kaupallisessa yhteistyössä DNA:n ja Indieplacen kanssa

 

Kännykkäni on normaalia enemmän kiinni laturinpiuhassa. Ruutuaika on tuplaantunut ja kalenterissa lukee vain videopalavereita. Viikonloput vietetään etätreffeillen ystävien kanssa erilaisten applikaatioiden avulla ja arkisin hikoillaan olohuoneessa, tuijottaen treeniohjeita kännykän ruudusta. Langattomista Galaxy Buds kuulokkeista kuuluu tutun valmentajan ääni. Tulee kotoisa olo. Melkein kuin olisi omalla salilla.

Elämme nyt erikoista aikaa ja sitä Saulin kuuluisaa vähemmän fyysistä, mutta enemmän henkistä läheisyyttä haetaan nyt älylaitteiden avulla. Kun kaikki yhteydenpito tapahtuu teknologian avulla, ei olekaan enää pahe maata lauantai-iltaa sohvalla puhelin kourassa tuntitolkulla. Päinvastoin siitä on tullut se ihana hetki, kun linjoilla on paras ystävä ja kummipoika Etelä-Afrikasta, tai koko ystäväporukka Suomesta. Kippistelette, pelaatte pelejä, vaihdatte kuulumisia, mutta kaikki omilta sohvilta käsin, verkkareissa.

 

 

Kuten sanoin puhelin on aika kovassa käytössä. Vaatii hieman enemmän laturia ja ruutuaika hipoo taivaita, mutta se on nyt täysin sallittua. Ja enpä ole muuten koskaan ollut näin iloinen, että minulla on kourassa toimiva älypuhelin Samsung Galaxy Note 10+ ja korvissa Samsung Galaxy Buds-kuulokkeet, joiden avulla voi pitää yhteyttä läheisten kanssa.
Olen muuten huomannut, että miltei kaikki applikaatiot ja yhteydenpitotavat toimivat paremmin kuulokkeiden avulla. Ääni kuuluu paremmin eikä rätise. Langattomat Galaxy Buds -kuulokkeet ovat olleet muutenkin iso helpotus niin töiden, ystävien ja treenien kanssa.

 

 

Voittamattomia kombinaatioita kuulokkeiden kanssa ovat mm:
– Juoksulenkki ja energisoiva musiikki korvissa ja saa askeleen tuntumaan lennokkaammalta.
Pidän myös siitä, että Budsien kosketusalustan kautta on mahdollista vaihtaa kappaletta, vastata puheluihin ja käyttää äänikomentoja. Ei siis tarvitse kesken juoksun hidastaa vauhtia ja alkaa kaivaa puhelinta taskusta.

– Kotona siivoaminen/puuhastelu, äänikirjat tai podcastit korvissa. Edes imuri taustameluna ei haittaa, sillä adaptiivinen kaksoismikrofoni vähentää ympäristön ääniä.

– Kotitreeneissä valmentajan kannustus kuuluu tehokkaampana ja Budsien muotoilu on sen verran hyvä, että ne pysyy korvissa vaikka hyppisit burbeita.

– Videochateissa ystävien äänet ei rätise ja palaverit sujuu helposti ilman taustamelua.
Yhdellä latauksella voi käyttää kuulokkeita kuusi tuntia, eli ei haittaa vaikka treffit ja palaverit venyisi monta tuntia.

– IG-live kokkailuja katsoessa ei kuulisi mitään ohjeita siinä kaikessa pannujen paiskomisessa ja liesituulettimen hurinassa ilman kuulokkeita.

 

Tsekkaa DNA:n sivuilta TÄÄLTÄ tarjous, jossa Samsung Galaxy Note10 ja 10+ ostaja saa Galaxy Budsit kaupan päälle.

 

 

P.s muistathan puhdistaa myös kuulokkeet oikeaoppisesti ja kunnolla.
Kuulokkeet voivat olla aikamoinen bakteeripesä ja myös äänenlaatu pysyy parempana kun turhat roskat on putsattu pois kuulokkeista.

  • Käytä pehmeää, kuivaa ja nukkaamatonta liinaa.
  • Irrota kuulokkeen silikonipäällinen ja putsaa myös se liinalla tai vanupuikolla.
  • Puhdista mikrofonien ja kaiuttimien verkot varovasti kuivalla vanupuikolla tai harjalla.
  • Puhdista myös latauskotelo pehmeällä, kuivalla ja nukkaamattomalla liinalla ja poista mahdolliset roskat liitännästä puhtaalla, kuivalla ja pehmeäharjaksisella harjalla.

 

 

» Karanteenini on ohi, mutta kaikki on silti ihan samanlaista.

» Kävelen kadulla ja huomaan pidättäväni hengitystä vastaantulevan kohdalla.

» Kaupassa tartun ostoskoriin ihan uudella tekniikalla – pujottamalla korin kyynertaipeeseen siihen miltei koskematta.

