MITÄ TYÖKIIREITÄ MUKA? Ihana, kamala yrittäjyys

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finagon kanssa.

 

Sain muutama päivä sitten kommenttiboksiini kommentin, jossa kommentoija halusi tietää puhuessani työkiireistä, että mitä konkreettisesti niillä tarkoitan? Ainakaan blogin välityksellä nuo kiireet kun eivät varsinaisesti kuulemma paista läpi. Lähinnä vaikuttaa siltä, että elämäni on yhtä lomamatkaa ja kahviloissa/ravintoloissa istumista, satunnaista treenausta ja kauneudenhoitoa.

Vastasin, että ymmärrän täysin. Vastasin myös sen, mitä olen vastannut lukuisia kertoja aiemmin. Se mikä näkyy somessa, on vain pintaraapaisu arjesta ja siitä sisällöntuottajan työkuvasta – joka on uskokaa pois, itsellenikin välillä vähän vaikeasti hamotettavissa. (P.s bloggaajien ehkä eniten viljelemä puolustus-sana on pintaraapaisu).
Ymmärsin kommentin täysin, enkä ottanut sitä mitenkään pahalla. ”Bloggaajia” on myös hyvin montaa erilaista. Osa pyörittää isompaa palettia useaan eri kanavaan, osalla se ei vie niin paljoa aikaa. Joku on ehkä saattanut ulkoistaa töitään, toinen taas kirjoittelee enemmän harrastepohjalta. Lupasin avata tätä aihetta hieman enemmän omalta kohdaltani, joten täältä tulee kokonainen postaus aiheesta.

 

 

Tämän tiedän. Olen täyspäiväinen yksinyrittäjä. Modernisti sanottuna. Läppäriyrittäjä. Tietenkään en päivitä jokaisesta kampanjasuunnitelmasta, kuvauksesta, myyntityöstä, tuotestailauksesta, suunnittelusta, tarjouksesta, tulosten raportoinnista, palaverista, asiakastapaamisesta, kirjoituksesta, editoinnista ja kirjanpidosta (thank god for Finago Solo – tästä enemmänpostauksen lopussa) kuvia, mutta tämä kaikki pyörii työarjessa ja yksinyrittäjä vastaa tästä kaikesta tietenkin yksin.
Myy, markkinoi, järjestelee, johtaa, verkostoituu, budjetoi, laskelmoi, tuumaa, tuskailee, tai ehkä toisinaan taputtaa käsiään yhteen onnistuneesta prokkiksesta.

Välillä istun toimistolla tuntitolkulla, välillä juoksen ympäriinsä tapahtumissa tai kuvauksissa. Toisinaan kokkailen ruokapalstaa kotona, tai tuotan sisältöä eri yritysten somekanaviin, tai omiini. Joskus istun kotona lattialla sormi suussa, miettien mitä hittoa olen tekemässä. Välillä saatan olla kuvauskeikalla tai mukana järjestämässä vaikuttajatapahtumia. Joskus otan vapauden lomailla, tai voin aikataulun salliessa käydä vaikka keskellä päivää salilla, mutta useimmiten työajat yrittäjillä (ainakin kaltaisillani) venyvät pitkiksi ja vapaa-aikaa on vaikea hahmottaa. Laskin tätä postausta varten, että tällä viikolla työtunteja kertyi lähemmäs 70 tuntia.

Mutta toisaalta. Edellisellä viikolla pystyin olla muutaman päivän lomalla ja tässä työssä onkin myös lukemattomasti muita plussia ja etuja. En halua kuulostaa siltä, että yritän kuulostaa muka kiireiseltä. Todistella. Vaikka itse saan päättää työajoistani, on minulle annetuilla projekteilla, kuvauksilla ja yhteistyökampanjoilla asiakkaan puolelta omat aikataulunsa. Usein erilaisia prokkiksia on samaan aikaan useita ja ne kaikki yhdessä luovat työkasan, johon kuuluu eri osa-alueita ja kiireiset aikataulunsa. Toisinaan on taas vähemmän juttuja työn alla ja silloin voi näpytellä läppäriään löysemmillä ranteilla.
En koe työni olevan minulle rankkaa. Ehkä henkisesti toisinaan, mutta jokainen päivä on erilainen ja en olisi tässä, jos en pitäisi siitä mitä teen.

