En sanoisi, että analysoin omaa tai muiden käytöstä paljoakaan. Olen vähän enemmän sellainen ”kaikki tekee virheitä ja antaa kukkien kukkia” –tyyppiä, mutta toisinaan on kai ihan ok miettiä omia käytösmallejaan ja koittaa petrata niissä. Itsensä liika ruoskiminen nyt ei johda mihinkään, mutta aina voi koittaa olla hitusen ”vähemmän ärsyttävä” versio itsestään.

 

  • Ärsyttää kun en pysty työskentelemään ollenkaan jos joku istuu takanani ja saattaa nähdä vilauksen läppäristäni. Käyttäydyn ihan kun Photoshopin tai Wordin tilalla olisi jotain pornoa. Lentokoneessa ja muilla julkisilla paikoilla käytän näytönsuojaa ja väännän itseni omituisiin kyyryasuntoihin, jotta pystyn työskennellä mahdollisimman oudosti näytön päälle kumartuneena. Toimistolla minun oli ihan pakko saada nurkkapaikka.
  • Kun en kuukausiin ole saanut aikaiseksi varata hammaslääkäriä vaikka sattuu ylähampaaseen melkein joka kerta kun syön. Mitä oikein luulen, että kipu lähtee itsestään pois, jos annan vain olla?
  • Ärsyttää etten soittele tarpeeksi usein ystävilleni tai.. oikein kellekään muulle kun poikaystävälle. Tottakai whatsapp viestejä lähetellään tiuhaan tahtiin, mutta miksi en voisi ilahduttaa esim. Mummia useammin yhdellä puhelulla?
  • En näytä tunteitani helposti.
  • Äryttää tapani huomaamatta vähätellä muiden ongelmia. ”Älä huoli, ei tämä varmasti ole niin iso juttu, nuku sen yli ja huomenna kaikki paremmin”. Se mikä itselleni on helposti yli nukuttavissa, vai olla toiselle kunnon painajaista. Koskaan voi tietää miltä toisesta oikeasti tuntuu.
  • Ärsyttää, etten tajua, miten suorasukainen huumorini voi olla toisille liian suorasukaista.
  • Olen myös todella suorasanainen ja joskus juttuni voisivat kaivata pientä suodatinta.
  • Ärsyttää kun en muista seisoa ryhdissä.
  • Ärsyttää kun pelkään ottaa koppia 😀  Olen diagnosoinut itselleni lentävien asioiden fobian. Pelkän ”ota koppi” lauseen kuuleminen saa minut kiljumaan ja suojautumaan kuin pommiuhan alla.
  • Kun olen epävarma kirjoittamaan englantia.
  • Joskus saatan jahkailla.
  • Kun en ole opiskellut tarpeeksi. Olisi niin paljon kaikkea opittavaa ja asioita missä haluaisin kehittää itseäni, mutta en saa aikaiseksi käydä edes pieniä kursseja.
  • Ärsyttää kun vaatekaupassa saatan ostaa turhan vaatteen, vaikka pitäisi enemmän miettiä omaa kulutusta ja vaateteollisuuden ympäristövaikutuksia.
  • Voisin olla järkevämpi rahankäyttäjä.
  • Kun isoissa tilaisuuksissa mistä en tunne paljon porukkaa ahdistaa, enkä tiedä miten päin olla. Jonain päivinä olen mieluummin yksin vessassa kun minglaamassa luontevasti skumppalasi kädessä ihmisjoukossa. Small talkissa voisin petrata.
  • Ärsyttää, että olen paha fomottaja, eli ystäväporukassamme kun on vähän väliä ties mitä kekkereitä ja ”fear of missing out” on niin kova, että illat venyy välillä vähän liiankin pitkiksi ulkona, vaikka oikeasti minulla olisi ihan hyvä olla vain poikaystävän kanssa kotona.
  • Ärsyttää kun olen itsepäinen. Syytän Oinas horoskooppiani, jolle tyypillinen itsepäisyys saattaa nostaa pässinpäätään kun olen läheisten seurassa. Väitän siis kyllä vastaan jos olen eri mieltä jonkun kanssa, mutta onneksi tätä käy vain niiden ihan lähimmäisten kanssa. Silti, miksi en voisi antaa vain olla?

 

Alanko kuulostaa jo ihan vittumaiselta persoonalta? Ehkä, luultavasti, mutta ei se mitään. Mieluummin olen osa-aikavittumaisuutensa tiedostava kuin se tyyppi joka ei osaa ollenkaan nähdä omia ärsyttäviä puolia 🙂

 

Mitkä on teidän ”ärsyttäviä tapoja”?

 

En todellakaan viiletä tuolla napa paljaana  kesäisessä raita-asussa – itse asiassa tulee kylmä, kun edes katson näitä kuvia. Vaikka aurinko porottaa siniseltä taivaalta, istun huonoryhtisenä sohvalla viltin alla ja juon inkivääriteetä koittaen olla huomioimatta flunssaa joka kolkuttelee ovella. Tai ehkä paremmin sanoen raastaa kurkkuani raastimella hyvin huomionhakuisena.

Ehkä viikonlopun Blockfestit veivät viimeisimmätkin voimat? Yritin jarrutella tänä kesänä festareiden kanssa ja osallistua jokaiseen vain yhdeksi päiväksi, mutta Blockit mentiin pitkän kaavan mukaan ja lopeteltiin kesä näyttävästi isolla kaveriporukalla tanssien ympäri RatinaStadionia ja sen lähimaastoja sekä perjantaina, että lauantaina.

