MEIDÄN ENSITAPAAMINEN 07 joulu

*Kaupallinen yhteistyö: Boss

”Miksi Eerikinkatu on niin samperin pitkä” – mietin ja tuijotin tuon loputtomalta näyttävän kadun toisesta päädystä minua kohti etenevää hahmoa. Sydän pomppi kurkkuun kuin linnanmäen vapaapudotuslaite. Se Julia, joka lähti itsevarmana muutama minuutti sitten kotoa, tuntui hajoavan jalkakäytävälle kuin rikkoutunut perunasäkki ja vierivän joka puolelle katua. Teki mieli piiloutua porttikongiin keräämään itseni takaisin perunakasaan, mutta en voinut enää piiloutua lähestyvän hahmon silmien alla.

Monet teistä tietävätkin, että tapasimme poikaystäväni kanssa Tinderissä. Tuossa nykyajan kummallisessa deittisovelluksessa. Minä tietenkin ajattelin sen olevan vain hauskaa ajanvietettä – syy kikatella kavereiden kanssa viikonloppuna baarissa, mutta tämän miehen osuessa näytölleni olin yksin kotona, enkä oikein tiennyt mihin päin sormella näyttöä pitäisi sohia. Huonot kuvat eivät kertoneet paljoa, meillä ei ollut yhteisiä tuttuja, ja lopulta miehestä ihan väärän kuvan saaneena suljin puhelimeni ja annoin olla. Vasta seuraavalla kerralla sovelluksen uudelleen avattuani, tajusin pyyhkäistä tämän mitä ihanimman miehen elämääni.

Mitä jos tuo ihminen olisi ollut fyysisesti edessäni. Olisin kuullut naurun, haistanut tuoksun ja nähnyt hymyn? Tämä mieshän olisi vienyt minulta saman tien jalat ihan alta.
Tinder voi tarjota kattavan valikoiman, mutta ei sitä mihin kiinnitän ihmisissä ensimmäisenä huomiota. Eleet, ilmeet, nauru, tuoksu. Sovellus ei tarjoa asioita mitä voi aistia.

Siinä me siis oltiin täysin muutaman kuvan varassa, mutta onneksi pyyhkäisemälläni miehellä oli sana heti hallussa ja tulimme yllättävän hyvin juttuun. Mies oli kahden viikon pituisella työmatkalla, joten emme voineet nähdä, mutta juttelimme päivittäin tuntikausia, ja joka kerta puhelimeni piipatessa, myllersi mahassani kunnon perhoslauma. Nauroin kotona yksinäisinä iltoina kippurassa miehen vitseille ja päivisin analysoitiin yhdessä kavereiden kanssa meidän viestiketjua. En halunnut rakennella turhaan vaaleanpunaisia pilvilinnoja, mutta aika nopeasti huomasin olevani ihastunut ihmiseen jo ennen meidän fyysistä ensitapaamista.

Ehkä se siis selittää hajoamiseni tuona päivänä ensitapaamisella. Kahden viikon tekstiviestittelyn jälkeen kun mies johon olet ihastunut lähestyy sitä loputonta Eerikinkatua, tuntuu siltä kun asfaltti lähtisi jalkojen alta. Mitä lähemmäs hahmo tuli sitä paremmin hahmotin, miten pitkä mies olikaan, sitten erotin hymyn kasvoilla, haistoin tuoksun sieraimissa ja pian olikin jo tuon miehen lämpimässä halauksessa.

Hyvä kun sain edes moi sanottua.
Jalat edelleenkin vetelinä lähdimme kohti koffinpuistoa. Istuimme tuntikausia nurmikolla, Miehellä oli päällään harmaa paita, missä oli karhun kuva. Myöhemmin sain kuulla, että hän pitää karhuista. Vaihdoimme viinille läheiseen ravintolaan ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, kunnes miehen piti lähteä ystäväporukkansa kesäjuhliin ja minä jatkoin omien ystävieni luokse. Eipä siinä, että sekään olisi riittänyt, näimme nimittäin vielä uudestaan myöhemmin samana iltana ja heti seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja siitä lähtien olimme yhdessä lähestulkoon aina.  

Nyt tuo lähestyvä hahmo Eerikinkadulta ja porttikongissa hajoileva Julia asuvat samassa osoitteessa ja voisin sanoa, että reilun kahden vuodenkin jälkeen on edelleen lauma niitä perhosia mahassa.

Muistatteko te miltä miehenne tuoksui ensitapaamisella? Ihminenhän pystyy tunnistamaan yli kymmenen tuhatta tuoksua ja minusta on mielenkiintoista kuinka kauas jokin tuoksu voi viedä muistoissa.
Muistan miltä tuoksui lapsuudessani kadut Balilla, muistan mummolan eteisen tuoksun, muistan jopa miltä tuoksui lempi kylpyleluni kun olin vasta tarhaikäinen kikkarapää leikkimässä kylpyvedessä My Little Poneilla – ja voin rehellisesti sanoa, että muistan miltä mieheni tuoksui tuona päivänä Eerikinkadulla.

Muistan mieheni tuoksun, vaikka tuo hajuvesi on jo kulunut loppuun, eikä sitä iholle enää suihkutella. Omakin hajuveteni vaihtui noilta ajoilta. Tykkään aloittaa uuden tuoksumuiston uuden ihmisen kanssa – kuulostaako hassulta?

Tällä hetkellä käytössä on kolme tuoksua, mistä uusin suosikkini on Boss The Scent for her Intense. Uusi intensiivinen versio The Scent for her –tuoksusta. Tykkään tästä viettelevän itämaisen kukkaisesta tuoksusta jopa enemmän kuin aiemmasta versiosta. Ripaus hunajalla kuorrutettua persikkaa ja osmanthus kukkaa tuo mukaan naisellisuutta ja tuoksun öljyjen konsentraatiota nostamalla tuoksusta on saatu myös pitkäkestoisempi ja saan nuuhkia yhtä suihkaisua useita tunteja.

Toinen mitä nuuhkin on poikaystäväni The Scent Intense –tuoksu, sekin edellistä versiotaan intensiivisempi. Itämaisen puinen ja hieman nahkainen tuoksu on vahvistettu maninka-hedelmällä ja lisätty mausteisuutta kardemumman ja vaniljan avulla.
Niin koukuttava.

ARVONTA
♦ Saan arpoa kolme ihanaa BOSS tuoksupakettia ♦
OSALLISTUMINEN: Kerro kommenteissa mieleen jäänyt treffikokemus tai merkittävä hetki tärkeän ihmisen kanssa, niin olet mukana arvonnassa. (Muista sähköpostiosoite).

Kilpailu päättyy 14.12 klo 06.30
Kilpailun säännöt löydät täältä.
Onnea 🙂