 

 

Kun lähdin yrittäjäksi, olin paniikissa. Pelkäsin, että en ymmärrä mistään mitään, enkä aluksi ymmärtänytkään. Minulle piti näyttää kädestä pitäen kuinka laskutetaan, selittää, että mitkä ihmeen alvit, ennakkoverot ja yelit. Miten selvitä ylipäätänsä kirjanpidosta. Silloin kun aloitin, ei ollut moniakaan ohjelmia, sovelluksia ja yrittäjän apukeinoja. Tai ehkä oli, mutta ne eivät ainakaan olleet meikäläisen tiedossa. Kiikutin kuitit kirjekuoressa kirjanpitäjälle ja raapustin käsin autossa kilometrivihkoa. En ollut kuullutkaan verkkolaskutuksesta, vaan väänsin joka kerta Excelissä uuden laskupohjan.
Nykyään kaikki on paljon helmpompaa. P a l j o n helpompaa. 

 

Tällä hetkellä käytän Finago Solo -ohjelmaa, joka on (saanen rehellisesti väittää) yksinkertaisin ja helpoin kirjanpito- ja laskutusohjelma pienyritykselle verkossa. Siinä on kaikki kätevästi samassa.
Finago Solon avulla saa hoidettua myynnit, vastaanotettua ja maksettua ostolaskut sekä kuvattua kuitit. Kirjanpitäjälle aineistot siirtyvät alustavasti käsiteltyinä kirjanpitäjän omaan Procountor-ympäristöön.

Homma on paljon selkeämpää ja tehokkaampaa. Parasta on, että pysyt koko ajan kartalla mitä olet laskuttanut, milloin maksut on suoritettu, mitä maksuja on lähtenyt firman tililtä ja puuttuuko niistä kuitteja. Kaikki tämä toimii kätevästi myös mobiilissa. Ei muuta kuin kuva kuitista ja eteenpäin. Myös asiakasrekisterin avulla laskun lähetys sujuu vain muutamalla klikkauksella 🙂
Nyt kun säästäminen ja sijoittaminen on alkanut kiinnostaa enemmän, tykkään olla todella kartalla kaikista menoista ja kuluista. Hallita järkevämmin koko tätä palettia.
Lue lisää Finago Solosta TÄÄLTÄ.

 

 

 

Oletteko huomanneet. Suomalaisilla on edelleen yllättävän syvään juurtunut mielikuva siitä, että normaali työaika on kahdeksasta neljään ja viikonloput ollaan vapaalla, mutta totuushan on, että työelämä on kovassa muutoksessa ja digitalisaatio luo vaihtoehtoja. 

Minä hyppäsin tähän kelkkaan ja nautin digitalisaation tuomista eduista luomalla itselleen vapaamman tavan tehdä töitä. Moni on ihmetellyt kulkemaani polkua, mutta juuri tämä polku on pitänyt minun mielenkiintoni yllä ja kuljen sitä paraikaa hymyssä suin ja innokkaana. Sisältömarkkinointi on ollut kovassa kasvussa ja uskon sen olevan myös jatkossa, mutta en väitä tietäväni tarkalleen tulevaisuudensuunnitelmia. Ala muuttuu koko ajan, niin muutun minäkin. Varmasti haluan oppia enemmän, kouluttautua. En missään nimessä jäädä paikoilleni tallaamaan. Kehittyminen ja kokemuksien ahmiminen tuo ainakin itselleni suurinta nautintoa.

 

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä. Oletteko te työssänne onnellisia? 🙂 

 

 

Tags:
18 Comments
  • Janeem
    Posted at 20:00h, 19 toukokuun Vastaa

    Mä en ole onnellinen työssäni. Kaupan kassa, kuka voi rehellisesti olla onnellinen siellä?😂 Mulla on kyllä hyvä työpaikka, mutta mielenkiinto ja uuden oppiminen puuttuu täysin. Kävin muodin ja kaupan alaan liittyvän koulun, ja kriiseilen joka päivä että mitä ihmettä sitä seuraavaksi tekis kun työpaikan vaihdos olis seuraava askel. Mutta mihin? Oma asuinpaikka myös rajoittaa mutta etätyötä on loppujen lopuksi aika vähän vielä…

    • julia
      Posted at 10:35h, 20 toukokuun Vastaa

      Seuraavan askeleen ottaminen on kyllä aina niin jännää, mutta toisaalta, ehkä parempi hypätä tuntemattomaan ja kokeilla kun jäädä paikoilleen siihen tilaan, missä ei ole täysin tyytyväinen ☺️
      Tsemppiä kaikkeen ❤️ olen varma, että oma juttu löytyy vielä 💪🏼

  • Elli
    Posted at 12:00h, 20 toukokuun Vastaa

    Hei mistä tuo sun upea paita on? 🙂

    • julia
      Posted at 19:57h, 22 toukokuun Vastaa

      KappAhalista ☺️

  • Henna-Riikka
    Posted at 15:01h, 20 toukokuun Vastaa

    Kiva postaus! Ja ei, en ole onnellinen omassa työssäni. Tuntuu, että jumitan vain paikoillani, enkä pysty kehittämään itseäni enkä pääse eteenpäin. Ahdistaa ajatus siitä, että jumitan tässä koneen edessä seuraavat 50 vuotta. Siksipä hain taas kouluun – kosmetologiksi (mikä ei ole koskaan aikasemmin käynytkään mielessäni, oon kuitenkin 27vee ja korkeakoulun käynyt). Mutta se tuntui oikealta ratkaisulta, kun halusin jotain uutta suuntaa elämään, yrittäjyys myös kiinnostaa paljon, joten se on otollinen ala ryhtyä yrittäjäksikin jos edelleen samat fiilikset myöhemmin! 🙂 Ja tolla alalla ei ole koskaan valmis, vaan aina saa oppia uutta!

    • julia
      Posted at 19:57h, 22 toukokuun Vastaa

      Oi ihanaa, että hait 😍 Ja varsinkin johonkin täysin uuteen, super ❤️💪🏼 Yrittäjyys on kyllä sopinut itselleni täysin, enkä osaisi enää kuvitellakaan muuta tietä 🙈

      Tsemppiä kouluun 😍

  • Taija
    Posted at 18:01h, 20 toukokuun Vastaa

    Toisaalta olen tyytyväinen työhöni, toisaalta en. Työporukka ja -ympäristö on kivat, työ on melko vapaata ja varmuus/vakituisuus on työn plussat. Pienehkö palkka, se ettei mun työtä arvosteta/siinä ei voi edetä ja se ettei perustyö ole lainkaan haastavaa on ne ongelmakohdat. Mutta kun ei oikein tiedä mitä muutakaan voisi tehdä tai riittääkö osaaminen muuhun… Mut pitää vaan alkaa hakea muuta ja kouluttautua lisää!

    • julia
      Posted at 19:52h, 22 toukokuun Vastaa

      Tuo että ei pysty edetä, on varmasti monelle hieman ”innostuksen polkija”, toisaalta jollekin juuri sopiva jos ei halua tulevaisuudesta stressata. Riippuu niin ihmisestä 🙈
      Mutta mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että aina kannattaa oppia lisää ja uutta, eikä koskaan epäillä etteikö muka osaisi ☺️💪🏼

  • Milla
    Posted at 18:53h, 20 toukokuun Vastaa

    Mielenkiintoinen postaus ja toivottavasti tämä vähän selvensi työnkuvaa muillekin, blogihommista näkyy lukijalle vain se postaus ja muu some sen taustalla olevien töiden, suunnitelmien ja yhteydenpidon sijaan. Olen itse työssäni onnellinen, vaikka stressiä riittää välillä ja olisi mukavaa saada enemmän aikaa blogille. 🤔😊 Miullakaan kaikki työ ei näy asiakkaalle, vaan asiakas näkee sen valmiin tuotteen,protokappaleen ja luonnoksen – ei sitä, että yrittäjä on oman firmansa tj, siivooja, sihteeri jne, jos yksinyrittäjästä on kyse. Myös vaatteen valmistus tapahtuu niin, ettei asiakas ole siinä läsnä ja kuten kaikilla aloilla, niin siinäkin voi tulla jotain vastaan. 😊✂️

    • julia
      Posted at 19:38h, 22 toukokuun Vastaa

      Juurikin näin ☺️
      Ihanaa, valmistat siis ilmeisesti vaatteita? Siinäkin on varmasti monta vaihetta mitä asiakas ei näe ☺️

