Onko se lyhyt vai pitkä aika? 

Olen onnellinen, että miltei heti kihlautumisen jälkeen, reilu vuosi sitten varasimme hääpaikan. Se vei suurimman osan häästressistä heti alkuunsa (ja nyt tuota samaa paikkaa olisi kyllä mahdoton saada).
Olen myös edelleen ollut tyytyväinen buukkaamaani hääkuvaajaan, sekä tutun hääsunnittelijan apuun, jonka kanssa olemme käyneet jo läpi hieman koristelua ja tilaisuuteen tulevia kukkia kukkatukussa. 

Isoimmat kysymysmerkit ovat seuraavaksi listalla olleet hääpuku, sekä catering. Neljä hyvin erilaista hääpukusovituskertaa pisti kyseenalaistamaan koko mielessäni pyörinyttä häämekkovisiota – mikään ei tuntunut sopivalta.
Kunnes vihdoin viimeisellä sovituksella peilistä heijastui mieluisa näky. Puku joka tuntui täysin erilaisilta muihin verrattuna. Tiedättekö, sellaiselta jota ei tehnyt mieli ollenkaan riisua. Tuli fiilis, että vihdoin tallustellaan oikealla polulla – tai pitäisikö sanoa, että oikea mekko päällä alttarilla. 

 

 

Catering ja ruokavalinnat ovat kummitelleet mielessä lähinnä jättimäisenä lovena hääbudjetissa. Kuinka paljon tähän uskaltaa laittaa? Miten astiasto, tarjoilijat? Entä onko ruoka pöytiintarjoiltua, vai olisiko jokin osa siitä noutopöytää? Onneksi tässä kohtaa tuli kaasoni apuun ja kontaktoi hänen tuttujaan asiasta.
Nyt näyttää siltä, että saamme hyvää ruokaa, mutta niin ettei siihen mene koko hääbudjettia. Halleluja! Olen kyllä niin kiitollinen kaikesta avusta/vinkeistä mitä olen saanut tässä matkan varrella. Kultaakin arvokkaampia juttuja 🙂 

Seuraavana pohdintalistalla taitaakin olla juomapuoli.
Haluaisimme tarjota ainakin alkumaljat ja ruokajuomat. Se, että pitäisimme vieraiden juomalasit täynnä koko illan, voisi leikata niin ison siivun hääbudjetista ja häämatkakassasta, että näen jo meidät istuivan sen seurauksena häämatkaamme jossain mummolan mökkisaunassa.
Koitetaan keksiä tähän jokin ratkaisu ☺️

 

Miten olette ratkaisseet juomapuolen? Paljon tarjoata ja mistä ostaa tarjottavat? Nyt saa antaa vinkkejä jos sellaisia löytyy jostain juhlatakin taskusta 🙂

 

Kuvat: Minna Kaitajärvi

 

Tags:

Kaupallinen yhteistyö: Sensodyne x Roosa Nauha

 

Vitsailin juuri kollegalleni, ettei arjessani tunnu olevan enää mitään muuta samaa kuin hampaiden pesu jokainen aamu ja ilta.
Tosin senkin olen tehnyt kuin pikakelauksella.

Tasapainoilu kahden yrityksen ja kahden eri työn välillä on ollut hauskaa, mutta tuonut mukanaan myös haasteita.
Omien töiden saralla syksy on ollut kiireinen, mutta on ollut helpottavaa ja ihanaa huomata, että töitä riittää – tunnen siitä kiitollisuutta. Uuden yrityksen parissa on myös riittänyt hommia. Verkkokaupan pyörittäminen, liiketilan remontointi ja kaiken uuden suunnittelu vie ison osan työtunneista ja myös vapaa-ajasta. Yhtäkkiä on kaksi osakeyhtiötä, verkkokauppa ja iso liiketila.

 

 

Arkeeni tupsahti melko nopealla vauhdilla niin paljon uusia asioita, että jossain vaiheessa meno näytti jo melko kaaottiselta.
Huomasin nukkuvani huonosti ja korvaavani vähäiset yöunet kahvilla. En muka löytänyt aikaa kokkailla kotona ja nappasin lennosta nälkääni epäterveellisiä herkkuja. Siirsin treenejä ja iltaisin luin meilejä tai päivitin somea, kun olisi pitänyt vain löhötä kotisohvalla. Omat harrastukset jäivät taka-alalle, hääsuunnitelmat jumittivat ja koiranpentukin tuntui haukkuvan jaloissa normaalia enemmän huomiota.

Hoin itselleni, että tämä olisi vain väliaikaista, mutta totuushan oli se, että itse tein kiireeni ja unohdin pitää huolta hyvinvoinnista. Siitä mikä on kaiken jaksamiseni perusta. Tätä on vaikea hahmottaa koska pidän työstäni niin paljon, että välillä en edes muista, että vapaa-aikaakin pitää olla.

 

 

Tämän olen oppinut: Mikään työ ei kaadu siihen jos käyttää muutaman tunnin viikosta harrastuksien parissa.
Puhelin voi olla äänettömällä illalla, eikä koko ajan tarvitse olla tavoitettavissa. Kotona ruuan tekeminen on terapeuttista ja hyvä tapa viettää aikaa läheisteni kanssa. Rutiinit auttavat pitämään kiireiset viikot kasassa.

