Istun lentokentällä ja odottelen boadrausta. Tai no, syön salaattia ja juon valkkaria. Bordaukseen on vielä aikaa, mutta halusin tulla ajoissa ja nauttia lähtötunnelmasta.
Voiko parempaa fiilistä olla, kuin lähtöperhosia vatsassa ? 🙂

Istun tässä ja mietin, että miten voin pukea parhaiten sanoiksi sen, että nyt kävi kyllä munkki. Tai jos rehellisiä ollaan, niin minun mielestäni oikein kunnon kerroskakku! paksulla kermavaahdolla ja sadalla kirsikalla koristettuna.
Meiliini nimittäin tipahti jokin aika sitten viesti, jossa kysyttiin, että haluanko hyvinvointi-painoitteiselle pr-reissulle Thaimaahan. 

Minun silmissänihän kutsu oli käännettävissä, että haluanko Thaimaahan voimaan hyvin.
Kyllä, kiitos. Haluan. Rehellisesti sanottuna haluan aivan helkkaristi.

Mutta sitä en halua, että kuulostan ihmiseltä joka ottaa nämä tämän työn kivat puolet ja matkat vastaan vain hartioita kohauttamalla ja kertoo muutamalla lauseella parin päivän päästä, että kävi nopsasti pyörähtämässä tuolla Thaimaassa.
Monia työreissuja on jo takanapäin, mutta silti jokainen tuntuu lähestulkoon lottovoitolta. Olen onnekkaassa asemassa, että pääsen työni kautta tekemään sitä mistä tykkään todella paljon. Reissaamaan, näkemään uusia paikkoja ja kirjoittamaan siitä. Vaikka aikataulut ovat tiukkia ja päivät tällaisilla pr-reissuilla (jep, jopa hyvinvointi titteliäkin kantavilla matkoilla) todella pitkiä, nautin silti joka sekunnista.

Kaukokaipuu onkin ollut jo kova. Toivottavasti into välittyy myös sinne ja saan reissulta teille hyvää materiaalia jaettua.
Kohteina tuttu Koh Samui ja Bangkok, mutta täysin uudesta näkökulmasta.

 

P.s Jep. Tiedän, lentopäästöt jos jotkut laskevat aina vähän omaa matkustusintoa. Voisipa päästä paikkoihin jollain päästöttömällä sukkulalla. Tästäkin matkasta aion maksaa lentopäästöveroja, vaikka tiedän, ettei se ole paljoa. Jos on sen verran itsekäs että lentelee ympäri maapalloa, on parempi tehdä asian eteen edes jotain pientä, kuin olla tekemättä mitään. 

 

Nähdään Thaimaassa 😍🌴

Kaupallinen yhteistyö; Vegyu*

 

”Jes! Nää on oikeasti hyviä” – huusin poikaystävälleni kun testasin ensimmäistä kertaa Vegyun tuotteita. Lusikoin suuhuni Marokkolaista kasvistaginea ja mietin ääneen, kuinka pitkään kaupassa onkaan ollut ihan liian kehno valmisruokien vegevalikoima. Nyt hyllyjä olisi piristämässä vegyu tuoteperhe mintunvärisissä pakkauksissa.
Vegyu-brändi lupaa hyvää oloa ja makua sataprosenttisen lihattomasti, mutta muistuttaa myös, että tuotteet ovat tarkoitettu kasvissyöjille, lihansyöjille ja kaikille siltä väliltä. Pääpointtina tuotteissa kai on se, että saat lautasellesi helpolla tavalla lisää kasviksia. Voit syödä ne sellaisenaan, tai lisätä haluamiasi lisukkeita.

Tutkailin tarkemmin marokkolaisen kasvispadan pakettia ja huusin poikaystävälleno vielä perään, että jes! Ei e-koodeja, eikä lisättyä sokeria!
Hallelujah. Onko tässä uusi kiireisen arjen pelastaja?

 

 

Ollaan vähennetty lihan syöntiä ja maitotuotteita meidän taloudessa varmasti ainakin puolella. Kokkaan todella usein kasviksia, koska olen huomannut, että kroppani pitää paljon enemmän kasvisruuasta. Toki kanaa ja kalaa silloin tällöin menee, mutta sanoisin, että nykyään ruokavalioni on jo lähemmäs 70% kasvista. Nämä Vegyun kasvispadat eivät mielestäni lihaa kaipailleet. Itseasiassa ne olivat todella maukkaita sellaisenaan, mutta keksin lisätä marokkolaiset kasvistaginen päälle vielä hieman avokadoa, fetaa ja lusikallisen turkkilaista jogurttia. Päälle ripottelin korianteria ja puristin sekaan lohkon tuoretta liemenmehua. 

