Bad day. 30 touko
Pääni on sen verran vinksahtanut, että mitä suurempi vastoinkäyminen, sitä tyynempi olen.
Ihan kuin aivoni blokkaisivat tapahtuneen kokonaan ja erittäisi vereeni jotain rauhoittavaa ainetta samalla 😀
Enkä nyt tarkoita mitään shokkitilaa, vaan pelkkää sellaista hassua tyyneyttä.
Olimme muutama vuosi sitten Barcelonassa ystävieni kanssa ja rannalla makoillessamme joku huomaamattamme vei laukkuni nenämme edestä (ovelat paskiaiset). Sinne meni lempi dkny- laukkuni mukanaan lompakko, meikit, rahat, puhelin ja kamera kaikkine lomakuvineen. Tietysti minua suututti, mutta rupesin silti nauramaan. Viety mikä viety, ei se laukku murehtimalla takaisin tule.
Sitten taas tietyt pienet vääryydet saavat minut raivon partaalle ja saatan taistella niistä pidemmänkin aikaa. En taida olla ihan parhaimmiten ymmärrettävissä oleva ihminen.
Itseanalyysista ei sen enempää, pointti oli kai se, että tänään minulla pitäisi olla huonojen uutisien jälkeen todella huono päivä, mutta minkäs teet- asioilla on tapana järjestyä, miksi tuhlata energiaansa asioiden murehtimiseen, mille ei vain yksinkertaisesti voi mitään.
Tämä on minun tapani. Jotkut kokevat suhtautumiseni asioihin loukkaavaksi, toiset taas helpottuvat kun en itke turhasta.
Miten te käsittelette vastoinkäymiset? Kohauttaako joku muukin olkapäitään ja kävelee pois, vai tuleeko helpommin itkupotkuraivarit? 🙂
Essi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunihania noi kuvat!
RagDoll
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAi että kunnioitan sinua tuosta hyvästä! Itselläni pääsi itku, kun tavarani vietiin kerran baarissa. Olen niin naivi ja sinisilmäinen, että luottamukseni pettäminen tai jokin muu mulkero teko saa helposti surulliseksi.Hassua on, että en suutu helposti. Jos minut saa suututettua, päässäni jyskyttää n. tunnin verran korkeintaan, jonka jälkeen muutun välinpitämättömäksi. Vaikka kuinka haluaisin olla vihainen, varsinkin jos asia on joku vakavempi, en silti pysty siihen sen kauempaa. Hassuinta on, että en ole elämässäni huutanut kenellekkään, en edes suutuspäissäni. Olen mielummin hiljaa, vaikka tekisi mieli kiljua. =D
YANNA
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tyyni tyyli suhtautua tollasiin asioihin on aina ollut ihailtava luonteenpiirre sussa ja se kun osaat silti ajatella tosi fiksusti vaikka mikä olisi! Illalla varmaan maistuu lasi viiniä ja völjyminen sohvalla! 🙂 Se on maailmaaparantava yhdistelmä 🙂
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEikä!? Minä olen myös tiukanpaikan tullen tyyni! Ystäväni aina ihmettelevät sitä, ksoka muuten olen todella tempperamenttinen.
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMinä olisin saanut järkyttävän itkukohtauksen, jos laukkuni oltaisiin varastettu kaikkine tavaroineen! Huh, täytyy sinulla olla rautaiset hermot. Saitko vakuutuksesta korvausta kuitenkin?
Tiia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItse olen niin vainoharhainen ja tarkka että tilanne jossa minulta jotain vietäisiin olisi varmaan melko epätodennäköinen tai he saisivat kiskoa laukun kirjaimellisesti käsistäni, mutta jos niin kävisi että jotain vietäisiin niin olisin kyllä aivan raivon partaalla 😀 Ulkomailla en rannalle edes uskaltanut juuri muuta ottaa mukaan kun vaan muutaman kolikon ja hotellihuoneen avaimen ja hotellihuoneessakin loput rahat ja kaikki tavarat olivat lukitussa matkalaukussa 😀 Vaikka kyse nyt ei itse laukun varastamisesta ollutkaan vaan tulipahan mieleen 😀 Olen kyllä sellainen kontrollifriikki että jos tilanne jotenkin riistäytyy käsistä niin tulen hulluksi 😀
Elena
Posted at 00:00h, 30 marraskuunminäkin rupeen yleensä vaan nauramaan hysteerisesti. eiköhän kaikki meistä oo vähän vinksahtaneita (tavalla tai toisella). voimia sinne!
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhailtava piirre tuo tyyneys 🙂 Itselläni vähän vaihtelee tuo suhtautuminen vastoinkäymisiin. Toisinaan (jos asiat ei mene kuten toivoisin:D) saatan kiukustua oikein kunnolla ja lapsellisesti. Mutta jos oikeasti tapahtuu jokin asia jolle ei mitään voi, mitäpä sitä turhaan stressaamaan. Nyt kun ikää on tullut lisää (haha,olempas jo hurjat 19 vuotta lol) niin olen huomannut, että olen alkanut suhtautua asioihin tyyneemmin. Enää kaikkea ei tarvitse suunnitella minuutin tarkkaan viikkoa etukäteen ja stressata asioista. Ps. Kivaa kun postailet usein :)-Jutta
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEssi,Haha :DRagDoll,Ota nyt sitten näistä selvää, eikö 😀 Minäkin olen todella tempperamenttine, mutta välillä tyyni kuin mikä! Ei tässä itsekkään pysy enää perässä, että miten käyttäytyy jos suututtaa.Yanna,Niinkuin sanoin, lasi (okei tilkka) teki parempaa tänään. Huh, olipa taas päivä. Kiitos olemassaolostasi <3Anonyymi,Noniin! jes, meitä on sitten ainakin muutama :DAnonyymiSain kyllä 🙂 Mikä oli varmasti lievittävä seikka vitutukseeni :DTiia,Arvaappa vaan, olen juuri samanlainen! En luota kehenkään ja olen aina varma, että joku on ryöstöaikeissa 😀 Nämä varkaat olivat todella ovelia, meitä oli iso porukka ja tavaramme olivat kasassa keskellämme, mutta siitä se silti lähti. Enpähän enää ota mm.lompakkoa mukaan rannalle :DElena,Haha. Loistavaa! Ja olet oikeassa: olemme kaikki tavalla tai toisella vinksahtaneita, kyllä! :)Jutta,On kivaa postailla usein, kun saa myös kivaa paluatetta! 🙂 Ja voi, kyllä minäkin sutauduin asioihin ihan eritavalla joskus nuorenpana. Silloin elettiin niin ”tunteella” 😀
BaliChild
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahhah, mä muistan ainakin yhden kerran kun olet (tai me ollaan) suhtautunut vähän kummallisesti kauheisiin tapahtumiin balilla! 😀
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMitä ikävää on sattunut?
winda
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHaha, voi ei, mä oon ihan samanlainen. Pikkuasiat voi saada mut kiehumaan raivosta, mutta silloin kun koko maailma romahtaa mä oon vaan silleen et: ok, elämä on, kyllä tää tästä ja suunta on vaan ylöspäin 🙂 Hauska kuulla että joku muukin suhtautuu noin, kun se tosiaan voi joistakin olla aika loukkavaa jos ei reagoi vaikeisiin asioihin..
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunBaliChild,hahah. Voi ei! No se nyt vaan oli liian hauskaa. Ankkapaita :DAnonyymi,Ei mitään kuolemanvakavaa, pini vastoinkäyminen vain :)Winda,Hauska kuulla! En ehkä olekkaan niin vinksahtanut tai emotionaalisesti vammautunut 😀
Jessica
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSulla on kyllä ihan loistava tapa suhtautua asioihin! 🙂 Ite olisin tuossa laukkuvarkaus -tilanteessa jääny varmaan vollottaan tai lähteny ihan raivona etsimään sitä sikaa, joka ne ryösti. 😀
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJessica,Kyllä mekin etsittiin sitä ryöstäjää, mutta nauraen 😀 Ystäväni olivat tilanteessa aivan tolaltaan ja tuohtuneita, minä hihittelin ja rauhoittelin heitä.
Essi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunihania noi kuvat!
RagDoll
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAi että kunnioitan sinua tuosta hyvästä! Itselläni pääsi itku, kun tavarani vietiin kerran baarissa. Olen niin naivi ja sinisilmäinen, että luottamukseni pettäminen tai jokin muu mulkero teko saa helposti surulliseksi.Hassua on, että en suutu helposti. Jos minut saa suututettua, päässäni jyskyttää n. tunnin verran korkeintaan, jonka jälkeen muutun välinpitämättömäksi. Vaikka kuinka haluaisin olla vihainen, varsinkin jos asia on joku vakavempi, en silti pysty siihen sen kauempaa. Hassuinta on, että en ole elämässäni huutanut kenellekkään, en edes suutuspäissäni. Olen mielummin hiljaa, vaikka tekisi mieli kiljua. =D
YANNA
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tyyni tyyli suhtautua tollasiin asioihin on aina ollut ihailtava luonteenpiirre sussa ja se kun osaat silti ajatella tosi fiksusti vaikka mikä olisi! Illalla varmaan maistuu lasi viiniä ja völjyminen sohvalla! 🙂 Se on maailmaaparantava yhdistelmä 🙂
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEikä!? Minä olen myös tiukanpaikan tullen tyyni! Ystäväni aina ihmettelevät sitä, ksoka muuten olen todella tempperamenttinen.
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMinä olisin saanut järkyttävän itkukohtauksen, jos laukkuni oltaisiin varastettu kaikkine tavaroineen! Huh, täytyy sinulla olla rautaiset hermot. Saitko vakuutuksesta korvausta kuitenkin?
Tiia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItse olen niin vainoharhainen ja tarkka että tilanne jossa minulta jotain vietäisiin olisi varmaan melko epätodennäköinen tai he saisivat kiskoa laukun kirjaimellisesti käsistäni, mutta jos niin kävisi että jotain vietäisiin niin olisin kyllä aivan raivon partaalla 😀 Ulkomailla en rannalle edes uskaltanut juuri muuta ottaa mukaan kun vaan muutaman kolikon ja hotellihuoneen avaimen ja hotellihuoneessakin loput rahat ja kaikki tavarat olivat lukitussa matkalaukussa 😀 Vaikka kyse nyt ei itse laukun varastamisesta ollutkaan vaan tulipahan mieleen 😀 Olen kyllä sellainen kontrollifriikki että jos tilanne jotenkin riistäytyy käsistä niin tulen hulluksi 😀
Elena
Posted at 00:00h, 30 marraskuunminäkin rupeen yleensä vaan nauramaan hysteerisesti. eiköhän kaikki meistä oo vähän vinksahtaneita (tavalla tai toisella). voimia sinne!
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhailtava piirre tuo tyyneys 🙂 Itselläni vähän vaihtelee tuo suhtautuminen vastoinkäymisiin. Toisinaan (jos asiat ei mene kuten toivoisin:D) saatan kiukustua oikein kunnolla ja lapsellisesti. Mutta jos oikeasti tapahtuu jokin asia jolle ei mitään voi, mitäpä sitä turhaan stressaamaan. Nyt kun ikää on tullut lisää (haha,olempas jo hurjat 19 vuotta lol) niin olen huomannut, että olen alkanut suhtautua asioihin tyyneemmin. Enää kaikkea ei tarvitse suunnitella minuutin tarkkaan viikkoa etukäteen ja stressata asioista. Ps. Kivaa kun postailet usein :)-Jutta
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEssi,Haha :DRagDoll,Ota nyt sitten näistä selvää, eikö 😀 Minäkin olen todella tempperamenttine, mutta välillä tyyni kuin mikä! Ei tässä itsekkään pysy enää perässä, että miten käyttäytyy jos suututtaa.Yanna,Niinkuin sanoin, lasi (okei tilkka) teki parempaa tänään. Huh, olipa taas päivä. Kiitos olemassaolostasi <3Anonyymi,Noniin! jes, meitä on sitten ainakin muutama :DAnonyymiSain kyllä 🙂 Mikä oli varmasti lievittävä seikka vitutukseeni :DTiia,Arvaappa vaan, olen juuri samanlainen! En luota kehenkään ja olen aina varma, että joku on ryöstöaikeissa 😀 Nämä varkaat olivat todella ovelia, meitä oli iso porukka ja tavaramme olivat kasassa keskellämme, mutta siitä se silti lähti. Enpähän enää ota mm.lompakkoa mukaan rannalle :DElena,Haha. Loistavaa! Ja olet oikeassa: olemme kaikki tavalla tai toisella vinksahtaneita, kyllä! :)Jutta,On kivaa postailla usein, kun saa myös kivaa paluatetta! 🙂 Ja voi, kyllä minäkin sutauduin asioihin ihan eritavalla joskus nuorenpana. Silloin elettiin niin ”tunteella” 😀
BaliChild
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahhah, mä muistan ainakin yhden kerran kun olet (tai me ollaan) suhtautunut vähän kummallisesti kauheisiin tapahtumiin balilla! 😀
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMitä ikävää on sattunut?
winda
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHaha, voi ei, mä oon ihan samanlainen. Pikkuasiat voi saada mut kiehumaan raivosta, mutta silloin kun koko maailma romahtaa mä oon vaan silleen et: ok, elämä on, kyllä tää tästä ja suunta on vaan ylöspäin 🙂 Hauska kuulla että joku muukin suhtautuu noin, kun se tosiaan voi joistakin olla aika loukkavaa jos ei reagoi vaikeisiin asioihin..
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunBaliChild,hahah. Voi ei! No se nyt vaan oli liian hauskaa. Ankkapaita :DAnonyymi,Ei mitään kuolemanvakavaa, pini vastoinkäyminen vain :)Winda,Hauska kuulla! En ehkä olekkaan niin vinksahtanut tai emotionaalisesti vammautunut 😀
Jessica
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSulla on kyllä ihan loistava tapa suhtautua asioihin! 🙂 Ite olisin tuossa laukkuvarkaus -tilanteessa jääny varmaan vollottaan tai lähteny ihan raivona etsimään sitä sikaa, joka ne ryösti. 😀
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJessica,Kyllä mekin etsittiin sitä ryöstäjää, mutta nauraen 😀 Ystäväni olivat tilanteessa aivan tolaltaan ja tuohtuneita, minä hihittelin ja rauhoittelin heitä.
Essi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunihania noi kuvat!
RagDoll
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAi että kunnioitan sinua tuosta hyvästä! Itselläni pääsi itku, kun tavarani vietiin kerran baarissa. Olen niin naivi ja sinisilmäinen, että luottamukseni pettäminen tai jokin muu mulkero teko saa helposti surulliseksi.Hassua on, että en suutu helposti. Jos minut saa suututettua, päässäni jyskyttää n. tunnin verran korkeintaan, jonka jälkeen muutun välinpitämättömäksi. Vaikka kuinka haluaisin olla vihainen, varsinkin jos asia on joku vakavempi, en silti pysty siihen sen kauempaa. Hassuinta on, että en ole elämässäni huutanut kenellekkään, en edes suutuspäissäni. Olen mielummin hiljaa, vaikka tekisi mieli kiljua. =D
YANNA
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tyyni tyyli suhtautua tollasiin asioihin on aina ollut ihailtava luonteenpiirre sussa ja se kun osaat silti ajatella tosi fiksusti vaikka mikä olisi! Illalla varmaan maistuu lasi viiniä ja völjyminen sohvalla! 🙂 Se on maailmaaparantava yhdistelmä 🙂
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEikä!? Minä olen myös tiukanpaikan tullen tyyni! Ystäväni aina ihmettelevät sitä, ksoka muuten olen todella tempperamenttinen.
