Oman elämäni Lambi-mainos 01 loka

Muistatteko Lambi-mainoksen, missä pieni karitsa temmeltää ties missä päin maailmaa vessapaperirullia etsien ja on niin suloinen, ettei mainosta katsoessa voi oikein muuta tehdä kuin hymyillä?
 

Päätin toissapäivänä, että vaikka sohvallakin on aika mukavaa, en tällä kertaa piristyisikään tavanomaisesti vilttien alla karkkipussin kanssa. Kaipasin juuri niiden vastakohtaa – ulkoilmaa, kunnon ruokaa ja lohtulampaita.
Siksipä pienen päiväjumpan ja jättilasagnesta koostuvan lounaan jälkeen lampsin pitkälle iltalenkille raikkaaseen syysilmaan kolmen lampaan luo.

Nämä lampaat ovat rentoja. Juuri sopivia seuralaisia jos on alkavaa syysmasennusta, iloja, tai suruja. Mitä vain mielialaongelmia, tai vaikka kaikki olisi ongelmatonta. Lampaita ei näytä kiinnostavan oikein mikään, ne vain ovat suloisia villapalleroita, jotka tykkäävät rapsutuksesta ja saavat sinut jotenkin aina hymyilemään. Hyvällä tuurilla ne alkavat myös seurata sinua ja mikäänhän ei ole sympaattisempaa kuin lammasjono takana.
 

Posket ihan pihlajanmarjan punaisina, kädet lampaanvillan tuoksuisina ja mieli todella virkeänä palasin kotiin ja olen ollut yksi energiapuuska siitä lähtien.

Ja mikä parasta, jos tulen joskus huonolle tuulelle, voin katsoa oman elämäni Lambi-mainosta. Sitä ottamaani Instagram-videota (@juliatoivola) hellyydenkipeästä lampaasta, joka aina uudestaan jalkaa polkemalla koitti osoittaa miten paljon tarvitseekaan lisää rapsutusta.