JÄLLEEN YHDEN LAUKUN TARINA 10 touko

Hassua miten sitä alkaa himoitsemaan jotain heti hitusen verran enemmän, jos se ei olekaan niin helposti saatavilla.
Olin etsinyt itselleni jo pidemmän aikaa ruskeaa laukkua. Sellaista, mikä menisi läpi talvet ja kesät, sellaista, missä olisi ehkä muutamaa eri ruskean sävyä – että menisi sitten varmasti kaiken kanssa.
Tällaiseen törmäsin Louis Vuittonin katalogissa. Uuteen tulokkaaseen Dauphine nimiseen laukkuun pienemmässä koossa. Tietenkään laukkua ei ollut saatavilla Helsingin liikkeestä, itseasiassa siihen oli oikein jonotuslista. 

Samperi, tottakai mieleni perukoissa materialisti-piru nosti tämän  ”vaikeasti saatavilla olevan laukun” nyt vieläkin korkeammalle jalustalle ja kuiski korvaani, että tämä on nyt se oikea. 

Kävin laukkua jopa pikaisesti kyselemässä Macaosta (Macaossa LV-liikkeitä oli lähestulkoon joka nurkassa), mutta ei. Loppu kaikkialta. Ei siinä, että olisin laukkua kalliimpien hintojen takia edes ostanut Kiinasta, olisin halunnut ihan vain uteliaisuuttani kokeilla, enhän ollut nähnyt laukkua kuin pelkästään kuvista.

Muutama päivä reissun jälkeen sain Helsinkin LV -liikkeestä puhelun, jossa iloinen myyjä kertoi, että laukku olisikin jo yllättäen saatavilla. Haluaisinko tulla kokeilemaan?

No tietty halusin.
Ja ostopäätöksestä tarvitsee tuskin erikseen kertoa, sehän näkyy kuvissa olalla. 

Tarinan pointti: jos laukkua olisi ollut pilvin pimein hyllyllä, olisiko se ollut mielessäni niin himoittava. Olisinko ehkä jopa jättänyt ostamatta, tai vertaillut vielä rauhassa ennen ostopäätöstä muita ruskeita laukkuja? Luultavasti. Nyt menin täysin tähän oh, niin spesiaali laukku, niin vaikeasti saatavilla -kikkaan. 

Eipä siinä, tiedostin sen ja annoin silti tapahtua 🙂 Mitä enemmän olen käyttänyt laukkua, sitä enemmän olen vakuuttunut, että onneksi ostopäätös oli täysin oikea.

P.s Iso plussa laukun säädettävästä hihnasta.