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMinä olisin saanut järkyttävän itkukohtauksen, jos laukkuni oltaisiin varastettu kaikkine tavaroineen! Huh, täytyy sinulla olla rautaiset hermot. Saitko vakuutuksesta korvausta kuitenkin?
Tiia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItse olen niin vainoharhainen ja tarkka että tilanne jossa minulta jotain vietäisiin olisi varmaan melko epätodennäköinen tai he saisivat kiskoa laukun kirjaimellisesti käsistäni, mutta jos niin kävisi että jotain vietäisiin niin olisin kyllä aivan raivon partaalla 😀 Ulkomailla en rannalle edes uskaltanut juuri muuta ottaa mukaan kun vaan muutaman kolikon ja hotellihuoneen avaimen ja hotellihuoneessakin loput rahat ja kaikki tavarat olivat lukitussa matkalaukussa 😀 Vaikka kyse nyt ei itse laukun varastamisesta ollutkaan vaan tulipahan mieleen 😀 Olen kyllä sellainen kontrollifriikki että jos tilanne jotenkin riistäytyy käsistä niin tulen hulluksi 😀
Elena
Posted at 00:00h, 30 marraskuunminäkin rupeen yleensä vaan nauramaan hysteerisesti. eiköhän kaikki meistä oo vähän vinksahtaneita (tavalla tai toisella). voimia sinne!
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhailtava piirre tuo tyyneys 🙂 Itselläni vähän vaihtelee tuo suhtautuminen vastoinkäymisiin. Toisinaan (jos asiat ei mene kuten toivoisin:D) saatan kiukustua oikein kunnolla ja lapsellisesti. Mutta jos oikeasti tapahtuu jokin asia jolle ei mitään voi, mitäpä sitä turhaan stressaamaan. Nyt kun ikää on tullut lisää (haha,olempas jo hurjat 19 vuotta lol) niin olen huomannut, että olen alkanut suhtautua asioihin tyyneemmin. Enää kaikkea ei tarvitse suunnitella minuutin tarkkaan viikkoa etukäteen ja stressata asioista. Ps. Kivaa kun postailet usein :)-Jutta
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEssi,Haha :DRagDoll,Ota nyt sitten näistä selvää, eikö 😀 Minäkin olen todella tempperamenttine, mutta välillä tyyni kuin mikä! Ei tässä itsekkään pysy enää perässä, että miten käyttäytyy jos suututtaa.Yanna,Niinkuin sanoin, lasi (okei tilkka) teki parempaa tänään. Huh, olipa taas päivä. Kiitos olemassaolostasi <3Anonyymi,Noniin! jes, meitä on sitten ainakin muutama :DAnonyymiSain kyllä 🙂 Mikä oli varmasti lievittävä seikka vitutukseeni :DTiia,Arvaappa vaan, olen juuri samanlainen! En luota kehenkään ja olen aina varma, että joku on ryöstöaikeissa 😀 Nämä varkaat olivat todella ovelia, meitä oli iso porukka ja tavaramme olivat kasassa keskellämme, mutta siitä se silti lähti. Enpähän enää ota mm.lompakkoa mukaan rannalle :DElena,Haha. Loistavaa! Ja olet oikeassa: olemme kaikki tavalla tai toisella vinksahtaneita, kyllä! :)Jutta,On kivaa postailla usein, kun saa myös kivaa paluatetta! 🙂 Ja voi, kyllä minäkin sutauduin asioihin ihan eritavalla joskus nuorenpana. Silloin elettiin niin ”tunteella” 😀
BaliChild
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahhah, mä muistan ainakin yhden kerran kun olet (tai me ollaan) suhtautunut vähän kummallisesti kauheisiin tapahtumiin balilla! 😀
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMitä ikävää on sattunut?
winda
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHaha, voi ei, mä oon ihan samanlainen. Pikkuasiat voi saada mut kiehumaan raivosta, mutta silloin kun koko maailma romahtaa mä oon vaan silleen et: ok, elämä on, kyllä tää tästä ja suunta on vaan ylöspäin 🙂 Hauska kuulla että joku muukin suhtautuu noin, kun se tosiaan voi joistakin olla aika loukkavaa jos ei reagoi vaikeisiin asioihin..
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunBaliChild,hahah. Voi ei! No se nyt vaan oli liian hauskaa. Ankkapaita :DAnonyymi,Ei mitään kuolemanvakavaa, pini vastoinkäyminen vain :)Winda,Hauska kuulla! En ehkä olekkaan niin vinksahtanut tai emotionaalisesti vammautunut 😀
Jessica
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSulla on kyllä ihan loistava tapa suhtautua asioihin! 🙂 Ite olisin tuossa laukkuvarkaus -tilanteessa jääny varmaan vollottaan tai lähteny ihan raivona etsimään sitä sikaa, joka ne ryösti. 😀
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJessica,Kyllä mekin etsittiin sitä ryöstäjää, mutta nauraen 😀 Ystäväni olivat tilanteessa aivan tolaltaan ja tuohtuneita, minä hihittelin ja rauhoittelin heitä.
Essi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunihania noi kuvat!
RagDoll
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAi että kunnioitan sinua tuosta hyvästä! Itselläni pääsi itku, kun tavarani vietiin kerran baarissa. Olen niin naivi ja sinisilmäinen, että luottamukseni pettäminen tai jokin muu mulkero teko saa helposti surulliseksi.Hassua on, että en suutu helposti. Jos minut saa suututettua, päässäni jyskyttää n. tunnin verran korkeintaan, jonka jälkeen muutun välinpitämättömäksi. Vaikka kuinka haluaisin olla vihainen, varsinkin jos asia on joku vakavempi, en silti pysty siihen sen kauempaa. Hassuinta on, että en ole elämässäni huutanut kenellekkään, en edes suutuspäissäni. Olen mielummin hiljaa, vaikka tekisi mieli kiljua. =D
YANNA
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tyyni tyyli suhtautua tollasiin asioihin on aina ollut ihailtava luonteenpiirre sussa ja se kun osaat silti ajatella tosi fiksusti vaikka mikä olisi! Illalla varmaan maistuu lasi viiniä ja völjyminen sohvalla! 🙂 Se on maailmaaparantava yhdistelmä 🙂
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEikä!? Minä olen myös tiukanpaikan tullen tyyni! Ystäväni aina ihmettelevät sitä, ksoka muuten olen todella tempperamenttinen.
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMinä olisin saanut järkyttävän itkukohtauksen, jos laukkuni oltaisiin varastettu kaikkine tavaroineen! Huh, täytyy sinulla olla rautaiset hermot. Saitko vakuutuksesta korvausta kuitenkin?
Tiia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItse olen niin vainoharhainen ja tarkka että tilanne jossa minulta jotain vietäisiin olisi varmaan melko epätodennäköinen tai he saisivat kiskoa laukun kirjaimellisesti käsistäni, mutta jos niin kävisi että jotain vietäisiin niin olisin kyllä aivan raivon partaalla 😀 Ulkomailla en rannalle edes uskaltanut juuri muuta ottaa mukaan kun vaan muutaman kolikon ja hotellihuoneen avaimen ja hotellihuoneessakin loput rahat ja kaikki tavarat olivat lukitussa matkalaukussa 😀 Vaikka kyse nyt ei itse laukun varastamisesta ollutkaan vaan tulipahan mieleen 😀 Olen kyllä sellainen kontrollifriikki että jos tilanne jotenkin riistäytyy käsistä niin tulen hulluksi 😀
Elena
Posted at 00:00h, 30 marraskuunminäkin rupeen yleensä vaan nauramaan hysteerisesti. eiköhän kaikki meistä oo vähän vinksahtaneita (tavalla tai toisella). voimia sinne!
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhailtava piirre tuo tyyneys 🙂 Itselläni vähän vaihtelee tuo suhtautuminen vastoinkäymisiin. Toisinaan (jos asiat ei mene kuten toivoisin:D) saatan kiukustua oikein kunnolla ja lapsellisesti. Mutta jos oikeasti tapahtuu jokin asia jolle ei mitään voi, mitäpä sitä turhaan stressaamaan. Nyt kun ikää on tullut lisää (haha,olempas jo hurjat 19 vuotta lol) niin olen huomannut, että olen alkanut suhtautua asioihin tyyneemmin. Enää kaikkea ei tarvitse suunnitella minuutin tarkkaan viikkoa etukäteen ja stressata asioista. Ps. Kivaa kun postailet usein :)-Jutta
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEssi,Haha :DRagDoll,Ota nyt sitten näistä selvää, eikö 😀 Minäkin olen todella tempperamenttine, mutta välillä tyyni kuin mikä! Ei tässä itsekkään pysy enää perässä, että miten käyttäytyy jos suututtaa.Yanna,Niinkuin sanoin, lasi (okei tilkka) teki parempaa tänään. Huh, olipa taas päivä. Kiitos olemassaolostasi <3Anonyymi,Noniin! jes, meitä on sitten ainakin muutama :DAnonyymiSain kyllä 🙂 Mikä oli varmasti lievittävä seikka vitutukseeni :DTiia,Arvaappa vaan, olen juuri samanlainen! En luota kehenkään ja olen aina varma, että joku on ryöstöaikeissa 😀 Nämä varkaat olivat todella ovelia, meitä oli iso porukka ja tavaramme olivat kasassa keskellämme, mutta siitä se silti lähti. Enpähän enää ota mm.lompakkoa mukaan rannalle :DElena,Haha. Loistavaa! Ja olet oikeassa: olemme kaikki tavalla tai toisella vinksahtaneita, kyllä! :)Jutta,On kivaa postailla usein, kun saa myös kivaa paluatetta! 🙂 Ja voi, kyllä minäkin sutauduin asioihin ihan eritavalla joskus nuorenpana. Silloin elettiin niin ”tunteella” 😀
BaliChild
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahhah, mä muistan ainakin yhden kerran kun olet (tai me ollaan) suhtautunut vähän kummallisesti kauheisiin tapahtumiin balilla! 😀
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMitä ikävää on sattunut?
winda
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHaha, voi ei, mä oon ihan samanlainen. Pikkuasiat voi saada mut kiehumaan raivosta, mutta silloin kun koko maailma romahtaa mä oon vaan silleen et: ok, elämä on, kyllä tää tästä ja suunta on vaan ylöspäin 🙂 Hauska kuulla että joku muukin suhtautuu noin, kun se tosiaan voi joistakin olla aika loukkavaa jos ei reagoi vaikeisiin asioihin..
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunBaliChild,hahah. Voi ei! No se nyt vaan oli liian hauskaa. Ankkapaita :DAnonyymi,Ei mitään kuolemanvakavaa, pini vastoinkäyminen vain :)Winda,Hauska kuulla! En ehkä olekkaan niin vinksahtanut tai emotionaalisesti vammautunut 😀
Jessica
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSulla on kyllä ihan loistava tapa suhtautua asioihin! 🙂 Ite olisin tuossa laukkuvarkaus -tilanteessa jääny varmaan vollottaan tai lähteny ihan raivona etsimään sitä sikaa, joka ne ryösti. 😀
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJessica,Kyllä mekin etsittiin sitä ryöstäjää, mutta nauraen 😀 Ystäväni olivat tilanteessa aivan tolaltaan ja tuohtuneita, minä hihittelin ja rauhoittelin heitä.
Essi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunihania noi kuvat!
RagDoll
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAi että kunnioitan sinua tuosta hyvästä! Itselläni pääsi itku, kun tavarani vietiin kerran baarissa. Olen niin naivi ja sinisilmäinen, että luottamukseni pettäminen tai jokin muu mulkero teko saa helposti surulliseksi.Hassua on, että en suutu helposti. Jos minut saa suututettua, päässäni jyskyttää n. tunnin verran korkeintaan, jonka jälkeen muutun välinpitämättömäksi. Vaikka kuinka haluaisin olla vihainen, varsinkin jos asia on joku vakavempi, en silti pysty siihen sen kauempaa. Hassuinta on, että en ole elämässäni huutanut kenellekkään, en edes suutuspäissäni. Olen mielummin hiljaa, vaikka tekisi mieli kiljua. =D
YANNA
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSun tyyni tyyli suhtautua tollasiin asioihin on aina ollut ihailtava luonteenpiirre sussa ja se kun osaat silti ajatella tosi fiksusti vaikka mikä olisi! Illalla varmaan maistuu lasi viiniä ja völjyminen sohvalla! 🙂 Se on maailmaaparantava yhdistelmä 🙂
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEikä!? Minä olen myös tiukanpaikan tullen tyyni! Ystäväni aina ihmettelevät sitä, ksoka muuten olen todella tempperamenttinen.
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMinä olisin saanut järkyttävän itkukohtauksen, jos laukkuni oltaisiin varastettu kaikkine tavaroineen! Huh, täytyy sinulla olla rautaiset hermot. Saitko vakuutuksesta korvausta kuitenkin?
Tiia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunItse olen niin vainoharhainen ja tarkka että tilanne jossa minulta jotain vietäisiin olisi varmaan melko epätodennäköinen tai he saisivat kiskoa laukun kirjaimellisesti käsistäni, mutta jos niin kävisi että jotain vietäisiin niin olisin kyllä aivan raivon partaalla 😀 Ulkomailla en rannalle edes uskaltanut juuri muuta ottaa mukaan kun vaan muutaman kolikon ja hotellihuoneen avaimen ja hotellihuoneessakin loput rahat ja kaikki tavarat olivat lukitussa matkalaukussa 😀 Vaikka kyse nyt ei itse laukun varastamisesta ollutkaan vaan tulipahan mieleen 😀 Olen kyllä sellainen kontrollifriikki että jos tilanne jotenkin riistäytyy käsistä niin tulen hulluksi 😀
Elena
Posted at 00:00h, 30 marraskuunminäkin rupeen yleensä vaan nauramaan hysteerisesti. eiköhän kaikki meistä oo vähän vinksahtaneita (tavalla tai toisella). voimia sinne!