» Hymyilen kun kassajonossa jonotetaan turvavälien kanssa.

» Luen, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimien johtaja ehdottaa alkoholinmyynnin lopettamista. 

» Yllätyn kun mietin heti, että kannattaako nyt kuitenkin käydä varmuuden vuoksi Alkossa – vaikka juuri sanoin miehelleni että koitan vältellä satunnaisia punaviinilasillisia.

 

 

 

» Naksautan niskani totaaliseen jumiin kotipilateksen parissa.

» En pysty kääntämään päätä miltei kahteen päivään.

» Kun parannun, tanssin ympäri asuntoa ja ärsytän Aleksia.

» Pidän oman kokkausliven Instagramissa.

» Unohdan maustaa kanan ja palohälytin rupeaa soimaan. Olen silti onnellinen, että sain annoksen valmiiksi, enkä polttanut koko taloa. 

» Katsotaan Tiger King -dokumenttisarjaaa ja hoetaan ”mitä hittoa mä just näin”  kilpaa Aleksin kanssa.

 

 

» Odotan uutta tilaamaamme imuria enemmän kuin mitään muuta.

» Laitan karvatakin ja normaalit vaatteet ulos ja hävettää. Vainoharhaisesti mietin kaikkien katsovan, että mihin juhliin tuokin on menossa. 

» Juon ihan liikaa kahvia.

» Ikävöin mökkisaunaan.

» Kylpyhuoneemme käsisaippua ei ole koskaan tyhjentynyt näin nopeaa vauhtia.

 

(Kuvat: Etelä-Afrikka, Paarl LaBellaVita 2019)

 

» Mietin, kuinka harvoin olen pessyt käsiäni oikeaoppisesti ja kunnolla ennen tätä virusta.

» Himoitsen erilaisia lakukarkkeja. 

» Tiputan hiuspantani vessanpönttöön siivotessa.

» Herään joka aamu viimeistään 06 ilman herätyskelloa ja tajuan nukkuneeni todella hyviä yöunia.

» Tajuan myös, että karanteenioloissa on ollut positiivisia vaikutuksia. Tietynlainen työstressi ja suorittaminen on miltei kokonaan poissa. 

 

Miten teillä on sujunut siellä?

 

Tags:

 

Hei terveiset täältä Kapkaupungista. Tarkemmin ystäväni talon vierashuoneen sängystä, jossa olen makoillut nyt liikkumatta lähemmäs 40 tuntia.

Hassua, että matkalle lentokentälle vielä mietin, että olen kyllä onnekas kun ei ole pitkään aikaan joutunut matkustamaan sairaana. No, tottakai sillä samaisella sekunnilla kun astuin koneeseen, tunsin miten kroppani alkoi kuumeilemaan – eikä oloa varsinaisesti auttanut vaihto Istanbulissa ja painavan kamera/läppärikassin raahaaminen läpi eri terminaaleja.

Tilanteesta teki todella epämukavan lentokoneessa vietetty yö. Korkeassa kuumeessa olo kun on epämukava mitä pehmeimmässäkin sängyssä, mutta lentokoneen pienessä penkissä ja pikku turbulenssissa se oli oikein mielenkiintoista. Joka paikkaan särki, oli kylmä ja hiki, kuiva yskä, nieleminen tuntui kun söisi partateriä. Penkki sattui, vaatteet sattui. Jopa silmämuuniin sattui. Istuin vilttikasan alla, itseäni keinuttaen, täristen ja hourien. Näytin muumilaaksosta sienipäissään karanneelta möröltä.

 

 

Kirosin saamani viruksen ja yritin saada itseäni terveeksi ajatuksen, lääkkeiden ja veden avulla. Turha toivo. Kun vihdoin pääsin perille ja sain kuumemittarin kainalooni, näytti se 40 asetetta.
Ja siitä seuraavat 40 tuntia olikin sitten täysin vuoteen oma. 

En kyllä muista milloin viimeksi olisi ollut noin korkeaa kuumetta. Kuume pysyi sitkeästi pari päivää 40 asteessa, kunnes laski tänä aamuna hieman ja nyt olo alkaa jo pikkuhiljaa normalisoitua. 

Taisi olla influenssa ja arvatkaa vain onko tuolla viruksella jo seuraava uhri haavissa. Siinä se mieheni makaa vieressäni vitivalkoisena hikikarpalot otsalla. Naureskelin vain, että läpsystä vaihto. Tervemenoa. 

Toivottavasti pikku Leon ei vain tule kipeeksi. On hankalaa pitää etäisyyttä kun tekisi vain mieli halia tuota söpöä pikkuista, mutta onneksi tässä on vielä kaksi viikkoa aikaa.

Palaillaan paremmilla energioilla ja kunnon kuvilla myöhemmin 🙂

P.s Olenkohan mä nyt se tyyppi joka sairastutti koko lentokoneen?

Tags: