KANKEAA KAUPANKÄYNTIÄ DOHAN MARKETISSA? 14 marras

*Qatar Airwaysin järjestämä PR-matka*

Minä: Could you please help me?
Maustekaupan miesmyyjä Dohan torilla: No.

Okei, juu. Mitenköhän saan nämä mausteet punnittua kun vaakakin on kauppiaan tiskin takana. Meille oli sanottu ennen torille menoa, että pitää sitten tinkiä puolet hinnasta, mutta miten tinkiä yhtään mistään kun ei saa edes koko tuotetta ostettua?
Vai onko tämä sittenkin vain erittäin nokkela myyntikikka? Olla ensin myymättä ja sitten kun vastahakoisesti suostuu, niin ei turisti varmana uskalla enää mitään alennuksia udella.

Myyjä osasi kyllä ihan hyvin englantia, eikä hänellä silloin ollut muita asiakkaita, joten jäi hieman epäselväksi miksi hän ei ollut kovin avuliaalla tuulella. Ehkä kulttuurieroja? Yritimme kuitenkin olla ystävällisiä ja hymyillä. En halunnut loukata ketään ja tottakai pitää kunnioittaa myös paikallisten tapoja 🙂 Saimme kuitenkin lopulta oppaamme avulla myyjän kauhomaan meille erilaisia mausteita pusseihin eikä maksanut kuin kaksi euroa. 

Dohan marketti Souq Waqif oli muuten kyllä todella kiva – jos ei lasketa pieniä hankaluuksia maustekaupan myyjän kanssa, sekä erästä naismyyjää joka ei suostunut myymään Sabinalle tyynynpäällistä ilman, että tämä ostaisi myös maton ja ties mitä muuta sen kanssa. Kaikki muut kauppiaat olivat kuitenkin oikein kivoja.
Varsinkin taatelikaupan mies joka tarjosi vesipullloja ja jaksoi vastailla meidän taatelikysymyksiin ja kertoa eri makeusasteita. Nämä taatelit osoittautuivatkin ehkä parhaimmiksi ostoksiksi koko matkalta.
Poikaystäväni kysyi olenko varma, ettei taateleihin ole sekoitettu toffeeta kun vein niitä kilon kotiin tuliaisina. Kahta eri taatelilajia ja molemmat niin suussasulavia, että maistui lähes karkilta. Olisi pitänyt ostaa enemmän näitä. Toisesta taatelirasiasta näkyy jo pohja!

Souq Waqif marketissa ei ollut liiaksi tungosta, eikä lähes kukaan kaupitellut väkisin mitään. Siellä myytiin ihan kaikkea matoista mausteisiin ja koruista lastenleluihin. Marketissa oli myös monia kahviloita ja ravintoloita ja me söimmekin Persialaisessa ravintolassa nimeltä Parisa, mikä oli aivan upea! Pitkä koristeltu käytävä johdatti kauniiseen ruokasaliin, jossa oli suihkulähde, pöytiä ja loosseja. Niin kaunis kaikkine yksityiskohtineen. Parisassa oli jopa salahuone. Lattiasta kattoon täynnä käsintehtyjä koristeita. Tuntui hyvin ruhtinaalliselta. Täältä ei tietenkään saanut alkoholia ruuan kanssa, mutta tilasimme erilaisia mehuja ja mielestäni ruusuvesi mocktailini oli oikein hyvä, vaikka muiden mieleen siinä oli hieman liian kummallisia makuja. 

Ruoka oli hyvää ja alkupalat varsinkin maukkaita. Kannattaa käydä pyörähtämässä täällä jos joskus olette Dohassa 🙂 

P.s muistakaa ostaa kotiin taateleita!