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunIhailtava piirre tuo tyyneys 🙂 Itselläni vähän vaihtelee tuo suhtautuminen vastoinkäymisiin. Toisinaan (jos asiat ei mene kuten toivoisin:D) saatan kiukustua oikein kunnolla ja lapsellisesti. Mutta jos oikeasti tapahtuu jokin asia jolle ei mitään voi, mitäpä sitä turhaan stressaamaan. Nyt kun ikää on tullut lisää (haha,olempas jo hurjat 19 vuotta lol) niin olen huomannut, että olen alkanut suhtautua asioihin tyyneemmin. Enää kaikkea ei tarvitse suunnitella minuutin tarkkaan viikkoa etukäteen ja stressata asioista. Ps. Kivaa kun postailet usein :)-Jutta
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunEssi,Haha :DRagDoll,Ota nyt sitten näistä selvää, eikö 😀 Minäkin olen todella tempperamenttine, mutta välillä tyyni kuin mikä! Ei tässä itsekkään pysy enää perässä, että miten käyttäytyy jos suututtaa.Yanna,Niinkuin sanoin, lasi (okei tilkka) teki parempaa tänään. Huh, olipa taas päivä. Kiitos olemassaolostasi <3Anonyymi,Noniin! jes, meitä on sitten ainakin muutama :DAnonyymiSain kyllä 🙂 Mikä oli varmasti lievittävä seikka vitutukseeni :DTiia,Arvaappa vaan, olen juuri samanlainen! En luota kehenkään ja olen aina varma, että joku on ryöstöaikeissa 😀 Nämä varkaat olivat todella ovelia, meitä oli iso porukka ja tavaramme olivat kasassa keskellämme, mutta siitä se silti lähti. Enpähän enää ota mm.lompakkoa mukaan rannalle :DElena,Haha. Loistavaa! Ja olet oikeassa: olemme kaikki tavalla tai toisella vinksahtaneita, kyllä! :)Jutta,On kivaa postailla usein, kun saa myös kivaa paluatetta! 🙂 Ja voi, kyllä minäkin sutauduin asioihin ihan eritavalla joskus nuorenpana. Silloin elettiin niin ”tunteella” 😀
BaliChild
Posted at 00:00h, 30 marraskuunhahhah, mä muistan ainakin yhden kerran kun olet (tai me ollaan) suhtautunut vähän kummallisesti kauheisiin tapahtumiin balilla! 😀
Anonymous
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMitä ikävää on sattunut?
winda
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHaha, voi ei, mä oon ihan samanlainen. Pikkuasiat voi saada mut kiehumaan raivosta, mutta silloin kun koko maailma romahtaa mä oon vaan silleen et: ok, elämä on, kyllä tää tästä ja suunta on vaan ylöspäin 🙂 Hauska kuulla että joku muukin suhtautuu noin, kun se tosiaan voi joistakin olla aika loukkavaa jos ei reagoi vaikeisiin asioihin..
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunBaliChild,hahah. Voi ei! No se nyt vaan oli liian hauskaa. Ankkapaita :DAnonyymi,Ei mitään kuolemanvakavaa, pini vastoinkäyminen vain :)Winda,Hauska kuulla! En ehkä olekkaan niin vinksahtanut tai emotionaalisesti vammautunut 😀
Jessica
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSulla on kyllä ihan loistava tapa suhtautua asioihin! 🙂 Ite olisin tuossa laukkuvarkaus -tilanteessa jääny varmaan vollottaan tai lähteny ihan raivona etsimään sitä sikaa, joka ne ryösti. 😀
Julia
Posted at 00:00h, 30 marraskuunJessica,Kyllä mekin etsittiin sitä ryöstäjää, mutta nauraen 😀 Ystäväni olivat tilanteessa aivan tolaltaan ja tuohtuneita, minä hihittelin ja rauhoittelin heitä.
Essi
Posted at 17:09h, 30 toukokuunihania noi kuvat!
RagDoll
Posted at 18:21h, 30 toukokuunAi että kunnioitan sinua tuosta hyvästä! Itselläni pääsi itku, kun tavarani vietiin kerran baarissa. Olen niin naivi ja sinisilmäinen, että luottamukseni pettäminen tai jokin muu mulkero teko saa helposti surulliseksi.Hassua on, että en suutu helposti. Jos minut saa suututettua, päässäni jyskyttää n. tunnin verran korkeintaan, jonka jälkeen muutun välinpitämättömäksi. Vaikka kuinka haluaisin olla vihainen, varsinkin jos asia on joku vakavempi, en silti pysty siihen sen kauempaa. Hassuinta on, että en ole elämässäni huutanut kenellekkään, en edes suutuspäissäni. Olen mielummin hiljaa, vaikka tekisi mieli kiljua. =D
YANNA
Posted at 20:23h, 30 toukokuunSun tyyni tyyli suhtautua tollasiin asioihin on aina ollut ihailtava luonteenpiirre sussa ja se kun osaat silti ajatella tosi fiksusti vaikka mikä olisi! Illalla varmaan maistuu lasi viiniä ja völjyminen sohvalla! 🙂 Se on maailmaaparantava yhdistelmä 🙂
Anonymous
Posted at 20:53h, 30 toukokuunEikä!? Minä olen myös tiukanpaikan tullen tyyni! Ystäväni aina ihmettelevät sitä, ksoka muuten olen todella tempperamenttinen.
Anonymous
Posted at 21:22h, 30 toukokuunMinä olisin saanut järkyttävän itkukohtauksen, jos laukkuni oltaisiin varastettu kaikkine tavaroineen! Huh, täytyy sinulla olla rautaiset hermot. Saitko vakuutuksesta korvausta kuitenkin?