Eikä niitä hampaitakaan tarvitse pestä pikakelauksella. Sen sijaan että kuola valuen juoksen sähköhammasharja suussa pitkin asuntoa ja yritän kiskoa sukkaa jalkaan samalla kun ignooraan älyharjan piippailua siitä, että harjaan liian kovaa, voisin oikeasti vain istua vaikka pöntöllä silmät kiinni ja rentoutua. Ottaa tuon joka aamuisen -ja iltaisen rutiinin vaikka kaksiminuuttisena harjausmeditaationa. Kyse on nyt kuitenkin vain kahdesta minuutista.

Myös hammashygienia on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, eikä siitä kannata karsia. Itse en ainakaan halua enää takaisin sitä vihlontaa (josta kirjoitin tässä postauksessa). Arki rullaa niin paljon mukavammin ilman jatkuvaa kipua ja irvistelyä aina kun otan kulauksen vesilasista.

Psst. Mikäli kärsit hampaiden vihlonnasta, löytyy siihen paljon apua ja vinkkejä Sensodynen sivuilta mm. Helpon verkkotestin muodossa. Päivittäisenä apuna itselläni toimii suosikkini Sensodyne Rapid relief hammastahna, joka antaa pitkäkestoista suojaa ja on kliinisesti osoitettu lievittävän vihlontaa jo 60 sekunnissa.

 

 

Sensodyne lahjoittaa jokaisesta myydystä Sensodyne –hammastahnasta 0,20€ Roosa Nauha – keräykseen.
Roosa nauha kampanjakuukausi on myös laittanut pohtimaan mikä elämässä ensisijalla. Tukka putkella juokseminen ja kännykkä naamassa kiinni kulkeminen vai läheiset, hyvinvointi ja läsnäolo?
Valitsen jälkimmäisen.
Jokainen päivä on aina uusi alku. Muistetaan pitää huolta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja toisistamme 🙂

 

Flealle avautuu kivijalkaliike.

 

Olen kai kirppistelijäperheestä. Lapsuudet on vietetty mummon vaatekaupassa ja kesät istuttu toreilla kirppispöydän takana laskemassa myyntilipaston markkoja.
Teininä kalliita muotifarkkuja kompensoidakseni ostin kirpputoreilta muita vaatteita ja ompelin niitä itselleni sopivaksi. En ollut kummoinen ompelija, mutta osasin lyhentää ja kaventaa – joskus jopa lisäsin vaatteisiin erilaista kangasta ja koristeita. Langat roikkuivat ja paljetit irtoilivat, mutta ei se ollut niin tarkkaa.

Myöhemmin aloin myös itse myymään käyttämättä jääneitä vaatteita. Rakastin itsepalvelukirppisten helppoutta ja kesäkirpputorien nopeaa tavaranvaihtoa.
Toki olen myös ostanut uutta (ihan liikaa). En lähde jeesustelemaan sillä, että tässä olisin osannut tehdä vain hyviä valintoja, en missään nimessä, mutta suunta on onneksi koko ajan enemmän kohti kestävämpää kulutusta.

 

 

Ensimmäisen kerran haaveilin omasta liikkeestä jo joskus 18-vuotiaana kun roudasin jätesäkeissä kaikenlaista sekatavaraa hämyiselle itsepalvelukirppikselle. Muistan manailleeni, että miksi ei ole lähempänä kivoja ja miksi kirppikset ylipäätänsä olivat niin ankeita ja sotkuisia. 

Myöhemmin tuli uusia paikkoja. Olen kolunnut niistä kaikkea laidasta laitaan. Akselista Kaivarin kanuunaan ja myynyt niin hietsun torilla kuin trendikkäämmässä ReLovessa – joka onkin ollut mieletön suunnannäyttäjä siinä millaista Second Hand shoppailu voi parhaimmillaan olla. 

Kaikki nämä myyntipaikat ovat olleet todella erilaisia, mutta niitä on yhdistänyt sama ongelma. Jono.
Myyntipaikkaa saa todella kärkkyä ja odotella. Joka kerta kun taistelen kalenteriini mahdollisia myyntiviikkoja, on mielessä pyörinyt sama ajatus. Tällaisia paikkoja tarvitaan enemmän. 

Ja nyt vihdoin, vihdoin, vihdoin saatiin ystäväni Noran kanssa kerättyä rohkeutta ja otettua iso hyppy kohti omaa liiketilaa. Flean verkkokauppa on lähtenyt hyvin käyntiin ja saanut mielettömän hyvää palautetta, joka myös osaltaan auttaa luomaan uskoa, että ei olla aivan väärällä polulla.

 

 

Mutta hyppy on silti pelottava. Ollaan loikkaamassa aika isoihin saappaisiin ja melko isoihin liiketilaneliöihin. Suoraan keskelle Iso Roobertinkatua.
Taustalla on ollut monen kuukauden työ. Selvittely, etsiminen ja suunnittelu. Töitä on todella riittänyt, mutta niin on onneksi intohimoakin. Ihanaa saada vihdoin rattaat kunnolla pyörimään ja remppa aloitettua.

 

Ja tietty sillä välin kun odotellaan liiketilan maalin kuivumista, niin kuvaillaan jatkuvalla syötöllä uutuuksia Flean verkkokauppaan. Käykään kurkkimassa 🙂 Sivuille pääset TÄSTÄ.

 

 

Tags: