Archives
 

08 heinä 2018

Posted at 08:30h in Yleinen by
1 Like

 

Olenko outo kun nautin aikaeron tuomasta ennenaikaisesta heräilystä ja nukahtelusta?
Varsinkin silloin kun jetlag herättää minut klo 05.00 täysin pirteänä muiden vetäessä vielä sikeitä.

Siinä on kaikki aika heittää juoksukengät jalkaan ja lähteä aikaiselle aamulenkille katsomaan miten kaupunki herää yöunilta, tai voi lukea kaikessa rauhassa kirjaa, tehdä työjuttuja ja kokkailla aamupalaa pitkällä kaavalla.
(Paras jetlag muistoni oli kun reissulta palattuamme lähdimme poikaystäväni kanssa skeittaamaan pitkin aamussa sarastavia Helsingin katuja).

Ehkä tykkään jetlagista siksi, että minulla on usein uniongelmia ja unen saanti iltaisin ei ole niin yksinkertaista. Kun on herännyt jo aamuviideltä ja touhunnut koko päivän, tuntuu silmäluomien painaminen älyttömän ihanalta. Painaessasi pääsi tyynyyn tiedät, että nukahdat 100% varmuudella. Ei tarvitse pyöriä ja pelätä että saako tänä yönä kuinka nopeasti unta.

 

 

Kanadassa nukuin koko viikon Airbnb kämppämme epämukavalla sohvalla ja salaa hieman jännitin tulenko saamaan siinä ollenkaan unta. Yllätyksekseni nukuin joka yö yhtä sikeästi kuin koko muumitalo yhteensä talviunia.
Aamuisin kävin juoksemassa lenkkejä läheisen Calgary joen rannalla, tein töitä ja nautin omasta ajasta. Kun muut heräsivät olin saanut jo urheiltua ja tehtyä töitä. Koko päivä oli aikaa tehdä kaikkea muuta.

Suomessa puolestaan nautin iltaväsymyksestä ja siitä, että nukahdin poikaystävän kainaloon Netflix-sarjan ensisekunneilla. Aamuisin heräsin yllättävän myöhään (n. klo 07) mutta täysin virkeänä. Nyt jetlagista ei ole enää tietoakaan ja ollaan täysin Suomi-ajassa. Toisaalta ihan kiva, nimittäin ollaan kohta isolla kaveriporukalla mökillä ja sama unirytmi muiden kanssa on ehkä tähän hetkeen ihan ok homma 🙂

 

 

Onko muita jetlag-faneja?

 

Dress & bag – & Other Stories
Shoes – Hermes
Tags:
Print page
1 Like

05 heinä 2018

Posted at 06:39h in Yleinen by
0 Likes

 

Joka vuosi sama ongelma. Vietänkö heinäkuun ensimmäisen viikonlopun festaritunnelmissa Ruisrockissa, vai jatkanko hyväksi todettua Regatta-perinnettä Hangossa?

Hanko on aina ollut itselleni ykkösvalinta. Sen verran hauskoja muistoja on kertynyt vuosien varrella, että jos en Regatassa pääse edes pyörähtämään, niin tuntuu kuin olisi iso aukko kesäriennoissa.

Ylistetty Ruisrock taas on hurmannut minut vähän jälkijunassa ja festarijalka vipattaa yhä enemmän kohti Turkua ja takuuaurinkoista Ruissaloa.

Samperi. Jaksainko käydä molemmissa?

 

 

Minulla on nyt peräti neljä vaihtoehtoa

  1. viikonloppu Hangossa
  2. Viikonloppu Ruississa
  3. Puolet viikonlopusta Hangossa, puolet ruississa
  4. Torstai Hangossa, perjantai kotona (keräämässä voimia) ja lauantai Ruississa

Alan kallistua vaihtoehto neloseen (koska olen ahne, mutta en jaksa kaikkea).

