Joulustressiä: osa 2312 23 joulu

Tämä on juuri niin kamalaa kuin muistinkin. – Joulun järjestäminen.

Jos itse olet jossain joulun rauha zonessa, niin suosittelen äkkiä painamaan sitä punaista ruksia siellä sivun oikeassa yläkulmassa. Täällä on nimittäin vähän eri mieliala päällä.

Meille on huomenna tulossa syömään kahdeksan henkeä. Yksi on kasvissyöjä, toinen ei syö kalaa, kolmas on nirso kuin mikä ja loput ei halua jouluruokaa.

Viime kerralla vannotin itselleni että tänä vuonna aloitan koko touhun valmistelun jo vähintään syyskuussa.
No 23.12 on aika lähellä sitä eikö?

Oliko myös fiksu idea yrittää tänään heti Stockmannin auettua ruokaostoksille herkkuun. Aika moni muukin oli nimittäin päättänyt tehdä niin.
En olekaan ennen seissyt ruuhkassa parkkihallissa pääsemättä edes puomista sisään. Typerä Julia olisi sinun pitänyt tietää paremmin – huutelin itselleni ja teki mieli antaa pari litsaria perään.  Parkkihalli täyttyi viidessä minuutissa tukkoon, jättäen minulle vaihtoehdoksi vain ahtaan U-käännöksen ja uuden yrityksen Kampin supermarketissa.

Siellä parempi tuuri, mutta tiedättekö sen tunteen kun olette loihtineet kärryyn kaikki 6935 tavaraa kilometrin pituiselta listata ja sitten koko kaupasta on loppunut yksi niistä. – Kuten timjami tässä tapauksessa.

Ei muuta kuin kolmannen kaupan kautta katsomaan ja lopulta hoipertelin kotiin käsissäni neljä niin painavaa kassia että olin ihan varma käsieni lähtevän irti niiden mukana, tai että kaadun ja joka ikinen peruna vierii kassista ulos kauas pois.

Seuraavaksi missio oli viedä kynttilä ukkini haudalle ja se vasta mielenkiintoinen reissu olikin. Isäni oli siunannut meitä läsnäolollaan ja voin kertoa että hän on hieman eriskummallinen mies.  Se reissu oli yhtä kaaosta ja kesti ikuisuuden.

Kun vihdoin pääsin kotiin tajusin, että pitää tehdä neljäs kauppareissu koska ei ole pöytäliinaa – mikä puolestaan muistutti minua siitä että ei ole pöytääkään ja se pitäisi hakea tädiltäni. Lisäksi puolet lahjoista on paketoimatta koska paperi loppui eilen kesken. Nauhaa ei koskaan ollutkaan ja se samperin joulusiivous. – Tekemättä!

Vaikkakin välillä tuntuu, että haluaisin kelata viisitoista vuotta taaksepäin – hypätä huomenna valmiiseen juhlapöytään, hukkua lahjoihin ja olla kantamatta huolta siivoamisesta, lahjojen ostosta ja jokaikisestä piparista, niin taidan silti salaa nauttia tästä vähän ja ihan hyvin minä pärjään (ketä yritänkään huijata?) Kuka nyt ilman pientä stressiä joulun järjestää.
Varmasti huomenna on kiva päivä.

IHANAA JOULUA kaikille <3