.. ehkä se oli sen arvoista 🙂

 

 

Top & Pants – Mango
Bag – H&M
Sunglasses – Furla

Photos: Kira Kosonen

 

Minulla on ollut supervoimia, olen ollut näkymätön, osannut lentää ja päässyt ratsastamaan yksisarvisella. Rakastan seikkailla tuolla hullunkurisessa unimaailmassani ja näenkin lähes joka yö uuden tarinan. Välillä tuntuu että pääni muuttuu öisin videovuokraamoksi eikä koskaan tiedä mikä pätkä on tulossa. Valitettavasti vain kuten videovuokraamoissakin, on tässä uni-Makuunissa myös oma kauhuelokuvaosastonsa. Olen nähnyt maailmanlopun dj-autosta, ollut Pohjois-Korean diktaattorin vankina ja juossut hirviöRölliä pakoon banaaniportaita, mutta sitten on myös se paljon synkempi unimaailma. Ne unet mistä ei kehtaa edes ääneen puhua. Kuolemaa, synkkyyttä ja todella outoja juttuja. Olenko ihan vinksahtanut kun näen näin kamalia painajaisia? Herätessä muistan unet aina selvästi ja unessa ollut fiilis voi seurata tunteja, joskus jopa koko päivän.

 

Kerran näin unta että eräs nuori suomalainen laulaja oli kuollut. Muutama kuukausi unesta olin matkannut Etelä-Afrikkaan tapaamaan ystävääni ja siinä terassilla istuskellessa soitin hänelle uusia suomalaisia kappaleita. Tämän unessa nähdyn artistin tullessa Spotifyssa kohdalle aloin harmittelemaan sitä kuinka surullista on että hän kuoli niin nuorena.
Kun ystäväni kysyi minkä ikäinen hän oli, en muistanut ja koitin Googletella. Vasta kun netistä ei löytynyt yhtäkään artikkelia artistin kuolemasta, tajusin, että koko juttu oli ollut unta. Useita viikkoja olin elänyt ihan omassa unimaailmassa.

Siis ihan oikeasti Unimatti, mitä ihmeen pulveria annat minulle unihiekan sijasta?

 

Olen yrittänyt lukea paljon unista, mutta unikirjat ovat täynnä ympäripyöreitä vastauksia – kuka unia oikeasti voisi edes tutkia? Tämän olen itse huomannut: alkoholi ja stressi aiheuttaa itselläni painajaisia. Jos vältän näitä näen selkeästi enemmän niitä yksisarvisia kuin röllipeikkoja. Mutta tämäkin on aikalaila veteen piirretty viiva. Koskaan ei kuitenkaan tiedä millainen yö on tulossa.

 

Unihalvaus


Painajaisteni pahin muoto. Niin inhottava ja ahdistava. Unihalvaukset ovat viime aikoina vähentyneet, mutta on ollut aikoja kun tuntui, ettei haluaisi näiden takia ollenkaan edes nukkua.

”Unihalvaus on tila, jossa ihminen on hereillä, mutta ei voi liikkua. Kohtauksen aikana hengityslihakset ja silmäluomet toimivat normaalisti, mutta tahdonalaiset lihakset ovat toimintakyvyttömät, niin kuin nukkuessa yleensäkin.
Halvauksen syy löytyy aivoista: unen REM-vaiheessa aivot ovat todella aktiiviset ja unia nähdään paljon, mutta luustolihakset ovat halvaantuneet. REM-unesta havahtuessa vartalo saattaa jäädä unitilaan, vaikka ihminen on täysin hereillä”

Unihalvaukset ovat kuulemma täysin vaarattomia ja on hyvin yleistä, että niihin liittyy painajaisia. Aina kun olen saanut unihalvauksen olen nähnyt painajaista. Usein silmäni ovat siis täysin auki ja näen makuuhuoneemme sellaisena kun se on, mutta painajaisen on läsnä siinä makuuhuoneessa. Milloin tumma hahmo on kuristanut vieressä nukkuvaa poikaystävääni ja yritän auttaa, mutta en saa sormeanikaan liikutettua, yritän huutaa, mutta suusta ei tule pihahdustakaan. Joskus ikkunasta kiipeää sisään ties mikä manaaja, mutta en voi sulkea ikkunoita koska en pysty liikkua.

Kun unihalvauksesta herää, kestää aina hetki kun hämmentyneenä kokeilee toimiiko raajat ja ääni ja sitten tulee valtava helpotuksen tunne. Se olikin vain unta.

 

Millaisia öitä nukutaan teidän makkarissa?

 

 

P.s Melkoista telepatiaa ilmassa kun ollaan kirjoitettu Kiran kanssa näitä unipostauksia. Nauroin ääneen kuin näin, että Kiralta oli tullut tänään samantyylinen postaus. Omani on ollut koko viikonlopun luonnoksissa ja mietin jo hetken voinko tätä edes julkaista. Niin samantyyppiset kuvat ja kaikki. Hassua, että emme olleet kumpikaan edes puhuneet tällaisesta postausksesta tai edes unista ylipäätään viime aikoina. No, tällaista tämä välillä on blogimaailmassa. Samoja ajatuksia ja ideoita tulee väistämättä vastaan vahingossa 🙂 

 

Photos: Mona Salminen