      • Milla
        Posted at 15:37h, 23 toukokuun Vastaa

        Joo, kyllä! 🙂 Pukuompelija olen, teen mittatilausvaatteita työkseni nahkatakeista hääpukuihin. ^^ Monipuolinen työnkuva on kyllä, kaikenlaista olen päässyt tekemään. <3 Vaatteiden ja laukkujen valmistaminen kaavoituksesta, leikkuusta, ompelusta, silittämisestä yms. lähtien tulee tehtyä itsekseen. Projektista oikeastaan asiakkaalle näkyy mittojenotto, suunnittelu osittain, materiaalien valinta ja kangasnäytteet, protokappaleen sovitus ja loppusovituksessa kokonaan valmis vaate. 🙂

  • Päivikki Väkiparta
    Posted at 11:46h, 24 toukokuun Vastaa

    Hyvä postaus Julia! Olen itsekin kokeillut bloggaamista mutta se vaati liikaa itsensä tyrkyttämistä ja kuvauksia enkä jaksanut sitä. Nyt minulla on oma yritys Intiassa ja tarjoan uniikkeja vaatteita mittatilauksena täysin online toimittaen kaikkialle maailmassa. Olen niin onnellinen kun vihdoin saan olla luova ja hallita kaikkea taustapiruna kuitenkin liittyen muotiin. Haahuilin ennen muutaman vuoden miettien mitä tekisin koska en halunnut tyytyä tylsään työhön. Pitää tehdä sitä mikä itseään inspiroi!

    • julia
      Posted at 12:41h, 24 toukokuun Vastaa

      Vau ❤️ Onpa upeaa, ihanaa kun kerroit ja hurjasti onnea oman yrityksen johdosta 💪🏼

  • Julia
    Posted at 14:35h, 24 toukokuun Vastaa

    Tuo on kyllä naurettavaa, että ”normaali” työaika on vieläkin tuo kasista neljään. Olen itse ravintolapäällikkö (pyöritän ravintolaa toimistonne nurkilla vinkvink) ja uskomatonta on se, että asiakkaat ja tavarantoimittajat soittelevat kahdeksalta aamulla. Olen kuitenkin klo 23 asti töissä joka ilta, jonka he hyvin tietävät 🙂 En ehkä ole hereillä vielä kahdeksalta seuraavana aamuna… Välillä se jaksaa kummastuttaa, mutta onneksi pidän puhelintani älä häiritse-tilassa kun nukun. Voivat sitten soitella klo 12 jälkeen 😀 Perhe välillä aluksi ihmetteli, että miten niin olet lauantaina töissä. Kysyin yleensä, että no mitä oli mielessä? Joku kiva ravintola? Kuka siellä on töissä sinua varten? Niinpä.

    Kaikille erilaiset työajat ei ole itsestäänselvyys valitettavasti… Itse nostan hattua bloggaajille, on varmasti raskasta ajoittain pistää itsensä valokeilaan ja ottaa vastaan kaikki kritiikki asioista, joilla ei pitäisi muiden elämään olla mitään vaikutusta.

    Kivaa kesän odotusta!

    • julia
      Posted at 18:25h, 24 toukokuun Vastaa

      Ai pyörität vai? Ihanaa Mikä ravintola näistä? Pitää tulla käymään 🙂
      Moni ystäväni on ravintola-alalla ja siellä tosiaan työajat voivat olla ihan mitä tahansa. Nostan myös ehdottomasti hattua teille ☺️💪🏼

      • Julia
        Posted at 22:15h, 24 toukokuun Vastaa

        Söder 🙂 mieheni on keittiöpäällikkönä täällä ja ruoka on tosi hyvää, tule ihmeessä käymään! Laita vaikka suoraan mulle meiliä nettisivuilta löytyvään osoitteeseen niin varaan hyvän pöydän 😀

        Ja kiva kuulla että rafla-ala saa arvostusta! 🙂

  • Assi
    Posted at 17:49h, 25 toukokuun Vastaa

    Olin kymmenen vuotta alalla, jolle kouluttauduin ylemmällä korkeakoulututkinnolla. Työ vaati jatkuvaa kouluttautumista ja uuden tiedon omaksumista. Työt olivat projektiluonteisia ja välissä saattoi kulua jopa 6kk työttömänä. Joillekin tuo tietty epävarmuus ja jatkuva kilpailuasetelma sopii, itselleni ei sitten lainkaan, ja vei kauan aikaa oppia tämä.

    Tästä huolimatta sain kuulla valtavasti ällistelyä, kun pari vuotta sitten vaihdoin alaa. Nyt teen työtä, joka ei vaadi korkeakoulututkintoja ja on melkoisen kaavamaista, mutta joka on vakituista, nautittavaa ja jossa työyhteisöni on samanhenkistä. Palkkani ei ole suuren suuri, ja ammatti itsessään melko aliarvostettu, mutta nautin tästä NIIN paljon! Suomessa arvostus tiettyä koulutusta ja ammatteja kohtaan on suurta, ja kun hyppää tässä arvostusasteikossa ”alaspäin”, ihmisten on jopa vaikea reagoida. Vieläkin saan kommentteja, kuinka ”tuskin jaksat sitä työtä enää pitkään”. Onneksi ovat väärässä, vihdoinkin löysin ”oman juttuni”!

  • Tiina Tarvainen
    Posted at 21:49h, 27 toukokuun Vastaa

    Miksi ihmeessä kukaan nykyään kuvittelee, että kaikki tekee 8-16 työtä ja viikonloput on vapaata tai voi itse päättää työaikansa.

    Kukaan ei tunnu näkevän, kun sen oman työnsä eikä niitä tuhansia ihmisiä, jotka tekevät esim. kolmivuorotyötä ja saavat kolmen viikon listan näppiinsä, mihin itse ei voi juurikaan vaikuttaa. Eli ovat siis töissä juhlapyhät, arjet ja viikonloput 7-15 tai 13-21 tai 10-18 tai 21.15-07.15.

    Tai te, jotka hihkutte, että onpa kiva mennä kauppaan sunnuntaisin klo 21.30 illalla, no ei ehkä ole sillä työntekijällä kivaa, kun esim. perhe on nukkumassa ja ehkä itse ehdit käydä muutaman tunnin nukkumassa ja oot aamulla 07. taas siellä kaupassa ja näet perheen ehkä sitten iltapäivällä ja vkonloppukin meni jo. Eli vaan kaikki kauppojen aukioloajat ihan vapautetaan ympärivuorokautisiksi hortoilupaikoiksi. Tai ravintolat jne.

    Et voi lähteä kesken päivän kuntosalille tai pitkälle lounaalle tai vaikkapa jäädä ihan vaan kotiin tekemään töitä, kun on niin paska ilma ettet viitsi lähteä sinne tstolle tai kahvilaan.

    Saat perse hiessä painaa huonosti palkattua duunia vittumaisilla työajoilla ja sitten luet näistä yli 100 000 vuodessa tienaavista blogeista kun on niin kiire etten ehdi millään laskuttaa, postata, kuvata, tavata jne.

    Mutta tämä ikuinen dilemma on vaan ammatinvalintakysymys eikä mikään estä minua vaihtamasta tätä ”kutsumusammatissa” olevaa mummojen perseenpyyhintävirkaa, jota kukaan ei arvosta, kun siellä vaan juodaan kahvia ja ollaan epäpäteviä kiireiseen ja vaativaan bloggaajan unelma-ammattiin tai ravintolan työntekijäksi, jos ei sinne tarvii iltavuoron jälkeen mennä aamu 7 takas. Tai ihan miksi muuksi ammatiksi tahansa.

    Taidanpa sanoa heti huomenna itseni irti tästä löysästä hirrestä ja alkaa ihan uuden elämän ja ammatin.

    Ehkä ei sittenkään bloggaaja, kun siinäkin hommassa joutuu oikeesti tekee töitäkin vaan ottaisinkin mallia näistä julkisuudessa olleista nuorista, joita ei huvita tehdä töitä, kun aamulla ei jaksa herätä ja oikeesti kiinnostaa vaan skeittaus. Mutta kuka maksaa niille siitä palkkaa ei kun työttömyyskorvausta ei kun mitä ne saa??? Eläkettä??? 21 vuotiaana???

    Kiitos ja anteeksi tästä vuodatuksesta. Ei ollut oikea paikka tai aika tai alusta tai mikään muukaan.

    Terveisin loppuunpalanut mörkö työelämästä 37 vuoden jälkeen (vitun vanha ja väsynyt ja kateellinen kun kaikilla on niin helvetin helppo ja kiva työ) ite en enää jaksa saatana

Post A Comment