 

 

Katsotaan miten käy! Veikkaan, että blogissa tulee olemaan pe-la hiljaista, mutta touhuja ja toiv sekä Regatta, että festarihulinoita Ruissista voi seurata Instagramin puolella @juliatoivola

 

 

Dress – H&M
Bag – Chanel (Lainattu Kiralta)
Sunglasses – Celine
Shoes – Superga
Photos: Kira Kosonen
Tags:
Print page
0 Likes

03 heinä 2018

Posted at 07:35h in Yleinen by
0 Likes

 

Lueskelin omia postauksiani taaksepäin ja tajusin niiden olevan aikalailla matka-aiheisia pintaraapaisuja, reseptejä tai asupostauksia ilman sen kummempaa aihetta.

Puolustuksekseni: matkapostaukset on reissukiireissä ollut helpompi pitää matkavinkki-tyylisinä, reseptien väliin ei hirveästi kuulu vuodattaa päivän vitutuksia ja asupostauksia tehdessä tuntuu, että aivot ovat olleet ihan kesälaitumilla. Joskus on helpompi vain höpistä niitä näitä kun pää ei osaa yhtään runoilla.
Small talkia, vaikka en edes pidä koko small talkista.

 

Joten mitä minulle sitten oikeasti kuuluu?
Älkää odottako mitään jymypaljastuksia. En ole eronnut, raskaana tai ostamassa asuntoa Alaskasta.

  • Olen kompuroinut arjen ja loman välimaastossa. Hieman jetlageissani ja vähän uupuneena. Tuntuu ihanalta olla kotona ja vieläkin kivemmalta, ettei kalenterissa ole reissuja mailla halmeilla.
  • Olen tuskaillut (jälleen) blogisivujen kanssa. Onneksi pian on tulossa tähän hommaan kunnon muutoksia.
  • Olen tuijottanut jääkapin valoa ja taistellut käynkö kaupassa ostamassa sen täyteen terveellisiä raaka-aineita vai tilaanko hampparin Woltista. Ensimmäinen onneksi (ja yllätyksekseni) voitti.
  • Olen ollut erittäin laiska kuntoilija. Käynyt muutaman kerran lenkillä, mutta viime salikerrasta on niin kauan aikaa, etten edes muista kuntosalini osoitetta.
  • Olen nolannut itseni totaalisesti tiputtamalla pikkarit taskustani kaupan kassalle.
    Selitys: olin kavitaatiohoidossa Kurvilassa, missä geeliä levitetään hoidon ajaksi ympäri jalkoja. Geeli sotkee lähes poikkeuksetta aina pikkarini limaisiksi, mutten silti koskaan muista ottaa vara-alkkareita mukaan. Eilen lähtiessäni hoidosta ajattelin, että voin ihan hyvin ajaa autolla kotiin kommandona. Pitkän hameen, sekä pitkän takin alta ei varmasti vilahtaisi mitään yhden ajomatkan aikana. Tungin geelipikkarit taskuuni, koska minulla ei ollut laukkua, eikä varsinkaan mitään muovipusseja mukana ja unohdin koko jutun samantein. Ennen automatkaa kävin isohkossa ruokamarketissa ostamassa vettä ja tottakai kaivoin siinä ruuhkajonossa sitten lompakkoani taskusta ja vedin pinkit limaiset pikkarit lompakkonijatkeena siihen tiskille. Ne olivat tarttuneet lompakon vetskariin – eivätkä muuten ihan hevillä irroneet. En voinut tunkea lompakkoa takaisin taskuun, koska vesipullo piti maksaa, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pää samanvärisinä kun ne pinkit pikkarit, kiskoa epäilyttävän limaisia alushousuja irti lompakostani kaikkien nähden siinä kassajonossa. Päälläni oli pitkä trenssitakki ja voin vaan kuvitella, että sivusta seuranneet pitivät minua vähintään maksullisena. Juuri keikalta tulleena.

 

 

Mitä teille kuuluu? 🙂

 

 

Jumpsuit & bag – Mango
Sunglasses – Gucci
Shoes – DinSko
Photos: Mona Salminen
Tags:
Print page
0 Likes