Ihan superhyvää. Lupaan.

Ja koska tämä alkuviikko on ollut niin kiireinen, että keittiössä on lähinnä juostu vain keittämässä kahvia, on ollut ihanaa tietää, että jääkapissa odottelee valmiita hyvänmakuisia kasvispatoja. Makuja löytyy kolmea; marokkolaista kasvistaginea, Intialaista kasviscurrya, sekä Italialaista kasvisbolognesea. Nämä eivät tarvitse muuta kuin 2 minuuttia mikroa.

 

 

Entä muut Vegyun tuotteet?
Suosikkejani kasvispatojen lisäksi:

  • Feta-pinaattiuunimunakas (superhelppo brunssiherkku tai välipala).
  • Kaura-porkkanakroketti (tämäkin brunssipöytään jonkun herkullisen dipin kanssa, tai aterian lisukkeena).
  • Rouheinen ruis-spelttipuuro & rouheinen kaurapuuro (molemmat tehty kaurajuomaan, jes!).

Lisäksi Vegyu perheeseen kuuluu juuresvuokia, kasvistaskuja, leikkeleitä (jotka ovat soijattomia, ja joiden proteiininlähteenä on käytetty kotimaisen, vapaan kanan kananmunavalkuaista. Nämäkin olivat hyviä!) Sekä myös eggieitä, eli kananmunapohjaisia nakkeja. Pakko sanoa, että yllätyin näiden mausta! Äitini ja siskoni ovat kasvissyöjiä ja kun kesällä kävin ostamassa meille mökille grilliruokia, ostin heille vegenakkeja. Googlettelin kaupassa mitkä olisikaan parhaimman makuisia kasvisnakkeja ja olin innoissani huippuarvostelut saaneesta löydöstäni. Odotin paljon, mutta petyin makuun. 

Makunsa toki kullakin, mutta itse olen sitä mieltä, että nämä eggiet ovat paljon parempia.

 

Täältä löydät lisätietoa tuotteista.

 

Onko teille Vegyun tuotteet jo tuttuja? Mitkä on suosikkeja?

Tags:

 

Kaupallinen yhteistyö: Lagom*

 

Miksi kahvi ja eväät maistuvat niin paljon paremmalta metsäretkellä termarista ja retkikuksasta nautittuina?
Luultavasti koska metsässä jossain kannon takana ei odottele matcha-kauralattea sinulle vääntävää barista. Et voi valita vitriinistä chiapuddingia, tai tilata laiturille avokadoleipää uppomunalla.
Nautit eväistä koska ne ovat ainoat ruuat mitä sinulla on mukana ja osaat ehkä enemmän olla läsnä niiden nauttimisessa.

 

Ehkä muistattekin kun kaksi viikkoa sitten veimme Kiran, retkikonkarti Eeva Mäkisen ja Lagomin kanssa pienen porukan kollegoita Liesjärvelle telttailemaan ja kokeilemaan ripauksen eräjormailua. Mukana oli Eevi, Sabina, Jenni, ja Yes-Girlit Kriselda ja Petra. Tarkoituksena oli vain rentoutua luonnossa, nukkua yö ulkona, hyödyntää Lagomtuotteet loistavina retkieväinä ja nauttia hyvistä pikku jutuista, joista ei välttämättä osaa täysin kaupungin hulinassa nauttia tai mitkä eivät ole siellä niin helposti toteutettavissa. Mm. Metsäjoogaa, järvipulahduksia, kiireetöntä hengailua, saunomista ja nuotiolettuja.

 

 

Lähimatkailu on pinnalla ja itsekin olen herännyt siihen kuinka helpon ja lyhyen matkan päässä meillä on toinen toistaan upeampia kansallispuistoja. Ehkä sitä ei aina tarvitsekaan spa-lomaa tai kalliita aurinkomatkoja. Joskus riittää kun pakkaa reppuun eväät ja lähtee metsään vain olemaan.