Tiia
Posted at 21:23h, 30 toukokuunItse olen niin vainoharhainen ja tarkka että tilanne jossa minulta jotain vietäisiin olisi varmaan melko epätodennäköinen tai he saisivat kiskoa laukun kirjaimellisesti käsistäni, mutta jos niin kävisi että jotain vietäisiin niin olisin kyllä aivan raivon partaalla 😀 Ulkomailla en rannalle edes uskaltanut juuri muuta ottaa mukaan kun vaan muutaman kolikon ja hotellihuoneen avaimen ja hotellihuoneessakin loput rahat ja kaikki tavarat olivat lukitussa matkalaukussa 😀 Vaikka kyse nyt ei itse laukun varastamisesta ollutkaan vaan tulipahan mieleen 😀 Olen kyllä sellainen kontrollifriikki että jos tilanne jotenkin riistäytyy käsistä niin tulen hulluksi 😀
Elena
Posted at 00:35h, 31 toukokuunminäkin rupeen yleensä vaan nauramaan hysteerisesti. eiköhän kaikki meistä oo vähän vinksahtaneita (tavalla tai toisella). voimia sinne!
Anonymous
Posted at 01:07h, 31 toukokuunIhailtava piirre tuo tyyneys 🙂 Itselläni vähän vaihtelee tuo suhtautuminen vastoinkäymisiin. Toisinaan (jos asiat ei mene kuten toivoisin:D) saatan kiukustua oikein kunnolla ja lapsellisesti. Mutta jos oikeasti tapahtuu jokin asia jolle ei mitään voi, mitäpä sitä turhaan stressaamaan. Nyt kun ikää on tullut lisää (haha,olempas jo hurjat 19 vuotta lol) niin olen huomannut, että olen alkanut suhtautua asioihin tyyneemmin. Enää kaikkea ei tarvitse suunnitella minuutin tarkkaan viikkoa etukäteen ja stressata asioista. Ps. Kivaa kun postailet usein :)-Jutta
Julia
Posted at 01:59h, 31 toukokuunEssi,Haha :DRagDoll,Ota nyt sitten näistä selvää, eikö 😀 Minäkin olen todella tempperamenttine, mutta välillä tyyni kuin mikä! Ei tässä itsekkään pysy enää perässä, että miten käyttäytyy jos suututtaa.Yanna,Niinkuin sanoin, lasi (okei tilkka) teki parempaa tänään. Huh, olipa taas päivä. Kiitos olemassaolostasi <3Anonyymi,Noniin! jes, meitä on sitten ainakin muutama :DAnonyymiSain kyllä 🙂 Mikä oli varmasti lievittävä seikka vitutukseeni :DTiia,Arvaappa vaan, olen juuri samanlainen! En luota kehenkään ja olen aina varma, että joku on ryöstöaikeissa 😀 Nämä varkaat olivat todella ovelia, meitä oli iso porukka ja tavaramme olivat kasassa keskellämme, mutta siitä se silti lähti. Enpähän enää ota mm.lompakkoa mukaan rannalle :DElena,Haha. Loistavaa! Ja olet oikeassa: olemme kaikki tavalla tai toisella vinksahtaneita, kyllä! :)Jutta,On kivaa postailla usein, kun saa myös kivaa paluatetta! 🙂 Ja voi, kyllä minäkin sutauduin asioihin ihan eritavalla joskus nuorenpana. Silloin elettiin niin ”tunteella” 😀
BaliChild
Posted at 10:32h, 31 toukokuunhahhah, mä muistan ainakin yhden kerran kun olet (tai me ollaan) suhtautunut vähän kummallisesti kauheisiin tapahtumiin balilla! 😀
Anonymous
Posted at 11:13h, 31 toukokuunMitä ikävää on sattunut?
winda
Posted at 14:37h, 31 toukokuunHaha, voi ei, mä oon ihan samanlainen. Pikkuasiat voi saada mut kiehumaan raivosta, mutta silloin kun koko maailma romahtaa mä oon vaan silleen et: ok, elämä on, kyllä tää tästä ja suunta on vaan ylöspäin 🙂 Hauska kuulla että joku muukin suhtautuu noin, kun se tosiaan voi joistakin olla aika loukkavaa jos ei reagoi vaikeisiin asioihin..
Julia
Posted at 15:33h, 31 toukokuunBaliChild,hahah. Voi ei! No se nyt vaan oli liian hauskaa. Ankkapaita :DAnonyymi,Ei mitään kuolemanvakavaa, pini vastoinkäyminen vain :)Winda,Hauska kuulla! En ehkä olekkaan niin vinksahtanut tai emotionaalisesti vammautunut 😀
Jessica
Posted at 20:21h, 31 toukokuunSulla on kyllä ihan loistava tapa suhtautua asioihin! 🙂 Ite olisin tuossa laukkuvarkaus -tilanteessa jääny varmaan vollottaan tai lähteny ihan raivona etsimään sitä sikaa, joka ne ryösti. 😀
Julia
Posted at 23:27h, 31 toukokuunJessica,Kyllä mekin etsittiin sitä ryöstäjää, mutta nauraen 😀 Ystäväni olivat tilanteessa aivan tolaltaan ja tuohtuneita, minä hihittelin ja rauhoittelin heitä.