kuin koskaan), ja olin paljon yksin. Kävelin puutarhoissa. Loikoikin rantakalliolla. En juurikaan urheillut, söin mitä ikinä tekikään mieli. Nukuin jos nukutti, valvoin jos halusin. Joskus vain makasin sängyllä. Joskus päiväkausia. En yrittänyt olla lähellekään paras versio itsestäni, en yrittänyt yhtään mitään. Olin tietoisesti itsekäs ja se toimi.
Myös terapia auttoi.

Nyt kun miettii taaksepäin tuota kesää, olen ihan eri energiatasoissa. Melkein kuin olisin eri planeetalla. Koen olevani myös onnekas, että toivuin pahimmasta nopeasti ja että siihen oli ylipäätänsä mahdollisuus. Olen myös viisaampi. Ei enää samanlaista sohimista ja työtahtia.
Työt sujuvat paremmin kun keskittyy vain muutamaan juttuun kerrallaan ja rauhassa. Tuntuu itseasiassa ihan hemmetin ihanalta olla taas töiden parissa. Tuntuu ihanalta kun jaksaa käydä lenkeillä ja innostua asioista. Mutta tuntuu myös, että ehkä tästä pitäisi ehkä jo puhua. 

Uupumusta oli niin vaikea selittää kenellekään. Kukaan ei oikein ymmärtänyt, enkä sitä ihmettele tai moiti. En itsekään ymmärtänyt. Uupumus ei myöskään välttämättä edes näy ulospäin. Siitä on niin montaa erilaista muotoa ja sitä jaksaa tsempata juuri tarpeeksi ihmisten seurassa.

Sen kuitenkin tiedän, että en ole yksin tämän asian kanssa, onko siellä kohtalotovereita? Ehkä joku myös tunnistaa tästä uupumisen merkkejä itsessään ja osaa tarpeeksi ajoissa painaa jarrua. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta ehdottomasti sen arvoista 🙂

 

Kaupallinen yhteistyö Sensodyne

 

Kokkailut kotikeittiössä näiden kesähelteiden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Itseasiassa ajatuskin siitä, että napsauttaisin kaasulietemme päälle, laittaa hikikarpalot vierimään otsalta. Jääkaapistamme löytyy tällä hetkellä lähinnä marjoja ja kivennäisvettä, mutta sehän onkin huolettomassa kesässä parasta. Kaasuliedelle on aikaa sitten talvella. Nyt olen ottanut kaiken irti ulkona syömisestä ja erityisesti siitä, että edes saa syödä ulkona ja nauttia ravintoloista ja terasseista. 

Olen haalinut itselleni takaisin niitä makuja ja elämyksiä, mistä ollaan ehkä rajoituksien kanssa hieman jouduttu karsia. Helteet eivät myöskään kannusta kökkimään sisällä, vaan erityisesti nauttimaan siitä harvinaisen ihanasta tunteesta kun pärjäät jopa myöhäisellä illallisella ravintolan terassilla ilman takkia. 

Helteet ovat myös karsineet ruokavaliostani pois tuhdit ja lämpimät ruuat ja olenkin huomannut nauttivani ennätysmäärän seuraavia annoksia ⇓

 

Helteiden parhaat herkut

 

Aamulla

•Acaibowl
Täyteläinen ja samettinen acai on mielestäni smoothiebowleja herkullisempi versio.

•Jääkahvi kauramaitoon & puolikas annos kookossiirappia
Klassikkotilaukseni kesäisin. Pyydän aina pienemmän määrän siirappia, koska useissa kahviloissa jääkahvista tulee niiden kanssa liian makea.

•Vihermoothie
Rakastan raikkaita ja terveellisiä smoothieita. Erityisesti niitä vihreitä, mistä löytyy esim. Avokadoa, pinaattia lehtikaalia, mangoa, kookosta 🙂

Lounaalla

•Gazpacho
Tänä kesänä olen hullaantunut kylmiin keittoihin. Gazpacho on klassikko, mutta oletteko kuulleet salmorejosta? Hieman gazpachon tyylinen, mutta täyteläisempi.
Tätä söin viimeksi Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Cafe Violassa lounaaksi, nam!

•Salaatti
Kesäiset salaatit ja niiden lukuisat variaatiot. Useimmiten salaattilautaseltani löytyy kesällä parsaa, burrattaa, melonia, halloumia, mansikoita, rapuja yms 🙂

•Vesimelonipizza fetamoussella
Muistatteko tämän reseptin? Ihan lemppari kesäherkku, raikas ja maukas.

Illalla

•Sushi
Erityisesti Sushibar & wine sushit ovat ruoka, mihin en tahdo koskaan kyllästyä. Heillä myös ihania kasvis-susheja joista huomaan nauttivani erityisesti nyt helteillä. 

•Salaattitacot
Tämä onkin se ainut ruoka mitä olen tehnyt kotona. Täytteeksi kelpaa mikä tahansa (useimmiten jauheliha, feta, avokado) ja nopea turkillainen jogurtti + sritracha -sekoitus kastikkeena päälle. Helppoa ja kevyttä. 

•Kesärullat
Vietnamilaiset kesärullat jollain maukkaalla dipillä on ihanan raikas herkku. Paljon makua, mutta ei ähkyä.

 

 

Ja koska kesäruokavalioni näyttää harvinaisen viileältä, olen onnellinen että saan nauttia näistä herkuista ilman vihlontaa. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta tosiaan aina se ei näin ole ollut. Pelkkä ajatuskin jääkahvista vihlaisi ja jopa vesi juotiin ennen pillillä. Onneksi tajusin lopulta, että vihlontaa ei tarvitse kestää, vaan siihen löytyy apukeinoja. 

Kokonaisvaltainen suun hyvinvointi on todella tärkeää ja edesauttamassa sitä on jo vuosia ollut Sensodyne hammastahna. 
Sensodyne & 2-3 minuutin harjaus pehmeäharjaksisella sähköhammasharjalla joka aamu ja ilta pitää parhaiten huolta suuni hyvinvoinnista. 

Lisäksi säännöllinen hammaslääkärillä käynti ja hammaslangan käyttö on vihdoin vakiinnuttanut paikkansa  hammashuoltorutiinissani ja tuntuu, ettei suuni ole voinut koskaan näin hyvin. 

Psst. Tiesittekö, että harjauksen päätyttyä tahna tulee sylkeä pois suusta, mutta sitä ei kannata huuhtoa vedellä pois. Näin kaikki hyvät aineet jäävät hampaiden pinnalle vaikuttamaan edelleen.

 

Fluoria sisältävien Sensodyne-hammastahnojen avulla kahdesti päivässä käytettynä:

✓ Lievitystä hampaiden vihlontaan
✓ Pitkäkestoinen helpotus vihlontaan
✓ Suoja reikiintymistä vastaan
✓ Raikas suu

 

 

Tänne vaan jääkahvit ja sorbetit, meillä on vielä koko loppukesä aikaa nautiskella 🙂 

Lue lisää Sensodynen tuotteista sekä vihlonnasta TÄÄLTÄ