 

Kuten metsäjooga-ohjaajammekin sen sanoi. Luonnossa kaikella on paikkansa. Ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. Luonto elää täysin omaa elämäänsä rauhallisessa tasapainossa.  Sillä ei ole kiire, stressiä, eikä to do -lappusia puihin liimattuna. Siksi luonnolla on todettu olevan niin paljon kehoa ja mieltä rauhoittavia ja tasapainottavia vaikutuksia.
Ja tämän mekin saimme huomata – suurin osa meistä nukahti joogan jälkeen itselleen valitsemansa puun viereen joogamatolle loppurentoutuksessa.
Voiko olla mitään parempaa kun herätä päikkäreiltä avata silmät ja nähdä vain puunlatvojen välistä pilkottavaa sinistä taivasta? 

 

No ehkä.. nimittäin metsäjoogan jälkeiset retkieväät! Luitteko pienenä viisikkokirjoja? Muistatteko miten seikkailijat eivät lähteneet retkelle ilman jotain mieletöntä herkkukoria ja kuinka tarkasti eväät lueteltiin kirjan sivuilla.

 

Saanen matkia viisikkoa:
Välipalaksi meillä oli Lagom Snäkkäriä (eli siemennäkkäriä) Lagomkana-parmesantahnalla. Kinkkua, juustoa, kurkkua, tomaattia, salaattia, paprikaa, sekä kahvia ja teetä termarista. Lisäksi mukana oli Lagom luomu smoothiet kätevistä 120g pusseista. Makuina vihreässä pussissa kvinoa,päärynä, omena, banaani (suosikkini), sekä punaisessa acai granaattiomena, mansikka ja vadelma. (Nämä ovat hyviä koska säilöntäaineettomia, eikä lisättyä sokeria).

 

 

Olin tehnyt kotona meille Snäkkärin päälle Lagomkanaa hyödyntäen tahnan, joka tuntui olevan kaikkien suosikki. Tahnapurkki kaavittiin putipuhtaaksi ja reseptin perään kyseltiin, joten jaetaan se myös täällä:

 

Parmesankanatahna (6:lle)

2 prk Lagom kanafile auringonkukkaöljyssä
1,5 dl majoneesia (suosittelen Hellmann’s majoneesia, se on parasta)
3 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
½ omenaa
¼ pnt rucolaa
50 g parmesania
½ tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria

 

Valuta kanoista öljy pois ja hienonna kulhossa kanafileiden rakenne rikki haarukalla. Lisää joukkoon majoneesi, sitruunamehu ja sinappi ja sekoita. Raasta omena, purista neste pois raasteesta ja lisää joukkoon. Hienonna rucola pieneksi ja raasta parmesan pienellä raastinterällä hienoksi. Lisää rucola ja parmesan tahnan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Mausta tahna suolalla ja pippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita, tai sitruunamehua.

 

 

Paksu Snäkkäri keräsi myös hurraahuutoja ja onkin Lagomperheen uusin tulokas. Gluteeniton ja vegaaninen snäkkäri on tullut kauppoihin nyt syyskuun alussa ja on leivottu suomalaiseen puhdaskauraan ja sisältää 47% on hyvää tekeviä siemeniä.

Psst. Tein tätä kanaparmesantahnaa kotona juuri viikonloppuna lisää ja poikaystävä söi koko tahnan ennätysvauhdissa 😀

 

 

Illallisen söimme nuotion ääressä ja tarjolla oli folionyyteissä kasviksia lohella, tai Lagom-kanalla. Lagom kana on tosiaan sellaista revittyä broilerin rintafilettä purkissa. Vähän niinkuin tonnikala, mutta kanaa ja ihan oikeasti hyvänmakuista ja todella kätevä kantaa retkellä mukana. Makuja löytyy kana vedessä, kana auringonkukkaöljyssä, sekä kanan tomaattikastikkeessa. Jälkkäriksi saimme vielä mitä herkullisimpia notskilettuja.

 

Todella retkiruokaonnellisina kömmimme telttoihimme ja jännitimme saammeko unta. Itse olin laittanut ehkä hieman liikaa päälle ja heräsin yöllä aivan hikipisaroita valuvana, mutta muuten sain nukuttua erittäin nautinnoliset yöunet teltassa.
Aamulla kerättiin kamppeet ja lähdettiin takaisin kaupunkiin ihan uudella energialla. Kiitos tytöt, Lagom, ja Eeva.

 

Onko teille eräjormailu tuttua?


Photos: Minä, Kira & Eeva